Onko ongelmatonta sukua olemassakaan?

Onko ongelmatonta sukua olemassakaan? Miltei kaikissa perheissä kiistellään jostain ja pidetään toisen sukua pikkuisen outona.

Ongelma nro 1: ”Appiukko on ääliö”

Usein miniä tai vävy tuntee, ettei häntä ole hyväksytty puolison perheen jäseneksi. Hän kokee olevansa ulkopuolinen puolison suvun keskellä. Vahvinta ulkopuolisuuden tunne on useimmiten uusperheessä, jossa uusi miniä on ottanut rakkaan ja tutun miniän paikan.

Suomalaisille suvuille on tyypillistä, ettei niiden sisällä osata keskustella ja kuunnella. Suvut eivät aina ota miniöitä ja vävyjä tarpeeksi vahvasti osaksi perhettä.

Vaikka ulkopuolisuus, etäisyys ja jopa suora torjunta puolison suvun puolelta tuntuvat pahalta, varo joutumasta negatiivisuuden kierteeseen. Luo appiukkoon sellainen suhde kuin häneen voi luoda, äläkä vaivaa päätäsi sen enempää. Kun asioita pyörittelee mielessään, ne suurenevat.

Ongelma nro 2: ”Olet tunnevammainen, kun et pidä yhteyttä sukulaisiisi!”

Jokaisella suvulla on oma tarinansa ja omat kirjoittamattomat sääntönsä. Yhdessä suvussa raivoisa riitely voi olla arkea, kun toisessa suvussa ei uskalleta riidellä mistään. Puoliso saattaa pitää yhteyttä vanhempiinsa joka päivä, toinen taas ei soittele vanhemmilleen vuosikymmeneen.

Sukua ei voi valita. Vaikka etäisyyden ottaminen omaan lapsuudenperheeseen on surullista, se voi joskus olla terveellinen ratkaisu. 

Tiivis perhe ei aina ole pelkästään hyvä asia. Joskus se kertoo sitomisesta. Liian tiiviissä perheessä vanhemmat eivät ole päästäneet irti aikuisesta lapsestaan - eikä aikuinen lapsi ole halunnut päästää irti heistä.

Kun perheyhteys on liian tiivis, aikuiselle lapselle on tärkeämpää olla arvokas ja hyödyllinen vanhemmilleen kuin omalle kumppanilleen ja perustamalleen perheelle.

Ensimmäinen askel on myöntää ongelma ja haluta muutosta. Apua on hyvä hakea myös ammattiauttajilta, jos kotikonstit eivät riitä.

Ongelma nro 3: "Kaikki on miniän vika"

Jokaisella perheellä on omat sääntönsä ja käyttäytymiskaavansa, jotka periytyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Rakastumisen huumassa ei useinkaan mietitä, että parisuhteen mukana seuraa aina myös suku - riippumatta siitä, pidetäänkö sukulaisiin tiiviisti yhteyttä vai ei. Puoliso on perinyt monet käyttäytymismallinsa vanhemmiltaan.

Tutkimuksissa on todettu, että parhaiten sujuvat sellaiset parisuhteet, joissa kumppaneiden lapsuudenperheiden arvomaailmat ja taustat ovat samansuuntaiset.

Jos lapsuudenkodin vahingoittavat mallit hiertävät suhdetta ja perhe-elämää, molempien täytyisi olla valmiita tiedostamaan omat heikkoutensa ja purkamaan huonoja malleja. Silloin voidaan ryhtyä rakentamaan aivan omaa, meidän perhedynamiikkaa, joka pohjautuu yhdessä valittuihin arvoihin.

Ongelma nro 4: ”Äitisi passauttaa ja haukkuu”

Joskus vanhemmat käyttävät siekailematonta valtaa suhteessa aikuisiin lapsiinsa. Vanhempi saattaa esimerkiksi vaatia rahaa ja kalliita lahjoja lapsiltaan. Tyypillisempää on, että vanhempi vaatii aikuista lasta tekemään hänelle töitä ja palveluksia kysymättä lainkaan, sopiiko se lapsen perheen aikatauluihin ja sen hetkiseen tilanteeseen.
Vanhemmille saa ja pitääkin asettaa terveet rajat. Ikääntyvistä vanhemmista täytyy toki kantaa huolta, mutta vanhemmat eivät saisi mennä oman perhe-elämän ja parisuhteen edelle.

Valitettavan tuttua on myös se, että lapsenlapset saavat kuulla mummon haukkuvan äitiä tai isää. Sellaiselle tuhoavalle käytökselle kannattaa ehdottomasti laittaa stoppi. Jos isovanhempi haluaa luoda suhteen lapsenlapsiinsa, minimiedellytys on, että hän puhuu lapsille heidän vanhemmistaan asiallisesti ja arvostavasti.

Ongelma nro 5: ”Olet tuollainen, koska sinulla on niin kaheli suku”

Eiköhän jokaisessa pitkässä parisuhteessa haukuta jossain vaiheessa puolison suku lyttyyn. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin kohdistuva iva ja vihamielisyys viiltävät syvältä ja kipeästi.

Puolison sukulaisista kannattaa vitsailla lempeästi ja kunnioittavasti, olivat he millaisia tahansa. Myös omia tunteita kannattaa tutkailla: Inhoanko heitä siksi, etten ole saanut heistä uutta perhettä, jonka olisin halunnut saada? Kritisoinko heitä, koska en ole saanut heiltä niin paljon arvostusta ja hyväksyntää kuin olisin kaivannut?

Joskus täytyy vain tyytyä olosuhteisiin ja todeta, että ainakaan juuri nyt puolison suku ei pysty antamaan minulle tämän enempää. Puolison suku ei muutu arvostelulla tai kantamalla kaunaa. Kannattaa myös muistaa, että suvulla saattaa olla omat kovat ja raskaat vaiheensa, jotka ovat jättäneet jälkensä sen jäseniin. Kukin voi muuttaa ainoastaan omaa asennoitumistaan sekä oman perheensä dynamiikkaa ja arvomaailmaa.

Asiantuntijana perheneuvoja, tietokirjailija Kirsti Ijäs.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.