Ekat kaverisynttärit – miten sellaiset järjestetään?

Lapselle pitäisi järjestää kaverisynttärit. Apua, miten ne saa onnistumaan?

1. Kutsu sopiva määrä vieraita. Kaksikymmentä lasta kerrostalokaksiossa on kaaos, pari kolme isossa juhlasalissa kiusallista. Ota huomioon myös synttärisankarin persoona. Joku nauttii isosta porukasta ja juhlahumusta, toinen taas viihtyy pienemmässä piirissä.

2. Mieti juhlille teema yhdessä lapsen kanssa. Pitääkö sankari keijuista, merenneidoista, hirviöistä, kissoista vai dinosauruksista? Koristeluja ja tarjottavaa on hauska miettiä teeman ympärille.

3. Laita kaikki oleellinen tieto kutsuista kutsukorttiin. Kerro ainakin päivänsankarin ikä, juhlapaikan osoite, päivämäärä, juhlien alkamis- ja päättymisaika (kaksi tuntia riittää hyvin!) sekä oma puhelinnumerosi. Muista mainita juhlien teema, jos on tarkoitus että vieraat pukeutuvat sen mukaisesti.

4. Pyydä kutsuttuja ilmoittautumaan juhlaan ja kertomaan samalla mahdollisista erikoisruokavalioista.

5. Hanki apuvoimia. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän aikuisia tarvitaan vahtimaan juhlijoita sekä tarjoilu- ja leikittämisavuksi. Alle kolmevuotiaat kannattaa kutsua juhlimaan vanhempiensa kanssa. Myös isompien lasten vanhemmille kannattaa tarjota mahdollisuutta jäädä kahville, sillä monia lapsia saattaa pelottaa jäädä juhlahulinaan ilman tuttua aikuista.

6. Ota talteen jokaisen saattajan tai vanhemman puhelinnumero, jotta voit tarpeen tullen soittaa hänelle.

7. Tarjoile juhlaruokaa pieninä annoksina, ensin suolaista ja sitten vasta makeaa. Synttäreillä sokerikierrokset nousevat usein koviksi, joten kannattaa panna tarjolle myös juureksia ja vihanneksia sormipaloina tai koktail-tikuissa.

8. Varmista, että tarjolla on tarpeeksi juotavaa. Leikki-ikäisille mieluummin melko laimeaa mehua kuin limsaa.

9. Säästä ympäristöä ja jätä kertakäyttöastiat hankkimatta. Oikeat astiat ovat juhlavampiakin.

10. Jos koristelet ilmapalloilla, nosta ne tarpeeksi korkealle, etteivät pienimmät juhlijat pääse työntämään niitä suuhunsa.

11. Opeta päivänsankaria kiittämään jokaisesta lahjasta. Lahjojen avaamisjärjestys voidaan ratkaista esimerkiksi pullonpyörityksellä.

12. Lapset ilahtuvat yllätyspusseista, joissa on jokaiselle vieraalle jotakin pientä, vaikkapa karkki tai muutama tarra. Pussit voi jakaa onginta-ohjelmanumerossa tai sitten voi järjestää aarteenetsintää.

13. Mieti etukäteen ohjattua ohjelmaa, jotta tilanne ei riistäydy yleiseksi riehumiseksi. Aasinhäntä on takuuvarma klassikko, samoin tuolileikki ja erilaiset arvausleikit, kuten "arvaa mitä esitän" tai "arvaa kuka Muumilaakson asukas olen". Lapset rakastavat myös adjektiivileikkiä: aikunen kirjoittaa pienen tarinan, joissa on adjektiivien kohdalla tyhjä tila. Lapset saavat vuoron perään sanoa adjektiiveja (punainen, karvainen, limainen...) tietämättä, mitä sillä kuvaillaan, ja aikuinen kirjaa sanat ylös. Muodostuu vitsikäs kertomus, joka luetaan lopuksi ääneen. Kokeilkaa myös "Sillit purkissa" -piiloleikkiä: yksi menee piiloon, ja muut etsivät. Löytäjä jää piiloon ensimmäisen kanssa, ja niin edelleen, kunnes kaikki ovat samassa piilossa kuin sillit purkissa.

14. Jos et halua järjestää juhlia kotona, mutta et myöskään hampurilaisravintolassa tai leikkiluolassa, kysy alueesi muita vaihtoehtoja. Juhlatila saattaa järjestyä nuorisotalolta, leikkipuistosta tai taloyhtiön yhteistiloista.

15. Älä stressaa. Jos et yhtään nauti teeman mukaisen kakun koristelusta tai muusta suunnittelusta, muista että juhlat saa pystyyn myös kaatamalla kulhoon keksejä ja laseihin mehua.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.