Näin valmistaudut, kun koululainen lähtee metsäleirille.

Onko edessä koululaisen ensimmäinen partioleiri tai muu metsäleiri ilman vanhempia? Pelko pois! Näillä vinkeillä varustat lapsen (ja itsesi) leiriviikkoon:

  1. Luota johtajaan. Älä murehdi liikaa, vaikka lapsi lähtisi reissuun ilman kännykkää. Leirin johtajat osaavat kyllä huolehtia hänestä.
  2. Pakkaa paljon vaihtovaatteita. Metsässä voi kastua monta kertaa päivässä, joten kuivia vaihtovaatteita pitää olla mukana paljon. Kesälläkin tarvitsee villapaitaa!
  3. Lievitä lapsen koti-ikävää ennakkoon. Kerro, että joku pitää hänestä huolta koko ajan, leirillä on paljon kavereita ja viikko menee nopeasti. Muistuta, että metsässä tarvittavat taidot ovat karttuneet jo harrastuksen myötä, ja hän oppii leirillä myös paljon uutta.

Vinkit antoi lippukunnan joukkuejohtaja Reetta Grönlund

Lähde: Anu Ilomäki: Seuraa johtajaa, Meidän Perhe 6/2012

Vierailija

"Muutaman"retken ja leirin vetäneenä, vosin vielä yhden asian lisätä ensimmäisen kokeneen vetäjän ohjeisiin. Vanhemmat, kun lapsi tulee kotiin, ÄLKÄÄ kysykö ensimmäisenä oliko ikävä tai sanoko että äidillä/isällä on ollut kova ikävä. Kysykää ensimmäisenä oliko hauskaa? Mitä kivää teitte? Vasta myöhemmin voitte kertoa kuinka kivaa oli kun lapsi tuli kotiin ja että teillä on ollut ikävä. Jos ensimmäisenä ottaa ikävän puheeksi, lapsellekkin ensimmäisenä muistoista tulee tietenkin ikävä mieleen. Luonnollistahan on että lapsi kaipaa vanhempiaan retkellä/leirillä ja vanhemmat kaipaa lastaan kotona.

Vierailija

HYVÄ!
Vihdoinkin pääsee esille tämä vanhempien ohjeistus "miten toimia"!

Tosiaan ainainen murhe on lasten vaatetus - yleensä sitä ei ole tarpeeksi mukana. Lisäksi ihmetyttää välillä kun vanhempien tiedossa on että ollaan viikonloppu/viikko metsäretkellä, mutta sen jälkeen tulee kiukkuinen puhelu johtajalle "Miksi sisähousut olivat kurassa".. Siksi koska emme olleet missään vaiheessa sisällä..

Lisäksi rakkaat vanhemmat, älkää lietsoko lasten koti-ikävää.
Se mitä luulette lasta auttavan (lahjonta) ei auta yhtään ja johtajat joutuvat pulaan kun yhden lapsen koti-ikävä puhkaisee kaikkien kymmenien muiden lasten ikävän.
Esim. Ei saa sanoa, että "voit soittaa koska tahansa kotiin- kyllä johtajat antaa puhelimen". Tai "Pakkaan kotiavaimet sinulle mukaan ja johtaja saa antaa ne sinulle ensimäisenä iltana klo 9, jolloin saat tulla kotiin jos on ikävä".

Tällöin lapsi odottaa sitä kellonlyömää ja karu totuus on se - että ei ne johtajat voi lähteä sieltä leiriltä kuskaamaan yhtä lasta kahden tunnin ajomatkan päähän - etenkin kun paluu leirille voi olla mahdotonta esim. lauttojen vuoksi. Tai vanhemmat eivät itse pysty hakemaan lasta - vaikka ovat lapselle sen "luvanneet".. Voi sitä itkun määrää..

Parempi kun ikävästä ei puhuta. Vanhempi voi jopa huomaamattaan istuttaa koti-ikävän lapseen ottamalla asian esille - vaikkei lapsi ole edes ajatellut ko. asiaa.

Johtajat osaavat - kokemuksen syvällä rintaäänellä - käsitellä lapsia siten miten leiriolosuhteissa tarvitsee.
Toisin kuin vanhempia - luottakaa! Ei se lapsi teitä muutamassa päivässä unohda! Lähettäkää lapset oppimaan uutta ja kokemaan uusia asioita joista jää hyvät muistot useaksi vuodeksi!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.