Jos lapsi käy päiväkodissa, illat kannattaa harrastusten sijaan pyhittää yhdessäololle.

Parhaassa tapauksessa harrastukset antavat lapselle paljon: hän löytää uusia kavereita, saa kiinnostavaa tekemistä ja voi puuhata itselleen tärkeän asian parissa.

Mutta kuinka aikaisin harrastaminen kannattaa aloittaa? Pitäisikö jo tarhaikäinen viedä jumppatunneille tai kuvataidekerhoon, jotta hän kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla? Kysyimme neuvoa asiantuntijalta.

Tarhaikäiselle järjestetään päiväkodissa runsaasti tekemistä

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakasen mukaan pieni lapsi saa jatkuvasti virikkeitä ympärillään olevasta maailmasta. Jos lapsi käy päiväkodissa, hänelle järjestetään arkena runsaasti ikävaiheeseen sopivaa tekemistä.

–Päiväkotilapset tarvitsevat harvoin harrastuksia iltojensa täytteeksi. Sen sijaan illat kannattaa pyhittää perheen yhdessäololle ja mukaville, rauhallisille hetkille, Pakanen sanoo.

Jos lapsi sen sijaan viettää päivät kotona vanhemman kanssa, hänellä voi ollakin harrastuksia, Pakanen toteaa. Hyviä ajanvietteitä ovat esimerkiksi erilaiset muskarit ja jumpat, joissa lapsi käy yhdessä vanhemman kanssa.

–Nämä harrastukset tarjoavat perheelle yhteisiä kokemuksia ja kehittävät lapsen ja äidin tai isän välistä suhdetta.

”Lapsen etu on kaikkein tärkein”

Ei ole olemassa yleispätevää sääntöä, joka kertoisi, milloin lapsi voi aloittaa harrastamisen. Jos lapsi on itse kiinnostunut esimerkiksi musiikista ja jalkapallosta, hän voi hyvinkin olla valmis harrastamaan.

–On kuitenkin mietittävä tarkkaan, onko harrastuksesta iloa ja hyötyä lapselle.  Vanhempien on myös pidettävä huoli siitä, että lapsi jaksaa ja saa tarpeeksi unta ja lepoa.

Kaikkein tärkeintä on, että vanhemmat kuuntelevat lasta ja hänen toiveitaan, Pakanen muistuttaa.

–Vierastan sitä, että vanhemmilla on kunnianhimoisia ajatuksia ja toiveita lapsen harrastamisesta. Harrastukset ja niiden aloittaminen pitää aina ajatella lasten, ei vanhempien edun pohjalta.

Neuvoa voi kysyä myös päiväkodista. Usein päiväkodin henkilökunta huomaa, jos jollakin lapsella on selvästi taipumuksia esimerkiksi kuvataiteeseen tai kirjallisuuteen tai jos lapsi on erityisen lahjakas urheilussa.

–Parhaassa tapauksessa voi käydä niinkin, että pienenä aloitettu rakas harrastus kantaa pitkälle ja pysyy lapsen mukana läpi elämän, Pakanen toteaa.

Lue lisää
Milloin on oikea aika lopettaa harrastus?
Iloa vai pakko? Näin lapset harrastavat
Kun lapsi ei jaksa harrastaa

 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Juu lapset vaan äkkiä kotiin pleikkari tabletti tai joku aivoton teletappi pyörimään ja lapsi vahtaamaan sitä. Just näin. Sitten ihmetellään miksi nurten paino ongelmat ym yleistyy. Mistä näitä älykääpiö asiantuntioita sikiää

Kuka sanoo että lapselle pitää antaa tabletti, pleikkari ym. käyttöön? Vanhemmalla auktoriteettina on mahdollisuus kieltää tai olla ostamatta! Ihan hyvin voi olla kotona yhdessä päikyn jälkeen, syödä päivällinen ja leikkiä tovi ennen iltapuuhia. Ja lastenohjelmiakin voi katsoa yhdessä. Oma lapsi ainakin tykkää kun käperrytään ja rauhotutaan yhdessä sohvalle katsomaan lastenohjelmia hetkeksi.

Vierailija

Meidän lasten päiväkodissa muutama 5-6 v. voimistelee tai luistelee 5 x vk, kun haen lapsia kotiin niin näitä haetaan suoraan treeneihin päikystä, ainakin luistelijalla on treenimekko päällä kun odottelee hakijaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.