Virvonta jakaa mielipiteet. Lue, millainen on virpomisen etiketti.

Virvonta on terveyden ja onnen toivotus – tai sunnuntaiaamuna ovikelloa renkuttava lapsilauma, joka vaatii ventovierailta karkkia.
Monen lukijan perheessä virpominen on odotettu kevään merkki. Melkein yhtä moni kuitenkin toivoo, ettei oma ovikello sunnuntaina soisi.
Meidän Perhe keräsi netissä mielipiteitä virpomisesta. Ohjeet onnistuneeseen virpomiseen löytyvät jutun lopusta.

Rakas leikki...

Monilla paikkakunnilla virpomiseen kuuluu noita-asu – ja ainakin kauniiksi koristeltu oksa.
– Virpominen on ihana perinne! Haemme pajunoksat koko perheen voimin, ja lapset valmistelevat oksat ja noita-asut huolella, yksi Meidän Perheen nettisivujen kommentoija sanoo. Perheen isommatkin lapset osallistuvat leikkiin ja lähtevät virpomaan pikkusisarusten mukana.
– Lapseni rakastivat tätä perinnettä. Nyt, kun he ovat aikuisia, otan mielelläni vastaan uuden sukupolven virpojat ja hankin heille pääsiäismunia palkaksi, kertoo toinen äiti.

... Vai kerjäämistä?

Moni sen sijaan pitää virpomista kerjäämisenä.
– Virpomien on riesa. Vieraita lapsia juoksee ovella, ja jos ei ole tarpeeksi hyvät tarjoilut, haistatellaan. Pihalle heitellään karkkipaperit, toteaa yksi kommentoija.
– En anna lasteni virpoa. Koen sen kerjäämisenä, sanoo toinen.
Ne jotka pitävät virpomista riesana, eivät avaa ovea – tai jopa pakenevat palmusunnuntaita mökille. Omat lapset eivät kinu virpomista, jos tarjolla on kivempaa tekemistä.
– Meillä sattuu yleensä uimahallireissu palmusunnuntain aamupäiväksi.

Vieraille oville

Useimmat lapset virpovat tuttujen luona: esimerkiksi isovanhempien, kummien, naapureiden ja toisten lapsiperheiden. Monet vanhemmat ihmettelevät vierailla ovilla kiertäviä virpojia.
– En uskaltaisi päästää lapsia kiertelemään ovelta ovelle. Sitä paitsi tuntemattomia ei ole tapana virpoa, eikös se ole ahneutta.
Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa, jos virpomaan tulevat oman lapsen kiusaajat.

Vitsa sulle, makkara mulle

Rahan antaminen ei Meidän Perheen lukijoiden mielestä kuuluu virvontaan. Mieluisin palkinto on suklaamuna tai jokin muu pieni makeinen. Pienet rusinarasiat ja hedelmät ovat myös hyviä – ainakin virpojien vanhempien mielestä.
Tosin palkaksi on saatu myös pötkö lauantaimakkaraa.

Perinteiden sekoitusta

Vanha itäsuomalainen tapa on toivottaa virpomalla siunausta, eikä siihen kuulu noita-asu. Länsi-Suomessa taas on pukeuduttu trulleiksi ja kierrelty talosta taloon.
Nykyinen virpominen on perinteiden sekoitus, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Monilla paikkakunnilla palmusunnuntain asuissa on nähty vaikutteita yhdysvaltalaisesta halloweenista. Joitakin tämä ärsyttää – mutta eniten kuitenkin ärsyttävät kiukkuiset aikuiset.
– Joskus meidän aikuisten pitää ajatella asioita hyvällä, onhan kyse lapsista. Maailmaan mahtuu paljon suurempaa pahaa kuin pienet ja vähän isommatkin pääsiäisnoidat!

Virpomisen etiketti: 10 ohjetta

  • Hae pajunoksat syrjäiseltä paikalta ja taita oksat siististi. Älä revi oksia pihoilta tai portinpielistä.
  • Näe vaivaa oksien koristelussa. Vanhemmat auttavat lapsia vähintään tarvikkeiden hankinnassa.
  • Virpoja pukeutuu esimerkiksi noidaksi, kissaksi, pupuksi tai muutoin teemaan sopivasti – tai vain siisteihin vaatteisiin, miten paikkakuntasi tapa on. Havujen heiluttelu verkkariasussa ei käy virpomisesta.
  • Sovi lapsen kanssa, missä saa virpoa. Hyvä sääntö on, että virpoa saa vain tutuille: esimerkiksi kummeille, isovanhemmille, naapureille ja tutuille perheille.
  • Vanhemmat voivat sopia virpomisesta ennakkoon. Leikki on turvallinen ja hauska, kun virpojat otetaan hyvin vastaan.
  • Jos ovea ei avata, ovikelloa ei saa soittaa monta kertaa. Vauvaperheet eivät halua pimpotusta päiväuniaikaan, eivätkä vuorotyöläiset herätä virvontaan.
  • Virpojat kysyvät, saako virpoa.
  • Virpojat antavat koristellun vitsan ja saavat pienen palkkion.
  • Kiitos ja hyvän pääsiäisen toivotus kuuluvat asiaan molemmin puolin.
  • Virpojat eivät heitä karkkipapereita maahan.
Vierailija

Kyllä tekis mieli itkeä, kun näitä kommentteja lukee.. Hartaasti toivon, ettei teillä, hyvät kommentoijat, ole vielä omia lapsia. Ja toivottavasti ei ennen asennemuutosta tule olemaankaan!

Itselle on lapsuudesta jäänyt ihanan lämpimiä muistoja virpomisesta, sillon kierrettiin kyllä koko naapurusto ja mahdollisesti pidempäänkin, niin kiersivät lähes kaikki kulmakunnan mukelot. 

En voisi koskaan kuvitella kieltäväni virpomista lapsiltani sitten joskus, kun heitä saan. Ihana pääsiäisperinne, joka on näköjään kuolemassa kommentoijien kaltaisten "hiekkapi**ujen" takia.

Nytkin olen ostanut lähipiirin lapsien varalta pääsiäiskarkkeja, tervetuloa vaan virpojat tänne, en sentään ole niin itserakas ilonpilaaja, että yhtenä päivä vuodessa en kestäisi ovikellon pirinää ja sitä kymmentä tai kahtakymmentä euroa, mikä karkkien hankintaan menee!

(Niin, ja siis olen nainen, 24 vuotta)...

Vierailija

Juu kyllä virpominen kannattaisi tehdä tutuille, eikä ventovieraille.. Jäisi varmaan lapsillekkin paremmat muistot. Itseä ärsyttää mukulat, jotka tulevat koristelemattomien risujen kanssa ilman mitään panostusta ja luulevat saavansa vielä karkkia siitä hyvästä -.-

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.