Paljonko on paljon? Opeta lapselle rahan arvo.

"Mä haluun älypuhelimen! Kaikilla muillakin on! Se maksaa vain 500 euroo!" Jo pienetkin lapset ovat tänä päivänä hyvin tietoisia uutuuksista ja tuotemerkeistä. Siitä pitävät mainonta, ryhmäpaine ja ihan tavallinen elämä huolen, kertyyhän vanhempienkin kaappeihin paljon uutta. Mutta kaikkea kinuava lapsi ei kuitenkaan vielä hahmota rahan arvoa.

Hyvä puoli asiassa on se, että alakouluikäinen lapsi on tavattoman kiinnostunut rahasta. Hän haluaa säästöpossun, viikkorahan ja lompakon. Hän haluaa käydä itse kaupassa ja laskea rahansa itse. Uteliasta mieltä kannattaa nyt hyödyntää ja opettaa lapselle, mihin rahaa tarvitaan ja mistä sitä saa. Jo pienikin lapsi osaa sanoa, että raha tulee "seinästä". Siitä on hyvä jatkaa.

Jo pienellekin lapselle voi opettaa kohtuullisuutta ja rahankäyttöä. Kannattaa kertoa, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan ja mistä se juuri meille tulee, palkkana työstä vaiko juuri nyt jotenkin muuten.

Kouluikäinen törmää tuloeroihin. Lapselle voi selittää, että meillä tehdään toisin kuin tuossa perheessä ja kaikkeen samaan ei ole varaa. Joskus tietyn tavaran puuttuminen voi odella heikentää lapsen asemaa ryhmässä, ja nämä ovat tiukkoja tilanteita myös vanhemmille. Olisiko jonkinlainen kultainen keskitie mahdollinen? Voisiko asiasta puhua muiden vanhempien kanssa, ettei ryhmäpaine riistäytyisi käsistä? Voisiko jotain saada lainaksi?

Toisaalta myös hyvätuloisen perheen lapsen olisi hyvä tietää, etteivät hänen valintansa ole kaikkien valintoja. Tämän käsittäminen voi helpottaa elämää ja ihmissuhteita myöhemmin. Mutta olipa perheen rahatilanne hyvä tai huono, lasta ei pidä siitä koskaan syyllsitää.

Lapsen rahankäyttö on pienoismalli aikuisen elämästä. Kohtuullisuuden opettaminen lapselle on vanhemmillekin hyvä tilaisuus tarkastella omaa rahankäyttöään, jota nykyisin on usein vaikea hahmottaa konkreettisesti, kun käteisellä maksaminen on vähentynyt.

Lapsen on hyvä opetella

- vaihtorahan käsite. Opeta häntä laskemaan oikea vaihtoraha

- tekemään itsenäisiä, sopivan kokoisia kulutuspäätöksiä viikko- tai kuukausirahalla

- ennakoimaan tarpeitaan ja säästämään

- pitämään kirjaa rahankäytöstä

- miettimään, mistä ostohalu kumpuaa ja mitä hän todella haluaa ja tarvitsee

- osallistumaan kotitöihin ilman palkkiota; taskurahaa voi tienata isommista lisätöistä.

Lapselle ei pidä antaa sellaista rahallista vastuuta, johon hän ei ole valmis. Pieni lapsi, pienet rahat.

On hyvä muistaa, että aikuisetkin hölmöilevät rahankäytössään. Jos lapsi esimerkiksi on kustantanut säästämillään viikkoraholla koko kaveriporukalleen jäätelöt, siitä ei kannata tehdä numeroa. Tarkoitushan oli hyvä, ja seurauksen pitää olla suhteessa tekoon.

Vierailija

miksi joku nostaisi metakan siitä, että lapsi on ostanut kaveriporukalle jäätelön omilla viikkorahoillan?

kyllä keskitien löytyminen on hyvä käsite!

yksi kaverini ei saanut juuri koskaan vanhemiltaan rahaa teininä, kun hän muutti pois kotoa hän aukaisi kaikkiin kauppoihin joihin sai tilin ja otti kulutuslainaa ym.. no luottotiedothan siinä meni ja vielä kuus voutta tapauksesta hän makselee velkoja pois.

miehen perhe oli kans tosi huonotuloinen kun he olivat lapsia eivätkä saanee jouluna esim. toivomiaan lahjoja. miehen veli osteli kans kaikkee osamaksuilla ym. luottotiedot meni ulosotossa noin 15 tonnia velkaa puolen vuoden lystistä. elelee tällä hetkellä sossun tuilla eikä kannata mennä toihin kun alkuun jäis varmaan vähemmän rahaa käteen kuin nyt. tapauksesta viisi vuotta.

 

itselläni perhe on keskituloinen kaikkee ei todellakaan oo saanu, mut viikkorahoja säästämällä ja pikkuhommia tekemällä on pystynyt hankkimaan kaiken tarvittavan teiniaikoina. nyjyisin ole työssäkäyvä, perhe, lapsia ja asuntolainaa.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.