Kuva: Jenni Rinkinen

Paketoi lahjaksi syksyn parhaat kirjat!

Iltakirjoja

Perheen pienimmille iltasaduksi käyvät lorut. Satumainen kuvitus kruunaa yörunot ja kehtolaulut. Tuulia Aho ja Aino-Maija Metsola: Tähtienlaskijan runoja (WSOY)

Siirin isä hurahtaa tähtien tutkimiseen ja löytää Sirius-tähden. "Sehän on melkein kuin minä!" Siiri tajuaa. Kahdestoista Siiri-kirja valloittaa leikki-ikäiset. Tiina Nopola ja Mervi Lindman: Siiri ja kadonnut tähti (Tammi)

Sofia muuttaa ja Aatos huomaa tykkäävänsä kaverista tosi paljon. Hieno kuvaus pienten koululaisten rakkaudesta. Riitta Jalonen ja Kristiina Louhi: Aatos ja Sofian sorsapuisto (Tammi)

Kaksikymmentä satua vie Pohjolaan, jossa ihmiset ja haltijat elävät naapureina. Sopii ääneenluettavaksi koulu-ikäisenkin kanssa. Leena Laulajainen ja Virpi Penna: Hopea­sarvinen poro – Satuja Lapista (Tammi)

Joulukirjoja

Joulunodotus sujuu sutjaan, kun jokaiselle illalle on oma tarinansa. Kanien ja tonttujen kohtaaminen lumoaa. Ulf Stark ja Eva Eriksson: Suuren metsän joulu (WSOY)

Nyt soivat joululaulut. Pienikin lapsi oppii nopeasti, mistä napista löytyy suosikkikappale. Leena Järvenpää ja Sanna Uimonen: Soiva joululaulukirja koko perheelle (Tammi)

Joululauluja pääsee laulamaan toisessakin kirjassa. Samalla on hauska katsella tuttujen hahmojen sähellystä. Mauri Kunnas: Joulupukin soiva laulukirja (Otava)

Perttu-tonttu hukkaa tulitikut. Jääkö majakan jouluvalo syttymättä? Lempeästi kuvitetussa sadussa on vanhan ajan tunnelmaa. Pirkko Vainio: Majakan jouluvalo (Lasten Keskus)

Vauvoille

Iloiset lorut kertovat päivän puuhista. Värikäs kuvitus on lapsen mieleen. Pia Perkiö: Kiitos! sanoi Leijona (Lasten Keskus)

Kamu-dinosaurus etsii syötävää. Pahvikirjassa on hauska vipu, jolla Kamun suun saa auki. Dinojuna: Mikä maistuu Kamulle? (Sanoma)

Etsi ja löydä! Postikoira Pontukselta on kadoksissa mahdoton määrä asioita. Tor Freeman: Postikoira Pontus (Mäkelä)

Pahvisivuilla seikkaileva sammakko saa koko kirjan hyppimään. Pieni koko sopii vauvan käteen. Disney: Pomppiva sammakko (Sanoma)

Hauskasta katselukirjasta löytyvät lampaat ja lehmät, mukana myös ääninapit. Mauri Kunnas: Ammuu! Äänekkäät eläimet (Otava)

Rullaavat riimit kuljettavat viidakon uumeniin. Kullankeltainen kuvitus lumoaa. Jeanne Willis: Apina löysi ipanan (Mäkelä)

Hiirulainen etsii ystävää ja yrittää tunnistaa eläimet häntien perusteella. Klassikon uusintapainos on kätevästi pokkarikoossa. Eric Carle: Haluatko olla ystäväni? (Tammi)

Värikkäät ja selkeät kuvat kertovat muodoista ja väreistä. Pienet kartonkikirjat on helppo napata mukaan hoitokassiin. Disney: Omat sanat – Lukuja, Vaatteita, Muotoja, Värejä (Sanoma)

Supersankari istuu potalla ja laskee kymmeneen. Potta-asiat tulevat tutuksi raikkaasti kuvitetussa pahvikirjassa. Saatavana myös pottasatuprinsessa. Mabel Forsyth: Pottasupersankari – Isojen poikien housut jalkaan (Gummerus)

Taaperolle

Maisa-hiiri sai ikioman linnan. Näyttämöksi aukeavan kirjan hahmot voi irrottaa. Lucy Cousins: Maisan linna (WSOY)

Anni kertoo, millaista on saada koira. Rauhallisesti kuvitettu kirja kertoo pennun ensimmäisistä kuukausista. Pirjo Suvilehto: Anni ja ihana pentu (WSOY)

Näyttämökirjassa etsitään aarretta yhdessä Muumipeikon kanssa. Tove Jansson: Muumi ja suuri aarteen metsästys (WSOY)

Tassut ja kuonot seikkailevat nokkelissa lastenloruissa. Kuvituksesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät (WSOY)

Leikki-ikäiselle

Kissakaverusten seikkailut jatkuvat tällä kertaa talvimetsässä. Virkistävä kuvitus ja räiskyvä tarina kiinnostavat kouluikäistäkin. Messi ja Mysteeri: Käpälät kohti seikkailua (Otava)

Syksyn elokuvatapauksen saa myös kuvakirjana. Tarina ja kuvat ihastuttavat luettunakin. Tove Jansson: Muumit Rivieralla (WSOY)

Mimmi Lehmä suorittaa uintimerkin ja varista harmittaa, koska se ei osaa uida. Onneksi kaveruksilla on idea. Jälleen kerran ihana kertomus ystävyydestä. Jujja Wieslander ja Sven Nordqvist: Mimmi Lehmä uimahallissa (Mäkelä)

Eetu saa vieraikseen serkkutytöt Ruotsista. Tytöt eivät olekaan ihan tavallisia, ainakaan omasta mielestään. Hervottoman hauska kirja sopii kaikille. Mervi Lindman: Eetu ja nokkelat neropatit (WSOY)

Viisivuotias Elsa on innokas oppimaan uusia asioita. Nyt hän pääsee luistelemaan. Opettavainen kirja kiinnosti valtavasti samanikäistä vasta-alkajaa. Saatavilla myös kirja Elsa uimahallissa. Kerttu Ruuska: Elsa luistelemassa (Sanoma)

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.