Isoset – Suomen suurin maallikkoliike!

Isoset ovat Suomen suurin maallikkoliike

Rippikoulu on tärkeä osa suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2011 rippikoulun kävi 53 428 alle 18-vuotiasta. Rippikoulu tavoitti 15 vuotta täyttävistä 83 prosenttia.

Uskonnollisesti sitoutumattomilla Prometheus-leireillä käy vuosittain 900–1000 nuorta. ja heistä noin 30 prosenttia on kirkon jäseniä. Rippikoulun käyminen ei siis estä osallistumasta Prometheus-leirille. Samoin rippikouluun voi tulla, vaikka ei kuuluisi kirkkon.

Kun rippikoulua käyvien 15-vuotiaiden lukumäärään lisätään 16–17-vuotiaat ja aikuiset, rippikoulun kokonaistavoittavuus on 86,2 prosenttia.

– Eurooppalaisessa mittakaavassa suomalainen rippikoulu tavoittaa poikkeuksellisen paljon kansalaisia, vaikka rippikoulun käyminen on täysin vapaaehtoista, kertoo rippikoulutyöstä vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta.

Rippikoulu tavoittaa tytöt ja pojat yhtä hyvin, ja sen maine nuorten keskuudessa on hyvä.

Sosiaalinen paine rippikoulun käymiseksi on viime vuosikymmeninä pienentynyt, mutta suosiota se ei ole laskenut. Rippikoulutkin ovat muuttaneet muotoaan. Teema- ja harrastusrippikoulut, kuten vaellusriparit, ovat yhä yleisempiä. Yhdeksän kymmenestä rippikoulusta sisältää keskimäärin kahdeksan vuorokauden pituisen leirijakson.

Rippikoulu tuo oikeuksia

Yksi syy riparin suosioon ovat sen tuomat oikeudet, joista tunnetuin on oikeus kirkolliseen vihkimiseen. Vihkimiseen riittää rippikoulu, konfirmaatiota ei tarvita.

– Rippikoulun ja isostoiminnan merkitys myös nuorten mielenterveyden vaalijana ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisijänä on mielestäni kiistaton, Jarmo Kokkonen sanoo.

Myös kirkon tarjoama isostoiminta on hyvin suosittua. Vuonna 2011 isoskoulutukseen osallistujia oli noin 25 000. Heistä isosina toimi lähes 16 000. Isoset toimivat rippikouluissa ryhmänjohtajina, järjestävät ohjelmaa ja pitävät hartauksia.

– Isoset on Suomen suurin maallikkoliike. Noin kolmasosa rippikoulun käyvästä ikäluokasta toimii vapaaehtoisena vertaisohjaajana, Kokkonen sanoo.

Rippikoulusuunnitelman lähtökohtana ovat nuorten aidot elämänkysymykset, joihin etsitään vastauksia luterilaisesta perinteestä käsin. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus ovat rippikoulun keskeistä sisältöä. Yhä tärkeämmiksi pohdittaviksi ovat nousseet sellaiset asiat kuin suhde vanhempiin, ystäviin, omaan sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen sekä vastuu luomakunnasta.

Muista myös netin lastenkirkko

Ennen ripari-ikää voi käydä esimerkiksi lastenkirkossa. Netissä toimiva Lastenkirkko.fi järjestää pääsiäisen aikaan runsaasti erilaisia virtuaalitilaisuuksia, joista ovat vastuussa seurakuntien työntekijät. Lastenkirkon videoseinillä, tarinalaatikoissa ja jukeboksissa on pääsiäisestä kertovia videoita, lauluja ja tarinoita.

Esimerkiksi pääsiäispäivänä 8.4. voi katsoa ja kuulla Ilon konserttia, ja kiirastorstaina on vuorossa pääsiäisvaellus.

– Lastenkirkko.fi on muutaman klikkauksen päässä. Se on hyvä kohtaamispaikka lapsille, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan, hankekoordinaattori Katri Saarela sanoo.

Lastenkirkossa seikkaillaanyli  seurakuntarajojen. Toiminta on samankaltaista kuin oikeassa seurakunnassa. Virtuaalitilaisuuksia on elävöitetty lapsia kiinnostavilla elementeillä.

Lastenkirkko.fi on virtuaalinen kirkko, joka edellyttää sisäänkirjautumisen.

 

Vierailija

itse olen isosena ollut. Musta riparilla oli niin hauskaa (vaikka oppitunnit jeesuksineen ei ollut mitään kamalan mukavia), että halusin kokea riparin uudestaan. "kouluttauduin" myös superisoseksikin vaikka sitten enää toista kertaa en superina mennyt leirille. meillä oli mukava isos porukka ja kerran viikossa illalla käynti isoskoulutuksessa oli mukavaa ja koulutusleirit olivat hauskoja. Ja niin meille ei maksettu mitään palkkaa, päinvastoin rahaa meni niihin isoskoulutus leireihin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.