Elsa Saisio perehtyi sukunsa naisten historiaan ja ymmärtää nyt paremmin, mitä haluaa siirtää eteenpäin omille lapsilleen – ja mitä ei.

Uraäiti vai kotiäiti, imetys vai pulloruokinta, uupumus ja univelat – äitiyttä mietitään nykyään paljon, niin minäkin teen. Me nykyäidit olemme puhki analysoivaa sukupolvea, eikä siinä mitään.

Monet äitiyteen liittyvät asiat ovat tärkeitä kysymyksiä, joita on syytäkin miettiä. Luulen vain, että pysähdymme liian harvoin etsimään vastauksia menneisyydestämme, oman äitimme lapsuudesta ja vielä kauempaa.

Esiinnyn marraskuussa tanssiteatteriesityksessä, joka käsittelee naissukupolvien ketjua eli sitä, mitä kannamme mukanamme äideiltämme, äidinäideiltämme ja heidänkin äideiltään. Samalla pohdimme, mitä olemme itse siirtämässä omille lapsillemme.

Tätä näytelmää varten haastattelin äitiäni Pirkko Saisiota sukumme historiasta, ja opin ihan hirveästi uutta. On ihan hullua, miten vähän useimmat meistä tietävät omasta historiastaan!

 

Oli huippukiinnostavaa perehtyä siihen, millaista äitiemme ja mummojemme arki on ollut. On kiinnostavia pieniä juttuja, kuten se, että äidin lapsuudenkotiin tuli jääkaappi vasta 1960-luvulla. Siihen saakka ruuat säilytettiin ikkunanraossa.

"Vasta nyt olen alkanut ymmärtää, miten paljon minussa on muuttuneesta maailmasta huolimatta sukuni naisia."

Tai suurempia asioita niin kuin se, että äidinäidin-äitini jäi kahdesti leskeksi. Hän on käynyt neljän lapsensa kanssa peseytymässä yleisissä saunoissa. Tarpeet on tehty kaupunkikodeissakin ulkovessaan. Miten ihmeessä hän jaksoi?

Vasta nyt olen alkanut ymmärtää, miten paljon minussa on muuttuneesta maailmasta huolimatta sukuni naisia. Olen lapsesta saakka viihdyttänyt itseäni laulamalla ja juttelemalla itsekseni. Olen olettanut sen johtuvan vain siitä, että olen ainoa lapsi, mutta kuulemma samaa tekivät äitini, isoäitini ja isoisoäitini.

Näyttää siltä, että sama piirre on siirtymässä tyttärellenikin. Hän poimii sävelmiä talteen jo puolitoistavuotiaana ihan eri tavalla kuin poikani, puhelee ja lauleskelee taukoamatta.

 

Kun haastattelin äitiäni hänen äidistään ja hänen äidinäidistään, yllätyin, miten paljon tunnistin heissä itseäni. Jo äitini mummo on ollut temperamenttinen, sosiaalinen ja energinen.

Äitini poliittinen aktiivisuus on yhä yhtä kunnioitettavaa, mutta tajuan vasta nyt, että häntä on kannustettu siihen, se on siirtynyt hänelle perintönä.

"Meillä ei ole koskaan hiljaista, rakastamme kaikki höpöttämistä ja pelleilyä."

Äskettäin äitini muistutti minua toiveesta, jonka olin esittänyt kuusi vuotta sitten esikoispoikani syntyessä. Olin sanonut haluavani kaikkein eniten, että lapsillani on koti, jossa on iloinen tunnelma. Kotona ei saa olla pinnan alla kytevää kireyttä.

Tämä toiveeni on toteutunut. Meillä ei ole koskaan hiljaista, rakastamme kaikki höpöttämistä ja pelleilyä. Äiti on kertonut, että juuri sellaista hänelläkin oli äitinsä kanssa – viihtyisää.

Äidillä ja äidinäidillä oli tapana dipata lounaaksi leipäpaloja ruskeaan kastikkeeseen ja juoruta keittiön pöydän ääressä. Samanlaista on meillä iltapalapöydässä, kun nuorempi lapsi on laitettu nukkumaan.

Silloin eskari-ikäinen poikani kysyy, että äiti, mistä puhutaan. Sitten puhumme päivän kuulumiset, omat ja kavereidenkin. Äiti ja äidinäiti olivat tosin kovia lipsauttelemaan salaisuuksia. Minä olen paljon luotettavampi.

 

On tärkeää miettiä, mitä haluaa siirtää eteenpäin omille lapsilleen. Mutta yhtä tärkeää on miettiä myös sitä, mitä lapsuudenkodistaan ei tahdo siirtää. Oman äitini temperamentti ja lyhyt pinna eivät aina ole hyvä juttu, vaikka hän niistä piirteistä suorastaan ylpeä onkin.

Äiti tunnistetaan kaupungilla, ja häpeän silmät päästäni, kun hän etuilee kärsimättömänä jonossa tai ilmoittaa vaihtavansa ravintolaa hitaan palvelun takia. Silloin yritän pyydellä muilta katseellani anteeksi. Kerran äiti heitti puolisonsa kännykän mereen, kun puhelu kesti hänestä liian kauan.

Tunnistan äidin kuohuvan temperamentin itsessäni, mutta teen töitä sen kanssa. Aina en onnistu. Jos olen varoittanut lastani hänen käytöksestään kahdesti ja hermostun kolmannella kerralla, esikoinen antaa välitöntä palautetta: äiti hei, sä räjähdit liian nopeasti.

"Äitini on ollut isovanhempana ihastuttavan tolkullinen."

Toisaalta oma äitini on yllättänyt minut isoäidin roolissa. Äitini motto on ”Yks tekee vaan”. Siksi hän ilmoitti jo hyvissä ajoin raskaana ollessani, että hän ei sitten ota vastaan neuvoja lastenhoidossa vaan tekee asiat omalla tavallaan.

Odotin katastrofia. Äiti on kuitenkin ollut isovanhempana ihastuttavan tolkullinen, ja hänellä on mahtava suhde lapsiini. Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on ylipäätään paljon mutkattomampi kuin lapsen ja vanhemman suhde. Siitä puuttuvat kipukohdat ja jännitteet.

Näyttelijä Elsa Saisio, 35, asuu Helsingin Kalliossa näyttelijäpuolisonsa Timo Välisaaren sekä Remun, 6, ja Minean, 1, kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imetys tappaa parisuhteen, pienen vauvan äiti kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Isäbloggarit ovat eri mieltä ja kertovat miksi. "Äiti, mieti vielä."

"Mikä on vauvalle tärkeintä: paras mahdollinen ravinto vai vanhempien paras mahdollinen parisuhde?" vauvan äiti kysyy mielipidekirjoituksessaan hs.fissä 25. marraskuuta.

Äiti imetti vauvaansa noin kuukauden, jonka jälkeen hän ja vauvan isä päättivät jatkaa lapsen ruokkimista korvikkeella.

Syy: äiti koki seksin harrastamisen imetysaikana liian hankalaksi ja kivuliaaksi. Vauvan isä taas koki, ettei hän voi olla ilman seksiä enää hetkeäkään.

"Jouduin tekemään erittäin valinnan vauvani ja mieheni välillä. Punnitsin asiaa pitkään, ja valitsin mieheni", äiti kirjoittaa.

Vauva.fin bloggarit Sami, Anssi ja Matti kertovat, mitä mieltä he ovat perheen ratkaisusta.

Parisuhteessa ei tyydytetä omia tarpeita

"Kenenkään naisen ei pitäisi joutua miettimään, tyydyttääkö hän vauvansa vai miehensä tarpeita. Eikä kenenkään miehen pitäisi vaatia sellaista puolisoltaan.

Parisuhde ei ylipäätään ole omassa sitä varten, että siinä tyydytetään omia tarpeita. Parisuhteessa tuetaan toista ja yritetään ansaita hänen rakkautensa ilman, että hänelle asetetaan vaatimuksia. 

Nainen on ollut niin kiltti, että hän on kysynyt mieheltään, kuinka kauan tämä voi olla ilman seksiä. Näin hänen ei tarvitse tehdä. Miehellä ei ole mitään oikeutta päättää naisen vartaloa koskevista asioista vaan päätös on ainoastaan naisen."

Havaintoja parisuhteesta -bloggari Sami Minkkinen, teini-ikäisen tytön isä, toinen lapsi syntyy keväällä

Imetys kestää vain hetken, seksiä voi harrastaa myöhemminkin

"Haluaisin sanoa kirjoituksen naiselle: mieti vielä. Ehditte harrastaa elämänne aikana seksiä, mutta imetys kestää vain hetken. Vaikka imettäisit vain kuusi kuukautta, mikä on minimisuositus.

Miehelle sanoisin, että mieti muita keinoja päästellä paineitasi. Vaimon seksihalut paranevat varmasti ajan myötä, vaikka hän imettäisikin."

Elämä alkaa lapsesta -bloggari Matti, kaksivuotiaan pojan isä

Vauvan ruokkiminen on tärkeintä

"En käsitä ajatusta, että seksi olisi miehelle tärkeämpää kuin maito lapselle.

Miksi naisen pitäisi valita vauvan ja miehen välillä? Varsinkin, kun vauvan syntymästä on vasta vähän aikaa. Silloin sekä äiti että isä vielä ihmettelevät uutta tilannetta.

Itse koin vastaavassa tilanteessa niin, että minun kuuluu jättää omat tarpeeni vähäksi aikaa taka-alalle. Sieltä ne sitten aikanaan pyrkivät taas pintaan.

Pitkässä parisuhteessa on joka tapauksessa tiedossa hankalia vaiheita ja yöpakkasia makuuhuoneessa, oli lapsia tai ei. Ja parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin harrastamalla seksiä."

#noljakanfaija-bloggari Anssi, yksivuotiaan pojan isä, toinen lapsi syntyy ensi maaliskuussa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Et ehkä tarkoita pahaa mutta ole kiltti – älä sano näitä lauseita yhden lapsen vanhemmalle.

Kun perheessä on yksi lapsi, moni asia voi olla toisin, tai sitten ei.

Amerikkalainen toimittaja Amy Leibrock, yhden lapsen vanhempi ja perheensä ainoa lapsi, ärsyyntyi kohtaamiinsa ennakkoluuloihin.

Leibrock listasi Parents.comissa, mitä yhden lapsen vanhemmat eivät halua kuulla. Oletko näistä samaa mieltä?

1. Lapsi on varmasti yksinäinen.

On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Ainokainen ei välttämättä koe oloaan yksinäiseksi, koska on tottunut viettämään aikaansa myös yksin. 

Ainokaisen vanhempien on kuitenkin hyvin tärkeää huolehtia siitä, että heidän lapsellaan on tilaisuuksia viettää aikaa toisten lasten kanssa. Ja he ilahtuvat suunnattomasti siitä, että lapsi kutsutaan kavereille kyläilemään.

2. Te pääsette helpolla.

Kyllä ja ei. Ainokaisen vanhempien ei tarvitse selvitellä sisarusten riitoja, muistaa monen lapsen harrastusaikatauluja eikä viettää vuosikymmeniä vaipparumban keskellä.

Monet vanhemmat ovat kuitenkin tehneet itse päätöksen, että yhdessä lapsessa on heille juuri riittävästi. Taustalla voi olla muitakin syitä kuin helppo elämä.

3. Te ette tiedä vanhemmuudesta mitään.

Lähes jokainen vanhempi tunnistaa samat lapsiin liittyvät huolet, murheet ja pelot riippumatta siitä, kuinka monta lasta hänellä on.

Rakkauttakaan ei ole yhtään vähemmän, vaikka sen saa yksi ja ainoa.

4. Hemmottelette hänet varmasti pilalle.

Yhden lapsen vanhemmat kuulevat tämän lauseen niin usein, että monet heistä ovat sen suhteen jatkuvasti varpaillaan.

Hemmottelu on kuitenkin eri asia kuin lapsen huomiointi. Ainoa lapsi saa varmasti paljon huomiota vanhemmiltaan, mutta sillä on tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia lapsen älykkyyteen ja itsetuntoon. Se on siis hyväksi.

5. Olette itsekkäitä.

Monissa maissa naiset saavat lapsia yhä vanhempina. Suurin osa heistä miettii tarkkaan riskejä, joita raskaus itselle ja varsinkin lapselle aiheuttaa. Näissä tapauksissa on siis kyse enemmänkin vastuuntunnosta kuin itsekkyydestä.

6. Lapsi on ujo, ja sen kyllä ymmärtää.

Siinä, että on hitaasti lämpenevä tai ujo, ei ole mitään pahaa. Ujoja lapsia kasvaa kuitenkin sekä pienissä että suurissa perheissä. Samalla lailla sekä pienissä että suurissa perheissä kasvaa hyvin sosiaalisia, helposti uusiin tilanteisiin sopeutuvia lapsia.

7. Mitä sitten, kun te olette vanhoja?

Tätä ei välttämättä sanota ääneen, mutta usein ajatellaan: ainokaisen taakka on raskas sitten, kun hänen vanhempansa ikääntyvät ja tarvitsevat apua.

Kukaan vanhempi ei voi laskea sen varaan, että omat lapset huolehtivat heistä, kun he ovat vanhoja. Ei ole reilua ketään lasta kohtaan vaatia häneltä sellaista.

8. Hän tarvitsee sisaruksia.

Lapsi tarvitsee monia asioita, ennen kaikkea rakastavat vanhemmat.

Upeaa, jos lapsella on myös sisaruksia, joiden kanssa hän voi oppia ja jakaa asioita. Aina tämä ei ole mahdollista sisarustenkaan kesken.

Onneksi lapsella voi olla oman perheen lisäksi sukulaisia ja ystäviä, joiden kanssa hänellä on koko elämän kestävä lämmin ja läheinen suhde. 

9. Saako hän sisaruksia?

Tämä kysymys loukkaa monia yhden lapsen vanhempia eniten. ”Ei” on vastauksista rehellisin mutta se tuntuu usein kaipaavan seurakseen selityksiä. Eikä niitä ole aina helppo kertoa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Bloggari Tiitukatriinan mies sai suurimman isänpäivälahjansa jo marraskuun alussa. Tiitukatriina kertoo, miten he viettävät isänpäivää.

"Mieheni sai tänä vuonna ihan erityisen isänpäivälahjan: toinen poikamme syntyi marraskuun alussa. Isänpäivänä Niilo, 2, antaa isälleen lahjaksi itse tekemänsä kortin. Mieheni ei toivo muuta, hän arvostaa eniten lasten askarteluja. Minä en anna lahjaa miehelleni, mutta ostan jotakin pientä omalle isälleni.

Laulamme nyt miehelleni ensimmäisen kerran onnittelulaulun. Sitten teemme aamupalan hänen makuunsa: munia, pekonia ja nakkeja. Niilonkaan ei tarvitse syödä puuroa.

Niilon toive on, että hän voisi isänpäivänä katsoa yhdessä isän kanssa Ryhmä Haun. Mieheni käy töissä ja opiskelee eikä juuri näe Niiloa arkipäivisin. Isänpäivänä he saavat tehdä yhdessä omia juttujaan.

Kyläilemme molempien isoisien luona. Haluan näin kiittää isovanhempia avusta, jota arjessa saamme. Toivon, että lapsetkin oppivat arvostamaan isovanhempiaan. He eivät ole itsestäänselvyys."

Lue Tiitukatriinan blogia vauva.fi/tiitukatriina.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Isä vaihtaa vauvan vaipat ja hieroo puolisonsa jalkoja. Näin äidit kehuvat kumppaniaan vauva.fin kyselyssä.

Koukuttaa katseellaan

"Mieheni on aito eikä esitä olevansa mitään muuta kuin on."

"Mieheni saa minut nauramaan tiukassakin tilanteessa."

"Hän kohtelee minua ja muita ihmisiä hyvin."

"Hän uskoo, luottaa ja kannustaa minua silloinkin, kun olen itse epävarma."

"Mieheni on tyyneyden perikuva ja minun täydellinen vastakohtani."

"Mieheni katseesta huokuu rakkaus."

Perhe on ykkönen

"Mies osallistuu siinä kuin minäkin: syöttää, pukee, vaihtaa vaipat, nukuttaa."

"On ihana nähdä, miten mieheni sylittelee ja hassuttelee tyttömme kanssa töistä tullessaan."

"Kukaan muu ei saa poikaamme nauramaan kuten hän."

"Hän on erittäin kärsivällinen ja hyvähermoinen."

"Hän liikuttuu lapseemme liittyvissä asioissa enemmän kuin minä."

"Vauva-aikana hän melkein menetti yöunensa, kun kävi tarkistamassa, että lapsi hengittää."

"Mieheni on oikeudenmukainen, tasapuolinen ja reilu omaa lastaan, minun lapsiani ja yhteistä lastamme kohtaan."

"Mieheni on auttavainen. Hän piti vaikean synnytyksen jälkeen huolta esikoisestamme ja minusta."

"Hän antaa minun nukkua – niin jaksan olla parempi äiti."

"Mies tekee minulle ja tyttärellemme ruokaa ja hieroo jalkojani."

Oi näitä onnenhetkiä

"Paras hetki on, kun mieheni saapuu perjantaina töistä kotiin ja meillä on yhteinen viikonloppu edessämme."

"Aamut ovat parhaita. Köllöttelemme kaikki sängyssä, ja poika kiipeää vuoroin isän, vuoroin minun päälleni ja tunkee itsensä molempien kainaloihin."

"Parhaita ovat ne hetket, jolloin tajuamme mieheni kanssa yhtä aikaa, kuinka onnekkaita ja onnellisia olemme."

"Kun vauva menee yöunille, istumme sohvalla ja pidämme toisiamme kädestä. Jutellemme, nauramme ja hellimme toisiamme."

"Iltaisin ennen nukahtamista mies laittaa kädet ympärilleni, antaa suukon ja kuiskaa: Rakastan sinua.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.