Säästövinkkejä tarjoava Tarkan markan blogi kirjoittaa kiinnostavasta aiheesta: miten pariskunnat jakavat menot puolison kanssa. Blogi kysyy lukijoiltaan, miten heidän parisuhteissaan jaetaan tulot ja menot. Kommenteista voi saada hyviä vinkkejä myös oman talouden hoitoon.


Säästövinkkejä tarjoava Tarkan markan blogi kirjoittaa kiinnostavasta aiheesta: miten pariskunnat jakavat menot puolison kanssa.

Avioliittolain mukaan kumpikin puoliso elättää perhettä omien kykyjensä mukaan. Jos toisen tulot ovat pienemmät kuin toisen, hänen ei voida edellyttää osallistuvan talouden menoihin yhtä suurella osuudella kuin toisen. Näin on toki käytännössä yleensä myös avoliitossa.

Bloginpitäjä Markus Ossi kysyy lukijoiltaan, miten heidän parisuhteissaan jaetaan tulot ja menot. Kommenteista voi saada vinkkejä myös oman talouden hoitoon.

Menojen jaossa useita koulukuntia

Keskustelun perusteella pariskuntien menojen jaossa on useita koulukuntia. Toinen ääripää  voi olla, että kaikki rahat ovat yhteisiä. Molempien palkat tulevat yhteiselle tilille, johon molemmilla on tilinkäyttöoikeus ja pankkikortit. Sellaisia perheitä ei tosin kommentoijien joukossa juuri ollut.

Toinen ääripää on, että molemmilla on omat tilinsä, ja kumpikin maksaa vain omat menonsa. Yhteiset menot, kuten vuokra, jaetaan tasan.

”Meillä avoliitossa menot jaetaan 50:50 periaatteella. Molemmilla on omat tulot, tilit ja lainat. Asunnon vastikkeet maksetaan 50:50 molempien omalta tililtä taloyhtiölle ja molemmat lyhentävät lainaansa omalla aikataulullaan”, nimimerkki jpl kertoo blogissa.

”Kun on omat tilit ja omat rahat niin ei tarvitse perustella kaikkea mitä rahoillaan tekee. Esimerkiksi avopuolisoni ei siedä sijoittamista. Kun on omat rahat kyseessä, ei tarvitse perustella miksi niin teen! Minun rahat, minun riskit, minun sijoitukset!” Big-Sam kirjoittaa.

Omat vai yhteiset tilit?

Suurin osa vastaajista kannatti keskitietä. Monella pariskunnalla on omat tilit, mutta lisäksi on yksi tai useampi yhteinen tili, jonne kumpikin siirtää sovitun summan rahaa.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yleensä ainakin asumiskulut, netti-, sähkö-, ja vesilaskut, joskus myös ruokaostokset ja ravintolakäynnit. Parempituloinen maksaa usein menoista suuremman osan.

”Joka palkanmaksun yhteydessä siirretään sovitusti rahaa yhteiselle tilille, minä parempituloisena hieman enemmän kuin puoliso. Lisäksi maksan paremmin ansaitsevana henkilökohtaiselta tililtäni vakuutukset, auton ja polttoaineet”, nimimerkki kohti taloudellista riippumattomuutta kertoo.

”Minä hoidan lainojen lyhennykset ja korot ja avovaimo ruokaostokset, sähkö-, lämpö- ja vesilaskut sekä vakuutukset. Molemmilta menee 60 prosenttia nettotuloista näihin. Lisäksi molemmat laittavat parhaalta tuntuvan summan yhteiselle säästötilille silloin kun siltä tuntuu”, Mikko kirjoittaa.

Joissakin perheissä kulujen ynnäämiseen käytetään Excel-taulukkoa. Esimerkiksi Säätäjän perheessä lasketaan yhteen kaikki kuukauden yhteiset menot ja kuukaudelle jyvitetyt vuosittaiset menot. Syntynyt summa jaetaan kummankin nettotulojen suhteessa.

”Nettotulojen suhteessa jako on näppärää muuttuvissa elämäntilanteissa, kuten hoitovapailla. Se joka kulloinkin tienaa enemmän, myös maksaa enemmän”, Säätäjä perustelee.

Samasta aiheesta on virinnyt vilkas keskustelu myös Vauva-lehden keskustelpalstalla.  Keskustelun aloittaja kertoo, että hänellä on puolisonsa kanssa erilliset tilit, mutta siitä ei ole aiheutunut ongelmia. " Ihan yhtä perhettä ollaan, vedetään yhtä köyttä, kumpikin tienaa vaan omat rahansa ja laskut ja lainat menee suunnilleen puoliksi."  Lopuksi hän kysyy muilta: "Onko tämä mielestänne outoa? Miten teillä jaetaan laskut ja muut menot?"

Mikä on sinun perheesi tapa setviä raha-asiat? Osallistu keskusteluun!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.