Haaveiden koti on tilava ja järven rannalla.

Meidän Perheen lukijoista 45 % asuu omakotitalossa, paljastaa kyselymme. 25 prosenttia asuu rivitalossa ja 26 prosenttia kerrostalossa. Loput vastaajista asuu paritalossa.

Kysyimme myös, onko nykyinen asuinmuoto mieleinen.

Näin vastattiin:

"Kyllä on! Oma talo maalla rauhallisella paikalla, ei naapureita näkyvissä. Turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö lapsille maatilalla, jossa on lypsykarjaa."

"Ei ole todellakaan, meillä on kaksio, jossa lasitettu parveke. Toivoisin kuitenkin omaa pihaa pojalleni. Haluaisin laittaa puutarhaa ja kasvattaa yrttejä, vihanneksia tms."

"Ei ihan. Pieni piha olisi ainakin näin kesällä kiva."

"Muuten kyllä, mutta saisi olla huone tai pari enemmän."

"100 neliötä kahdessa tasossa on liian pieni viiden hengen perheellemme. Säilytystilaa on liian vähän. Kaikki tavarat ovat näkyvillä."

"Kyllä, rakensimme itse talon ja seuraavaa suunnitellaan käytännössä tulleiden uusien tarpeiden mukaisesti."

"Kyllä on, asumme Etelä-Helsingissä vanhassa kerrostalossa."

"On! Asumisesta ydinkeskustassa haaveiltiin pitkään ja odotettiin, että lapset kasvavat tarpeeksi vanhoiksi muuttoon. Nyt nautimme kaikki vilkkaasta keskustassa asumisesta."

"Kyllä on, metsäinen lähiö Helsingissä, hieman syrjässä. Rivitalossa ja okt:ssa asuttu, kumpikaan ei miellyttänyt, ja palasin kerrostaloon lasten kanssa. Pihalla kavereita, pieni talo ja naapurit ok."

Lisäksi tiedustelimme, millainen on unelmien asumismuoto. Suurin osa haaveili omasta talosta järven rannalla.

"6h ja köökki, omakotitalo."

"Asun unelmieni talossa, eli kerrostalohuoneistossa Ullanlinnassa."

"Haaveilemme yksitasoisesta omakotitalosta ja isosta takapihasta."

"Iso omakotitalo järvenrannalla."

"Kerrostaloasunto Helsingin Kruununhaassa tai Etu-Töölössä. 5-6 huonetta riittäisi."

"Omakotitalo, pihaa ja tilaa!"

"Rivitalo yhdessä tasossa 3-4 makkarilla.

"Unelmissani asun ekologisessa puutalossa, jossa on puutarha. Vaikka olenkin vankasti kerrostalolainen."

"Iso talo järvimaisemissa."

Lopuksi halusimme tietää, haaveilevatko lukijamme oman talon rakentamisesta. Valtaosa totesi, etteivät rahkeet riitä rakentamiseen.

"Ei missään nimessä."

"Sanotaan, että talonrakennus testaa, onko teistä pariksi. Meillä on kaksi lasta, yhdessä oltu 20 vuotta. Talonrakennusaikana toinen lapsi oli neljä ja toinen vauva, olin itse äitiyslomalla. Se aika oli elämämme parasta aikaa, ei riitoja mistään."

"Ei ikinä enää, on jo rakennettu. Tehtiin itse niin paljon, että voimat ovat loppuneet."

"Ei riitä fyysiset eikä henkiset resurssit siihen urakkaan meillä valitettavasti."

"En haaveile. Liian iso urakka meidän perheelle."

"En varsinaisesti rakentamisesta, mutta talosta kyllä."

"En. Olemme mieheni kanssa tulleet siihen päätökseen, ettei talon rakentamisessa voitettu rahansäästö ole perheonnen menettämisen arvoinen. Monta talonrakennusprojektia on nähty liian läheltä. Meillä ei vain pinna kestäisi."

"En. Olen niin mukavuudenhaluinen, että en kestäisi rakennusprojektia.  Valmiinakin saa ihan yhtä hyviä."

"Jep, joka hetki. Miehen kanssa käytetään illat talokeskusteluun ja -haaveisiin."

"Joskus tulee haaveiltua oman talon rakentamisesta, koska sillä tavalla saisi juuri sellaisen talon kuin haluaa. Olen kuitenkin nähnyt läheltä talon rakentamisen ja tiedän, että se on hermoja rasittava projekti. Siksi varmaan valitsisin valmiiksi rakennetun. Ainahan voi tehdä pientä remonttia."

"Kyllä, saisi kerrankin itse suunnitella oman kodin, ja kaikki olisi uutta."

"Periaatteessa kyllä, käytännössä en. Pahoin pelkään, että parisuhde ja talous joutuisi liian lujalle koetukselle rakennusprojektin takia. Mieheni ei ole timpurityyppiä, joten pienemmissäkin kodinparannusremonteissa on riittävästi tekemistä meille. Olisi kieltämättä ihanaa - ja samalla suunnattoman haasteellista - suunnitella unelmien taloa. Että saisi kaikki kohdalleen ja että kaikki ratkaisut kestäisivät aikaa."

"Yksi on rakennettu jo, mutta joskus mietitään, pitäisikö toinenkin rakentaa."

Kuvan talo on nimeltään Kyminniemi, ja se oli Mäntyharjun 2011 loma-asuntomessujen yleisön suosikki.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.