Kuva: Anna Huovinen

Pienen taiteilijan isänpäiväkortti sallii roiskeet ja ronskit otteet.

Ensimmäinen isänpäiväkortti valmistuu jo ihan pieneltä. Lapsi tarvitsee apua valmistelussa ja viimeistelyssä, mutta voi maalata kortin itse.

Valitse kortin paperiksi akvarellipaperi tai muu paksu paperi. Teippaa helposti irtoavalla teipillä, kuten washi-teipillä, kortille raamit. Teippaa sitten korttipohjaan teksti ”isä”.

Anna taaperon maalata kortti vesi- tai sormiväreillä. Jäljen ei tarvitse olla siistiä, lapsi saa maalata ronskisti teippien yli. Jotta tulos on heleä eikä vain ruskea, valitse maaleihin vain paria sävyä. Kuvan kortissa käytettiin sinistä ja keltaista vesiväriä.

Kun väri on kuivunut, poista teipit varovaisesti. Koristele washi-teipillä.

Vauva 11/16

Millaisia isänpäiväkortteja teillä on tehty? Jaa kuva Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Sohvikset on hauskinta televisiota pitkään aikaan.

”Hyviä ja aitoja tyyppejä”, ”Ihana nähdä, että muutkin ihmiset ovat tuollaisia höpsöjä”, Nauroin taas ääneen”, ”Ihan uskomatonta, kuinka 50 min ohjelma hurahtaa äkkiä”.

Ei ole epäselvää, mikä on ollut kevään leppoisin, suorapuheisin ja sillä oudolla mutta vastustamattomalla tavalla viihdyttävin tv-ohjelma – jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tietysti Ylen Sohvaperunat (2015–). Vilkaisu vauva.fi:n Aihe vapaalle-foorumille sen vahvistaa: sarjaa on ihasteltu ja ihmetelty vuoden varrella 198 keskusteluketjussa. Viime vuonna ohjelma myös palkittiin parhaan viihdeohjelman Kultaisella Venlalla.

Jos sympaattinen hittisarja on jostain syystä jäänyt näkemättä, on lauantaina hyvä tilaisuus korjata asia. TV2 esittää hiljattain päättyneen kolmannen kauden kaikki kymmenen jaksoa uusintana yhteen putkeen.

Tässä kolme syytä, miksi Sohvaperunat-maratonia ei kannata jättää väliin.

1. Sohvaperunoissa tapaa Suomen oikeasti hauskimmat tavikset

Sohvaperunoissa eri-ikäiset suomalaiset katselevat televisiota, kommentoivat näkemäänsä tai ovat kommentoimatta – ja se on hauskinta televisiota pitkään aikaan. Näin huvittavaa yhdistelmää monimerkityksellistä murahtelua, suusta lipsahtavia möläytyksiä, kasvoille jähmettyvää epäuskoa ja ihmisten omia pikku omituisuuksia olisi mahdoton käsikirjoittaa.

Brittiläiseen Gogglebox-formaattiin perustuvasta sarjasta puuttuvat realitysarjojen ilmeisimmät piirteet, täysin yliampuvat henkilöt, räikeä tunteisiin vetoaminen ja todellisuuden illuusioon huonosti sopiva käsikirjoitettu draaman kaari.

Sohvikset on tosi-tv:tä idyllisimmillään: tavallisia ihmisiä tavallisissa kodeissaan tekemässä tavallisia asioita.

Ja silti Sohvikset on tosi-tv:tä idyllisimmillään: tavallisia ihmisiä tavallisissa kodeissaan tekemässä tavallisia asioita. Osa ohjelman viehätyksestä perustuukin riisuttuun formaattiin ja tuttuuteen. Se nostaa päivittäin suomalaiskodeissa toistuvan rutiinin arjen yläpuolelle. Sama tunne tarttuu myös katsojaan.

2. Sohvaperunat tarjoaa kurkistuksen oman kuplan ulkopuolelle

Kun eritaustaiset ja erilaisissa elämäntilanteissa elävät suomalaiset katsovat samoja ohjelmia, paljastuu väistämättä toisistaan poikkeavia näkökulmia, niin sohvisten keskuudessa kuin omalla kotisohvalla. Sohvaperunoiden katsominen onkin silmiä avaava kokemus.

Samalla voi huomata, miten hämmästyttävän samankaltaisia reaktioita ohjelmat herättävät erilaisissa ihmisissä. Helsinkiläisen palvelutalon virkeää seniorijengiä, suorasanaista turkulaisperhettä ja seesteistä oululaispariskuntaa voivat puhuttaa täsmälleen samat asiat kuin omassa kotikatsomossa.

Emme katso passiivisia zombeja. Katsomme ihmisiä keskustelemassa, nauramassa ja liikuttumassa.

3. Sohvaperunat muistuttaa, että telkkua on paras katsoa porukalla

Sohvaperunat ja sen ympärille kehittynyt kulttisuosio on mahtava todiste television yhdistävästä voimasta. Kun katsomme kodeissaan televisiota katsovia ihmisiä, perheitä ja ystäviä, emme katso passiivisia zombeja tai omiin ajatuksiinsa eristäytyneitä erakoita. Katsomme ihmisiä keskustelemassa, nauramassa ja liikuttumassa. Välillä hämmennytään tai jopa suututaan, mutta kaikki tehdään yhdessä.

Sohvaperunoiden viesti on oikeastaan hyvin yksinkertainen mutta sitäkin arvokkaampi: kun katsotte televisiota, katsokaa sitä yhdessä – ja puhukaa.

Sohvaperunat lauantaina 29.4. TV2:ssa klo 21

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vanhempi, kiinnostaako lastasi keppariharrastus?

Kiinnostus keppihevosharrastusta kohtaan on kasvanut. Tulevien harrastajien vanhempia mietityttää, mitä kaikkea keppariharrastaja tarvitsee aloittaakseen ja mitä harrastaminen vaatii.

Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution -elokuvan ansiosta kiinnostus keppihevosharrastusta kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti. Kepparikonkari Alisa Aarniomäki kertoo keppihevostelun olevan halpa harrastus. Keppareita voi harrastaa kuka vain aiheesta kiinnostunut iästä ja sukupuolesta riippumatta.

– Tarvitaan vain kaksi asiaa; hyvä mielikuvitus ja tietenkin keppihevonen. Ja kepparinkaan ei tarvitse olla oma, vaan sen voi lainata vaikka kaverilta, Alisa kertoo. 

Alisa kiinnostui keppareista törmätessään keppihevosen myynti-ilmoitukseen, ja siitä innoistuneena hän eksyi keskustelupalstalle, jossa jo silloin vuonna 2008 noin sata keppariharrastajaa keskusteli aktiivisesti.

– Aiemmin ratsastin ja kisasin aktiivisemmin, mutta nyt minulle on tärkeintä keppareiden ompeleminen ja valokuvaaminen, vaikka saatan vieläkin kisapaikoilla muutaman kierroksen pyörähtää omaksi ilokseni.

Keppihevostelussa yhdistyy keppareilla ratsastaminen, kilpailut ja niihin valmistautuminen, keppihevosten ja varusteiden suunnittelu ja ompeleminen, valokuvaus ja muiden harrastajien kepparikuvien seuraaminen instagramissa sekä keskustelu Kepparifoorumilla. Tai harrastus voi olla vain jokin edellä mainituista. 

 

Tarvitaan vain kaksi asiaa – hyvä mielikuvitus ja tietenkin keppihevonen

Keppihevosia harrastaakseen ei tarvitse osata ratsastaa oikeilla hevosilla tai tietää mitään hevosista, vaikka sanasto onkin lainattu hevosratsastussanastosta.

Ratsastaa voi omalla pihalla tai lähimaastossa lajeina maasto, kenttäratsastus, esteet tai kouluratsastus - tai vaikka laukkakisa. Kilpailuissa menestyy realistisella, sirolla ja joustavalla käynnillä, mutta Alisan mielestä harrastajat arvostavat omintakeista ratsastustyyliä, joten aloittelija voi antaa heittäytyä ratsastamaan täysin omalla fiiliksellä. Täältä tullaan, ii-ha-haa!

Hienoa keppariratsastuksessa on myös ideologia: kuka vain voi olla Kepparityttö tai -poika! Kaikki hyväksytään mukaan yhteisöön, ja muut harrastajat ovat suvaitsevaisia, kehottavat jokaista olemaan oma itsensä ja vastustamaan kiusaamista.

Keppari-ideologiaan ja sanastoon voi tutustua vaikka Keppihevosyhdistyksen sivuilla tai muiden keppariharrastajien kanssa jutellen Kepparifoorumilla.

Talkotöiden jakaminen, valmennuksen taso, kentänlaidalta huutelu. Esimerkiksi nämä saavat vanhempien karvat nousemaan pystyyn.

Vanhemmat panostavat paljon rahaa ja aikaa lapsensa harrastukseen. He kuljettavat, ottavat vastuulleen vapaaehtoistehtäviä ja elävät syvästi mukana.

Samaan aikaan he myös ärsyyntyvät harrastuksen eri puolista. Vauva.fin keskustelupalstalla on käyty kuumaa keskustelua siitä, mitkä asiat lapsen urheiluharrastuksessa rassaavat eniten.

Listasimme yleisimmät harmituksen aiheet: 

1. Toisten vanhempien kilpailuhenkisyys

”Aikuisten naurettava kilpailuhenkisyys ärsyttää. Tappion tullessa syytetään pelinohjaajia ammattitaidottomuudesta tai kotiinpäin vetämisestä. Se ei opeta lapsille reilun pelin meininkiä.”

”Minua harmittaa se, että aikuiset ottavat lapsen harrastuksen liian tosissaan. Se on vaan harrastus.”

2. Valmentajan liian kova kuri

”Ei siellä olla armeijassa kuitenkaan, vaan ihan maksullisessa harrastuksessa. En kovin mielelläni maksa montaa sataa euroa harrastuksesta, jossa lastani kohdellaan rumasti ja hänelle aiheutetaan paha mieli.”

3. Talkootyöt

”Meillä on kaksi joukkuelajia harrastavaa lasta. Molempien joukkueessa on lähes joka viikonloppu jotain puuhaa – välillä viikollakin. Toisinaan tekee mieli sanoa ihan oman jaksamiseni vuoksi, että lasten on lopetettava harrastuksensa.”

”Vanhemmat, jotka eivät osallistu talkoisiin tai toimitsijatehtäviin, ärsyttävät kaikista eniten.”

”Mokkapalojen tekeminen ärsyttää. Voisin maksaa, jos joku tekisi meidän vuoron.”

4. Hinta

”6-vuotias lapseni harrastaa taitoluistelua useamman kerran viikossa. Kaikki sujuu mukavasti, mutta hinta on todella kova. Toivottavasti pystymme kustantamaan harrastuksen lapsellemme niin kauan, kun hän itse haluaa harrastaa.”

”Laskettelu on todella kallista. Lisäksi minun pitää usein lähteä viemään tai hakemaan, koska lähimpään rinteeseen on matkaa.”

5. Huono valmennus

”Tekniikkaa opetettiin huonosti tai väärin. Moni nuori poika pilasi olkapäänsä.”

6. Kuljetukset

”Mikä siinä on niin vaikeaa tulla kerran kuussa oman lapsen peliä katsomaan? Otan mielelläni kyytiin kyydittömiä lapsia, mutta surettaa heidän puolestaan, kun vanhemmat eivät ole mukana kannustamassa.”

7. Villit lapset

”Ainoa harmituksen aihe on se, että valmentajan oma poika on tosi villi ja ajoittain häiritsee aikalailla. Valmentaja itse ei saa lasta kuriin, eikä kukaan muukaan puutu.”

”Ne lapset, jotka haluavat kehittyä, eivät pysty keskittymään, koska aina samat muksut häsläävät omiaan. Lapseni ovat tavoitteellisessa kilparyhmässä, jossa kaikille lapsille ja vanhemmille tehtiin kauden alussa selväksi, ettei kyseessä ole harrasteryhmä.”

8. Kiire

”Kun lapsen 8-tuntinen koulupäivä päättyy kello 16, täytyy tunnin kuluttua olla toisella puolella kaupunkia harkoissa. Lapsi ei ehdi syödä kotona. Väsyneenä hän vain vaihtaa reppunsa toiseen ja juoksee bussiin.”

9. Karsiminen

”Urheilu ja harrastaminen on lapsesta kivaa, mutta koko ajan lapsella on pelko, että tippuu joukkueesta.”

10. Treenien määrä

”Minua ei ärsytä muu kuin se, että jo 12-vuotiaalla voi olla viidet treenit viikossa. Samaan aikaan puhutaan levosta ja monipuolisuudesta, mutta silti järjestetään järjetön määrä treenejä ja pelejä. Ne vievät kaiken vapaa-ajan sekä lapsilta että perheiltä.”

11. Toisen vanhemman suhde harrastukseen

”Puolisoni ottaa lapsen harrastamisen liian tosissaan. Hän vaatii 6-vuotiaalta tytöltä koko ajan enemmän ja puskee oppimaan hirveällä tahdilla. Itse kannatan enemmän hauskanpitoon ja tekemisestä nauttimiseen pohjautuvasta harrastamisesta. En tiedä, miten asian saisi kuriin. Jo nyt asiasta keskustellaan joka viikonloppu.”

12. Loukkaantumisriski

”Lapseni harrastaa voimistelua, jossa harjoitusmäärät ovat yli 15 tuntia viikossa. Valmentajat ovat ammattivalmentajia. Loukkaantumiset ja rasitusvammat pelottavat. Valmennuksen pitäisi kiinnittää paremmin huomiota nuorten kasvuun ja sopivaan rasitustasoon.”

13. Suosiminen

”Lapseni voimisteluryhmässä oli kahdeksan tyttöä. Valmentaja niin sanotusti valitsi heistä kaksi parasta ja keskittyi ainoastaan heidän valmentamiseensa. Se oli todella ärsyttävää.”

14. Kentänlaidalta huuteleminen

”Sellaiset vanhemmat, jotka möykkäävät tuomareille turhaan. Pelaajat käyttäytyvät fiksusti ja hyväksyvät tuomarin ratkaisut, mutta vanhemmat jaksavat kitistä siitä, että junnutason tuomarit voivat vielä tehdä virheitä.”

15. Ei mikään

”Eipä ärsytä tai harmita juuri mikään! Lapset harrastavat suunnistusta – niissä piireissä on mukavaa ja fiksua porukkaa.”

Ei käsitä

”Ei siellä olla armeijassa” – vanhemmat paljastavat, mikä lapsen urheiluharrastuksessa ärsyttää

Eikös se kannata aloittaa ohjattu harrastus vasta kun pystyy kuunnella ohjeita ja muita ihmisiä eli kun.ollaan sosiaalistuttu.. Joku pystyy 2v, toinen ei osaa 20 v Mikä on tarkoitus semmoisella harrastuksella jossa märistään, huudetaan, kiljutaan kilpaa. Vanhemmat mukana ja kaikki vain innostavat omaansa pärjäämään äänellä
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Katosiko sormikkaan pari? Mikä onni. Ommelkaa yksinäisestä hanskasta hauska hirviökaveri. 

Pehmomörkö syntyy helposti kokemattomaltakin askartelijalta. Tarvitsette vain vanua tai muuta täytettä, pari nappia, huopaa sekä liimaa ja lankaa. 

Sitten hommiin! 

Lisää helppoja askarteluohjeita Marikan blogissa www.vauva.fi/teehetkienkoti

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.