Lopeta sirkustelu, etsi paikkasi, äläkä pelkää kapinaa.

1. Kerro lapselle rakkaudesta.
Mieti ensin kuinka vakavasta suhteesta on kyse, sillä hetken hurmaan ei kannata vetää lapsia lainkaan mukaan. Mieti myös missä vaiheessa lapsi tai lapset ovat erotyössä. Lapsi tekee eron jälkeistä luopumistyötä ja yrittää sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, jossa toinen vanhemmista ei ole kaiken aikaa.
Kun olet valmis, kerro, että olet löytänyt uuden, tärkeän ihmisen, johon olet rakastanut tai ihastunut. Kerro, että uusi ystävä viettää jatkossa enemmän aikaa teillä kotona – mutta hän ei ole uusi isä eikä uusi äiti, vaan ystävä.

2. Etsi paikkasi – älä heittäydy heti bonusvanhemmaksi.
Lapsiin kannattaa alkaa rakentaa suhdetta, kuten ihmissuhteita yleensäkin rakennetaan: tutustumalla, toista kuuntelemalla, luottamusta ja yhteistä säveltä hakemalla. Vaikka kotileikki tuntuu kahdesta rakastuneesta ihanalta ja lapsistakin se voi olla ihan jees, ei kenenkään elämään voi rynniä äidiksi tai isäksi.

3. Älä suostu jäämään etäiseksi.
Lasten ja uuden kumppanin ystävyys, josta kasvaa myöhemmin sosiaalinen vanhemmuus, ei synny ilman vaivannäköä. Tämän suhteen rakentaminen on aina uuden kumppanin velvollisuus, vastuuta siitä ei voi työntää lapsille eikä heidän vanhemmalleen. Vaikka olisi kuinka mukava keskittyä vain uuteen, upeaan kumppaniin, se ei käy, kun kuviossa on mukana lapsia.

4. Älä pelkää kapinaa.
Lapset kapinoivat lähes aina uutta tulokasta vastaan. Uuden ihmisen muuttaminen taloon voi tuntua lapsesta kamalalta, hämmentävältä, ehkä hetkisen aikaa uudelta ja kiehtovalta. Jos lapsen kapinointia ja siihen liittyviä aikuisten tunteita ei pystytä käsittelemään rehellisesti, seurauksena on väistämättä parisuhteen ongelmia.
Lasten vanhemman tehtävä on osoittaa lapsille, mikä on uuden kumppanin paikka ja rooli perheessä. Vaikka uusi kumppani onkin lapsille aluksi vain kaveri, hänellä on silti oikeus kasvattaa.

5. Valita ja ehdota.
Uusperheen rakentaminen on välillä raskasta, ärsyttävää ja turhauttavaa. Siksi täytyy puhua, paljon ja avoimesti. Kaikkein ikävimmistäkin tunteista pitäisi pystyä kertomaan toiselle.
Välillä tulee väsymyksen hetkiä ja hylkimisreaktioita toisen lasta kohtaan, mutta niitä tunteita ei saisi näyttää lapselle. Jos pahan olon, väsymyksen ja pettymyksen voi purkaa kumppanilleen, parisuhteen ja uusperheen perustat ovat vahvalla pohjalla.
Pyrkikää aina ongelmista ratkaisuihin, negatiivisesta olotilasta positiiviseen lopputulokseen. 

6. Mieti, kuka saa lastenhuoneen.
Muuttaminen asuntoon, jossa puoliso on asunut aiemmin perheensä kanssa, voi olla virhe. Lapsille on repivää, jos omaan kotiin muuttaa uusia lapsia – varsinkin, jos he ovat itse joutuneet muuttamaan kodistaan ja uudet lapset saavat heidän huoneensa.
Helpointa olisi aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa asunnossa. Jos se ei ole mahdollista tai muuten järkevää, vanhassa kodissa kannattaa ainakin tehdä remonttia niin, että esimerkiksi vanhempien makuuhuoneesta tulee lastenhuone.

7. Luo uudet säännöt.
Kannattaa ottaa tavaksi perhepalaverit, joita pidetään silloin, kun myös toisaalla asuvat lapset ovat paikalla. Palaverissa sovitaan ajankäytöstä: mitä viikonloppuna tehdään yhdessä tai erikseen. Mitä kukin toivoo ja mitä ei.
Uusperheellä pitää olla ihan omat, selkeät sääntönsä. Jos perheessä noudatetaan entisten perheiden, etävanhempien ja uusperheen sääntöjä sekaisin, lopputulos on kaaos.

8. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla.
Kun lähdet perustamaan uusperhettä, sinusta tulee väistämättä ajan myötä sosiaalinen vanhempi toisen lapsille. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla, ja keskustele siitä myös kumppanisi kanssa. On tärkeää, että teillä on yhteiset tavoitteet ja samansuuntaiset, vaikkei välttämättä aivan samanlaiset kasvatuslinjat.
Mieti, mitä sinussa on sellaista, jonka haluat lapsen perivän sinulta sosiaalisena perintönä. Vaali myös hyviä parisuhdetaitoja; antamasi malli voi olla lapselle ensimmäinen ja tärkein malli hyvästä parisuhteesta.

9. Ota kalenterishow haltuun.
Uusperheessä tarvitaan monesti koko perheen yhteistä aikaa, aikuisten kahdenkeskistä aikaa, jokaisen omaa aikaa ja sitten vielä sellaista aikaa, jolloin lapsi saa olla ihan kahden kesken oman biovanhempansa kanssa. Kysy aina kumppanisi mielipidettä sopiessasi aikatauluja exän kanssa. Kerran viikossa on hyvä istua kumppanin kanssa rauhassa ja suunnitella seuraavan viikon aikataulut: harrastukset, muualla asuvien tulemiset ja lähtemiset  – sekä kahdenkeskinen aikuisten aika.

10. Älä hauku (kummankaan) exää.
Lapsen pitäisi saada elää ilmapiirissä, jossa hänen toisaalla asuvasta vanhemmastaan puhutaan rehellisesti mutta arvostavasti. Älä utele lapselta exän asioita, saati solvaa tätä.
Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko entisen parisuhteen kaikkein ikävimpiä muistoja ja exän heikkoja puolia vuodattaa uudelle kumppanille. Yhteydenpito voi olla helpompaa, jos ei ole kuullut aivan kaikkea toisen masennuksista ja seksielämästä.

11. Lopeta sirkustelu.
Sirkustelu tarkoittaa sitä, että kun toisen lapset tulevat viikonlopuksi, vanhempi alkaa järjestää sirkushuveja. Se voi tarkoittaa myös sitä, että uusi kumppani yrittää saada toisen lasten rakkauden puolelleen miellyttämällä heitä. Lopeta sirkustelu heti alkuunsa ja pyri elämään tavallista kivaa perhe-elämää, johon kuuluu myös riitoja ja sotkua.

12. Viljele rakkautta.
Ennen kuin lähtee perustamaan uusperhettä, edellinen ero on hyvä käsitellä mahdollisimman selväksi sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Tunnista virheesi edellisessä suhteessasi ja mieti, miten voisit välttää ne uudessa perhekuviossa.  
Onnistumisen pakkomiellettä kannattaa kuitenkin varoa. Uusperhettä ei voi pitää pystyssä hampaat irvessä ajatellen, että tällä kertaa minun on pakko onnistua. Uusperhe on upea mahdollisuus rakastua ja tehdä arjesta parempaa. Tee parhaasi, että kotona on hyvä olla.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja Pekka Larkela Suomen Uusperheellisten liitosta.

Lähde: Mervi Juusola, Uusperhe, se toimii sittenkin, Meidän Perhe 7/2012

Lue lisää:
Suomen uusperheellisten liitto

Vierailija

@vierailija "Älkää erotko vaan terapoikaa asianne kuntoon." Tuota, tuota, jotkut vaan ovat luonnostaan sen sortin ADHD-narsisti-vikapäitä, että niitä vaan ei kestä, ei jaksa, eikä niitä tarvitsekaan jaksaa, koska maailmassa on myös tosi tosi ihania ihmisiä, joiden kanssa on kiva elää.

yst. terv. 'Sivupersoona'

Vierailija

Minä oon vahvasti sitä mieltä, että ydinperhe, joka on riidoissa keskenään, ei todellakaan ole lapselle parempi vaihtoehto, kuin kaksi onnellista uusioperhettä. Meidän muksu pitää tosi paljon minun uudesta kumppanista ja isänsä lapsipuolista. Väitän että kaikilla meillä on nyt parempi olla. Lapsella myös. Olkoonkin, että olen "rakastunut vanhempi", kyllä mulla silti harkintakyky pelaa. Typeriä yleistyksiä täällä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.