Kuva: iStockphoto

Mitä ruokaa kannattaa ottaa mukaan ja miten paljon?

Perheen vieminen erämaahan tuntuu hurjalta idealta. Matka sujuu kuitenkin mukavasti, kunhan sen suunnittelee hyvin ja vaeltaa turvallisella reitillä. Saana Sandholmin, 40, perhe eli puoliso Jouni Gustafsson, 40, ja  pojat Aleksanteri, 16, ja Konsta, 14, sekä tytöt Ronja,10, ja Reetta, 8, kertoo omat kokemuksensa.

Kysyimme Metsähallituksen luontokeskuksesta aloittelijoille sopivaa vaellusta ja meille ehdotettiin neljän päivän ja kolmen yön vaellusta, yhteensä 55 km.  Varasimme öiksi tuvat, ettei meidän tarvinnut kantaa telttaa mukanamme.

Viimeiselle yölle emme saaneet tehtyä varausta, mutta Pallaksen luontokeskuksen ystävällinen rouva vakuutti, että sopu sijaa antaa ja mahtuisimme autiotupaan viimeiseksi yöksi.

Lähdimme kotoamme Tuusulasta 1 050 kilometrin ajomatkallemme sunnuntaina ja yövyimme Muoniossa Utkujärven majoilla. Maanantaiaamuna ajoimme Enontekiön Hettaan ja haimme luontokeskuksesta varaustupien avaimet. Olimme sopineet paikallisen yrittäjän kanssa, että hän vie meidät järven yli vaellusreitin alkuun ja siirtää automme Pallakselle valmiiksi odottamaan paluutamme.

Aikaisemmin luokkansa kanssa vaeltamassa ollut Aleksanteri tiesi, että vaelluksella pitää kellottaa tauot. Ne pidettiin 20 minuutin välein, joten aina pysähdyksillä ei otettu edes rinkkoja pois.
Äiti ehdotti aluksi puolen tunnin taukovälejä, mutta osoittautui että kovissa nousuissa tauot olisivat kelvanneet perheen aikuisille vaikka viiden minuutin välein.

Taskussa pidimme naposteltavaa. Vettä tankkasimme jatkuvasti, vaikka sää ei ollut kovinkaan kuuma. Lämpötilat vaihtelivat 5–15 asteen välillä päivällä ja yöllä mittari laski miinukselle. Ensimmäisen ruokataukomme pidimme Pyhäkurun autiotuvalla.

Illalla pelataan korttia

Yövyimme Sioskurun varaustuvalla, jossa paistoimme lettuja iltapalaksi. Illan iloksi pelattiin korttia ja luettiin muiden kirjoituksia vieraskirjasta. Kirjaan merkittiin kirjoittajasta riippuen luontohavaintoja ja kuvailtiin eväitä, mutta vieraskirjalla on myös käytännön merkitystä. Jos joku eksyy tunturiin, on häntä helpompi jäljittää jos hän on jättänyt reitistään tiedot tuvan vieraskirjaan.

Toisena päivänä vaelsimme Siosvaaran ja Rouvivaaran yli, komea Ounastunturi jäi oikealle. Pienen Rouvijärven jälkeen saavuimme tasaiselle osuudelle jossa odotimme Rohanin ratsumiesten kohta saavuttavan meidät, sillä luulimme astuneemme Taruun sormusten herrasta.

Pidimme juomataukoa Pahakurun reunalla ja kun laskeuduimme sinne, näimme että se ei ollut todellakaan nimensä veroinen. Pienet koivut olivat hiirenkorvalla ja joka paikassa kasvoi pulskaa sammalta. Kirkkaat purot virtasivat ja Ronja halusi juoda jokaisesta purosta kuksallaan.
Me näimme päivien aikana tunturisopulin, näädän ja riekon sekä korppeja. Lisäksi arvelimme päämme päällä kaartelevan pikkukuovin, tunturikihun ja maakotkan. Joulupukin kesälomalla olevat ystävät, porot kohtasimme vain pariin kertaan. Käen kuulimme aivan tunturissakin, vaikka olisi kuvitellut sen asustavan vain lehtevissä metsissä.

Toisena yönä yövyimme Hannukurun varaustuvassa. Tupa on muutamaa vuotta aiemmin uusittu.
Kirkkaan ja kylmän Haukkajärven rannalla lämpisi sauna ja talviturkki heitettiin napapiirin yläpuolella useaan kertaan. Naistensaunassa Reetta ja Ronja saivat kehuja, kun naiset kuulivat heidän reippaasti kantavan omat vaatteensa ja makuupussinsa repuissaan. Tyttöjä hymyilytti ja he sukelsivat nopeasti uudelleen saunasta viileään iltailmaan ja kirpaisevaan veteen.

Kolmannen päivän vaellus oli raskain pätkä. Nousuja oli useita. Ensimmäisessä nousussa Suastunturille kaksi eräopasopiskelijaa ohitti meidät harava kainalossa ja iloisesti rupatellen. Tunnelma oli meidänkin joukossamme korkealla, he saattoivat mennessään kuulla laulua, joka vaihteli tyttöjen Inke tinke minkistä poikien Village People -viritelmiin.

Teimme lounasta Suaskurun kodassa. Tunnelmallinen kota oli isojen kuusten suojassa menninkäisten metsässä. Kotalounaan jälkeen oli edessä vielä pitkälti matkaa.

Nammalakurun autiotuvalla näytti jo siltä, että varaustupa on täysi ja autiotupa olisi Gustafssonin perheen yksityismajoituksena, mutta iltalettuja tunturien kainalossa paistellessa ja iltakahveilla tulistellessa kaksi miestä saapui yöseuraksemme. He olivat taittamassa samaa vaellusta vain kahdella yöpymisellä.
Autiotupa oli nuhjuinen ja sitä piti vähän siivota alkajaisiksi, mutta kamiina lämpisi ripeästi ja laverille mahtui hyvin. Yö jäi aikuisilla katkonaiseksi, sillä aina kun joku käänsi kylkeä, koko rakennelma nitisi ja natisi äänekkäästi. Tosin mikään yö ei ollut kovin sikeäuninen, sillä etelän yöt ovat kuitenkin aika lailla pimeämpiä kuin pohjoisen kirkkaat yöt.

Viimeinen päivämatka, 13 kilometriä vei vain viisi tuntia, kun edellisenä päivänä samaan matkaan kului noin 8. Olimme tuumineet että pidämme lounastauon Rihmakurun kodalla, mutta meillä vei sinne vain tunti. Pysähdyimme siis vain hetkeksi juttelemaan aamukahvitulia pitävän miehen kanssa.

Tulentekopaikkoja ei matkan varrella enää ollut, joten etsimme tuulensuojaa ja söimme näkkileipälounaan. Osoittautui, että vaikka lämmin kuppi-pussissa lukee "lisää kuumaa vettä", pussista syntyy aivan soveliasta kiisseliä kun jauheen kaataa vesipulloon ja ravistaa veden kanssa sekaisin. Pallaksen hotellin tullessa näkyviin tunturin takaa kuopuksemme Reetta huudahti: "Eikä! Mä haluan että kävellään pitemmälle!"

Pallaksen luontokeskuksen pihalla odotti automme. Sinne oli varattu irtokarkkeja ja pari pulloa limua palkkioksi. Ensimmäiset kilometrit auton kyydissä tuntuivat uskomattoman nopeilta, kuuset vain vilahtivat ohi. Hetkessä siihen tottui. Ajatella, että neljän päivän kävelyä vastaavaan matkaan meni alle tunti kumijalalla.
Saunoimme ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Molemmilla pojilla oli menoa seuraavana päivänä, joten aikataulumme oli lopusta kireä. Vaelluksen päätteeksi olisi ehdottomasti kannattanut pitää päivä tai pari lomaa Lapissa ja vain nautiskella tunturien katselusta – nyt karkkien lisäksi palkitsimme itsemme Iissä mukaan otettavilla pizzoilla.

Kertaakaan ei kukaan halunnut heittää urakkaa kesken ja hyvä huumorintaju säilyi koko vaelluksen ajan. Yhteishenki vain kasvoi matkan aikana ja oli ilo katsoa kuinka isommat tsemppasivat pienempiään, naurattivat kun väsytti tai tarjoutuivat ottamaan osan tavaroista. Kun matka oli taitettu, oli voittajaolo. Me jaksoimme, me pärjäsimme!

Meidän vaelluksemme ruoka

Ruoan tuli olla kannettaessa kevyttä, mutta siinä piti olla paljon energiaa. Sen tulee olla myös kaikille maistuvaa, koska reissussa syöminen on palkinto ja nautinto.

Aamiaiset olivat puuroa; kaurapuuroa, riisipuuroa tai pussipuuroa. Puuroannokseen sekoitettiin voita, vadelmakeittoaineksia tai puolet kaakaopussista. Lisäksi juotiin kaakaota, aikuiset kahvia sekä syötiin näkkileipää ja voita sekä meetvurstia.

Lounasruoat:
-    nuotiomakkaraa ja borschkeittoa johon lisätty soijarouhetta. Näkkileipää ja voita. Makkarapaketit pakastettiin ennen lähtöä ja otettiin rinkkaan jäisinä.
-    kylmä lounas vadelmakeitosta, näkkileivistä, naposteltavista, halvasta ja suklaasta.
-    nuudelia ja pussitonnikalaa, lisäksi hapankorppuja
-    toinen kylmä lounas koska tulentekopaikkoja ei ollut

Iltaruoat:
-    muusia, makkaraa ja halloumia, jälkiruokana pinaattilättyjä nuotiolla
-    risotto; tomaattikeitto johon lisättiin pikariisi ja kaksi tetraa tonnikalaa paloina. Päälle veisteltiin parmesaania puukolla. Varmuuden vuoksi valmistimme annoksen havaiji mixiä. Iltapalana nautittiin vielä nuudelia.
-    havaiji mix parmesaanilla, näkkäriä ja iltaherkuksi nuotiolettuja

Määrät listattuna:
-    halloumia 2 pkt
-    makkaraa 3 pkt
-    paketti pussimuusia
-    paketti pikariisiä
-    nuudelia 12 pkt
-    2 tetraa tonnikalaa öljyssä
-    4 pussia maustettua tonnikalaa
-    soijarouhetta 1 dl
-    3 pussia havaiji mixiä
-    pieni kolmio parmesaania
-    2 meetvurstipötköä, mahdollisimman säilyvää
-    maitojauhetta 4 dl
-    riisihiutaleita 5 dl
-    kaurahiutaleita 5 dl
-    pussipuuroja 12 kpl
-    kaakaopusseja 12 kpl
-    pikakahvia n 50 g ja cappuccinopusseja 6 kpl
-    vadelmakeittopusseja 6 kpl
-    paketti hapankorppuja
-    2 pakettia näkkileipää
-    2 x 500 g voimakassuolaista voita
-    suolaa 5 rkl minigrippussissa
-    sokeria 4 dl minigrippussissa
Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.

Välipalat
Joka päivälle oli jokaisella kaksi pientä minigrippussia täynnä naposteltavaa. Lisäksi jokaiselle oli pötkylä hedelmäsokeria ja n puoli litraa urheilujuomaa/ päivä. Joka päivä sitä ei tehty. Juoma oli mukana jauheena.

Naposteltavien aineet:
8 suklaalevyä
1 kg suolapähkinöitä
1 kg rusinoita
1 pkt kuivattuja luumuja
1 pkt kuivattuja aprikooseja
1 pussi sekakuivahedelmiä
1 pussi kuivattua mustikkaa
1 pussi kuivattua mansikkaa
1 pkt kuivattua banaania

Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.


Saana Sandholm

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.