Punkinpurema voi sattua myös kaupungissa.

Ahvenanmaalla reissaajat ovat tottuneet varomaan punkkeja, mutta aivan yhtä hyvin punkki voi iskeä imukärsänsä lapsen polvitaipeeseen heinikkoisella pihalla tai puistossa keskellä kaupunkia. Punkit ovat tätä nykyä luonnossa liikkujan riesa kaikkialla Suomessa, eivät vain saaristossa.

Punkkikanta on kasvanut ja samalla niiden levittämät taudit yleistyneet muun muassa ilmaston lämpenemisen vuoksi. Punkki levittää kahta eri tautia, jotka on syytä erottaa toisistaan. Puutiaisaivotulehdus on taudeista harvinaisempi. Siihen on rokote muttei lääkehoitoa, ja pahimmillaan se on vakava, sairaalahoitoa vaativa tauti. Borrelioosiin yleensä tehoaa antibioottihoito, mutta siihen ei vielä ole rokotetta, joten ennaltaehkäisy on tehokkain tapa välttyä sairastumiselta.

Miten toimia?

Metsissä ja heinikoissa on hyvä käyttää mielellään vaaleita, pitkälahkeisia ja -hihaisia vaatteita ja työntää lahkeensuut sukkiin tai saappaisiin. Paljaaksi jääville alueille voi aikuisille ja yli 2-vuotiaille sivellä punkkikarkotetta, pikkulapsille kemialliset karkotteet eivät sovi.

Ulkoilun jälkeen kannattaa tehdä punkkitarkastus sekä itselle että lapsille – puutiaisaivotulehdukselta se ei suojaa, mutta borrelioosilta kyllä. Puutiaisaivotulehdus voi tarttua punkin lyhyestäkin vierailusta, kun taas borrelioosia aiheuttavan bakteerin siirtyminen punkista ihmiseen on sitä todennäköisempää, mitä pidempään punkki on kiinnittyneenä ihoon.

Kannattaa olla tarkkana, sillä punkki on varsinkin varhaisessa nymfivaiheessaan yllättävän pieni ja huomaamaton, vain millin parin mittainen. Veriaterian nautittuaan se paisuu harmahtavaksi palleroksi. Jos punkki kiipeää ihmiseen vaikkapa nilkasta, se voi liikkua keholla kauaskin etsiessään hyvää ruokailupaikkaa – kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti lapsen korvantaukset, hiusraja ja polvitaipeet.

Punkki poistetaan pinseteillä tai apteekeista saatavalla punkinpoimijalla. Tartu punkkiin varovasti mahdollisimman läheltä ihoa ja vedä se suoraan pois, älä kierrä tai purista. Jos pihtejä ei ole, punkin kärsän ympärille voi yrittää kiertää langan ja vetää sillä punkin pois. Puremakohdan voi pyyhkiä desinfiointiaineella, mutta älä käytä muita kemikaaleja. Pese kädet. (Huom! Punkin tukehduttaminen rasvaamalla on vanha vinkki, jota ei enää suositella.)

Puutiaisaivotulehdukseen on rokote

* Puutiaisaivotulehdusta (TBE, Kumlingen tauti) tavataan yhä useammin myös sisämaassa, uusia riskialueita ovat Kuopio ja Kotka. Tapauksia on Suomessa 10–40 vuosittain, punkeista virusta kantaa alle prosentti.
* Tartunnan saaneista alle kolmannes saa oireita. Ensioireet – kuumeilu, epämääräinen paha olo ja sairauden tunne – tulevat muutaman päivän, pisimmillään muutaman viikon kuluttua ja kestävät muutaman päivän. Useimmilla tauti päättyy tähän. Osa sairastuneista saa kuumeettoman jakson jälkeen vielä varsinaisen aivokuumeen: kuumetta, päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valonarkuutta, pahoinvointia ja neurologisia oireita. Aivokuumeeseen sairastuneille jää usein pitkäkestoisia, joskus pysyviäkin keskushermosto-oireita. Sairastamisesta saa elinikäisen immuniteetin.
* Puutiaisaivotulehdukseen ei ole lääkehoitoa, mutta sitä vastaan voi ottaa rokotteen, joka annetaan kolmessa osassa. Pääkaupunkiseudulla rokotetta tarjoaa kiertävä Punkkibussi. Käytössä on myös lapsille sopivaa rokotetta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alle 7-vuotiaat kuitenkin altistuvat harvoin tartunnalle eikä tauti heillä ole yleensä vakava.

Borrelioosi, hankala tapaus
* Borrelioosia (Lymen tauti) aiheuttavaa Borrelia-bakteeria kantaa noin joka neljäs Suomen punkeista, mutta purema ei läheskään aina johda tartuntaan. Tartuntoja todetaan meillä muutama tuhat vuosittain.
* Noin puolella tartunnan saaneista borrelioosi aiheuttaa laajan rengasmaisen punoituksen, mutta muoto vaihtelee, joten kaikki punkinpuremaa seuraavat oudot ihottumaläiskät kannattaa näyttää lääkärille. Kaikki eivät iho-oireita saa, ja toisaalta taas kaikki oireita saavat eivät ole huomanneet punkinpuremaa lainkaan. Levittyään elimistöön bakteeri voi aiheuttaa kuumetta ja flunssan kaltaisia yleisoireita. Myöhempään taudinkuvaan liittyy niveltulehduksia, hermosärkyä ja -häiriöitä, joista yleisin on kasvohalvaus.
* Varhaisvaiheen borrelioosi hoidetaan 2–3 viikon antibioottikuurilla, taudin jo edettyä hoito annetaan yleensä suonensisäisesti. Hoitamatta jäänyt borreliatartunta voi joskus johtaa krooniseen, reumaa muistuttavaan sairauteen. Hyvin pienelle osalle myös asianmukaisesti hoidetuista borrelioosipotilaista tulee oireita myöhemmin. Toisaalta ilmeisesti osa infektioista paranee itsestäänkin.
* Borrelioosi on monimuotoisuutensa vuoksi hankala tapaus, ja sen tunnistamisessa moni terveyskeskuslääkärikin voi olla ymmällään. Borreliabakteeri löytyy verestä vasta-ainetesteillä, mutta tulosten tulkinta ei ole aina yksinkertaista. Borrelioosin voi sairastaa useaan kertaan elämän aikana, koska siitä ei tule immuniteettia. Myös borrelioosiin ollaan kehittämässä rokotetta.

Lisätietoa ja ohjeita:
www.punkki.net
Suomen Reumaliiton punkkisivut
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Puutiaisaivotulehdus ja borrelioosi

Vierailija

1999 alkukesästä istuin pihanurmikolla ja tunsin jalassani mönkivän jonkin ötökän. Näin punkin ja nippasin etusormella sen siitä pois kuljeksimasta. Muutaman päivän päästä rapsuttelin jalkaani ja näin samassa kohdassa, jossa punkki oli ollut, punaisen rinkulan ihossa.
En pahemmin tiennyt borreliooseista silloin mitään. Samana kesänä kuumeilin paljon ja oksentelin usein korkean kuumeen yhteydessä.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että liekö borrelioosilla ollut osuutta asiaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.