Nuorikin voi osallistua maailman parantamiseen.

15-vuotias Emilia Paapanen kertoo uusimmassa Meidän Perhe -lehdessä, kuinka lapsikin voi osallistua maailman parantamiseen. Hän on muun muassa Suomen Lastenhallituksen jäsen.

Emilia on vieraillut myös YK-kokouksessa New Yorkissa. Hän jatkaa tiellä, jonka kanadalainen Severn Suzuki avasi vuonna 1992. 9-vuotiaana Severn perusti ystäviensä kanssa lasten ympäristöryhmän ECO:n, joka valisti muita lapsia ympäristöasioista. 12-vuotiaana, vuonna 1992 Severn osallistui ECO:n edustajana YK:n ilmastokokouksessa Rio De Janeirossa Brasiliassa.

Hän piti kokouksessa niin koskettavan puheen lasten puolesta, että sitä kutsutaan "puheeksi, joka hiljensi maailman kuudeksi minuutiksi". Vuotta myöhemmin Severniltä julkaistiin kirja Tell the World, joka opastaa perheitä elämään ympäristöystävällisesti. Nykyäänkin Severn Cullis-Suzuki työskentelee luontoasioiden parissa.


Katso Severnin puhe Youtubesta

Vierailija

Päädyin Suomentamaan tämän vetoavan puheen vuodelta 1992, kun tuntuu ettei kukaan ole viitsinyt sitä tehdä vaikka kehuvat, ainakaan en helposti löytänyt google-haulla, kuulijakunta siis oli YK:n ympäristökokouksen osanottajat, puheesta tulikin aika kuuluisa ja tyttö opittiin tuntemaan sanoilla...

Tyttö joka hiljensi maailman viideksi minuutiksi
--------------------------------------------------------------

Hei, olen Severn Suzuki ja puhun E.C.O. :n puolesta, ( Enviromental Childrens Organisation = Lasten Ympäristö Organisaatio ). Olemme ryhmä kaksitoista ja kolmetoistavuotiaita jotka yrittävät saada aikaan muutoksen, Vanessa Suttie, Morgan Geislerin, Michelle Quigg ja minä. 
Keräsimme itse rahat tullaksemme tänne 8000 kilometrin päästä kertoaksemme aikuisille että teidän täytyy muuttaa tapojanne.

Tulin tänne ilman piilotettua agendaa ja taistelen tulevaisuuteni puolesta. Tulevaisuuteni menettäminen ei ole sama kuin hävitä vaaleissa tai menettää muutamia pisteitä osakemarkkinoilla. Olen täällä puhuakseni kaikille tuleville sukupolville.

Olen täällä puhuakseni ympäri maailmaa nälkää näkevien lasten puolesta, joiden hätähuudot jäävät kuulematta. Olen täällä puhuakseni lukemattomien eläinten puolesta joita kuolee kaikkialla tällä planeetalla, koska niillä ei ole jäljellä mitään paikkaa mihin mennä. Pelkään nyt mennä ulos aurinkoon otsonikerroksessa olevien reikien takia. Pelkään hengittää ilmaa, koska en tiedä, mitä kemikaaleja siinä on. Isäni kanssa meillä oli tapana käydä kalassa kotona Vancouverissa, kunnes muutama vuosi sitten löysimme kalan täynnä syöpää. Ja nyt me kuulemme eläinten ja kasvien olevan kuolemassa sukupuuttoon joka päivä, katoavan ikuisesti. Elämässäni olen haaveillut nähdä suuria laumoja villieläimiä, viidakkoja ja sademetsiä täynnä lintuja ja perhosia, mutta nyt ihmettelen, jos niitä on edes olemassa lapsilleni nähdä.

Tarvitsiko teidän murehtia näitä asioita kun te olitte minun ikäisiäni ? Kaikki tämä tapahtuu silmiemme edessä, ja silti me käyttäydymme ikään kuin meillä olisi kaikki aika mitä haluamme, ja kaikki ratkaisut. Olen vasta lapsi ja minulla ei ole kaikkia ratkaisuja, mutta haluan teidän ymmärtävän ettei ole teilläkään. Ette tiedä miten korjata reiät otsonikerroksessa. Ette tiedä miten saada lohi takaisin ylös kuollutta jokea. Ette tiedä kuinka tuoda takaisin sukupuuttoon kuollut eläin, ja ette voi tuoda takaisin metsää joka kerran kasvoi paikalla missä nyt on autiomaa. Jos ette tiedä miten korjata, pyydän, lopettakaa rikkominen.

Täällä voitte olla omien hallitustenne valtuutettuja, liike-elämän ihmisiä, järjestäjiä, toimittajia tai poliitikkoja, mutta oikeasti olette äitejä ja isiä, veljiä ja siskoja, tätejä ja setiä, ja te kaikki olette jonkun lapsia. Olen vasta lapsi kuitenkin tiedän että olemme kaikki osa perhettä, viisi miljardia vahva, itse asiassa 30 miljoonaa lajia vahva, rajat ja hallitukset eivät sitä voi koskaan muuttaa. Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että olemme kaikki tässä yhdessä ja meidän on toimittava yhtenä maailmana kohti yhtä tavoitetta.

Vihassani en ole sokea, ja pelossani en pelkää kertoa maailmalle miltä minusta tuntuu. Kotimaassani teemme niin paljon jätettä, ostamme ja heitämme pois, ostamme ja heitämme pois, mutta silti pohjoiset maat eivät jaa tarvitseville vaikka meillä on enemmän kuin tarpeeksi, pelkäämme jakaa ja pelkäämme päästää irti osasta varallisuuttamme. Kanadassa elämme etuoikeutettua elämää, meillä on ylenmäärin ruokaa, vettä ja suojaa, meillä on kellot, polkupyörät, tietokoneet ja televisiot, listaa voisi jatkaa kaksi päivää.

Kaksi päivää sitten täällä Brasiliassa olimme järkyttyneitä kun vietimme aikaa joidenkin kaduilla elävien lasten kanssa. Ja tämä on mitä yksi lapsi kertoi meille - "Toivon että olisin rikas, ja jos olisin, antaisin kaikille katulapsille ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, suojaa, rakkautta ja hellyyttä." Jos katulapsi jolla ei ole mitään on halukas jakamaan, miksi me joilla on kaikki, olemme silti niin ahneita ? En voi olla ajattelematta, että nämä lapset ovat minun ikäisiäni, ja että se tekee valtava eron missä olet syntynyt, että voisin olla yksi niistä lapsista jotka elävät Rion faveloissa (slummeissa). Voisin olla nälkää näkevä lapsi Somaliassa, sodan uhri Lähi-Idässä, tai kerjäläinen Intiassa.

Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että jos kaikki rahat joita käytetään sotiin, käytettäisiin köyhyyden lopettamiseen ja ympäristöllisten vastauksien etsimiseen, mikä ihana paikka tämä maa olisi !

Koulussa, tai vaikka lastentarhassa, voit opettaa meitä käyttäytymään maailmassa. Opetat meitä olemaan tappelematta muiden kanssa, selvittämään asiat, kunnioittamaan toisia, siivoamaan omat sotkumme, olemaan satuttamatta muita olentoja, jakamaan, olemaan ahnehtimatta. Miksi sitten te menette ulos ja teette asioita joita opetatte meitä olemaan tekemättä ? Älkää unohtako miksi osallistutte näihin konferensseihin, kenen puolesta teette sen, olemme teidän lapsianne.

Te päätätte millaisessa maailmassa me kasvamme. Vanhempien pitäisi pystyä lohduttamaan lapsiaan sanomalla, -"kaikki tulee olemaan hyvin", -"teemme parhaamme" ja -"ei se maailma siihen lopu". Mutta en usko, että voitte sanoa niin meille enää.

Olemmeko edes tärkeiden asioiden listallanne ?

Isäni aina sanoo, -"Olet mitä teet, et mitä sanot". No, se mitä te teette, saa minut itkemään yöllä. Te aikuiset sanotte että rakastatte meitä, haastan teidät, antakaa tekojenne heijastaa sanojanne.

Kiitos.

Vapaa Suomennos, P.T. 29.09 2014

 

Puheen alkuperäinen tallenne, linkki...

 

https://www.youtube.com/watch?v=-Ej3zFRxN4A

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.