Karvaista naista pidetään epäsiistinä.

Naisista 78 prosenttia ajaa kainalot, bikinirajat ja sääret, paljasti Meidän Perhe -lehden suuri karvakysely. Kolmannes siistii häpykarvojaan ja yhtä moni ajaa kaikki karvat pois.

Miksi naiset sheivaavat? Perusteluja oli monia:

1. Siistimpi ja puhtaampi olo

"Ajelen yksinkertaisesti siksi, että tuntuu siistimmältä. Häpykarvojen suhteen on vaihtelevuutta: joskus ajelen vain bikinirajan, mutta useimmiten kaikki, johon pyrinkin. Jos karvoja on kasvanut enemmänkin, on iso homma ajella kaikki, joten häpykarvatkin kannattaa aina ajella kokonaan. Pientä sänkeä saa sielläkin olla, vaikka posliini tuntuu parhaimmalta erityisesti seksin suhteen."

"On epäsiistin ja epäpuhtaan näköistä jos karvoja ei ajelisi tai siistisi koskaan."

"Se, että ajelee kainalot on ihan ykkösjuttu. Kesällä pitäisi olla pakollista kaikille (myös miehille pieni siistiminen tekee ihan hyvää) ja talvella myös niille, jotka käyvät uimahallissa tai kuntosalilla käyttävät hihattomia toppeja. Bikiniraja on hyvä myös aina pitää siistinä. Muotoilematon puska naisella (ja miehelläkin) on suorastaan kuvottavaa katsottavaa. Ihan paljas ei tietenkään tarvitse olla. Sääret tulevat vasta kolmosena - talvella pitkien lahkeiden alla saa rehottaa... Paitsi jos käy uimassa tai salilla :) Mutta kesällä sääret on syytä pitää sileinä."
 
"Ensinnäkin koen, että olen siistimpi ilman karvoja, esim kuukautisten aikaan paikat pysyy paremmin puhtaina ja raikkaina. Kainaloissa karvat alkavat joskus haista hielle,vaikka pesisi kainaloita ja käyttäisi deodoranttia. Sääret nyt on kiva pitää sileinä,olo on paljon sensuellimpi ja tuntuu mukavalle."
 
 
2. Jotta en antaisi itsestäni huonoa kuvaa
 
"Ajan karvat pois vain, jotta en leimautuisi epäsiistiksi. Talvella riittää pelkkien kainaloiden ajaminen: kesällä sitten uimarantakaudella täytyy heittää talviturkki myös jaloista ja bikinirajalta."
   
 
3. Jotta hiki ei haisisi
 
"Ajan kainalot koska hienhaju tarttuu muuten karvoihin, pysyy paremmin freessinä. Lisäksi sen takia ettei näytä kovin naiselliselta jos on kauhea puska kainaloissa :) Sääret ajan laiskemmin (mutta silti säännöllisesti) talvisin mutta aina jos ne pitää näyttää jollekin, esim uimahallissa. Minulla kasvaa jaloissa tummaa paksua karvaa, ymmärrän jos on vaalea harvempi kasvu niin ei niin tärkeää? Sitten kun alkaa shortsikelit on pakko ajaa useammin. Bikinirajaa ajan aina jos pitää näyttäytyä pikkuhousuissa/uima-asussa :) Oma mies ei niin välitä onko bikiniraja ajettu, teen sen ihan itseni ja muitten takia."
 
"Ajan kainalokarvat, ettei hiki haisisi. En aja muita karvoja, koska olen laiska enkä viitsi ja lisäksi bikinirajan ajamisesta tulee kutisevia punaisia näppyjä, jotka sattuvat."
"Kainaloista ajan koska muuten hiki haisisi, kun jäisi karvoihin muhimaan :D Ja on hurjan näköistä jos naisella kasvaa kainalokarvat,yöks. Sääret ajan koska olo on naisellisempi, mutta ylensä ajan sääret vain juhlatilaisuuteen, jossa sääret paljastuvat mekon alat/kesällä. Häpyalueen karvoitusta siistin/muotoilen, seksi on mukavampaa."
 
 
4. Mieskin ilahtuu
 
"Ajan kainalot ja sääret, koska ovat omasta ja miehen mielestä 'naisellisemmat' ilman karvoja. Bikinirajan siistin ihan omista siistimissyistä. En aja häpykarvoja kokonaan pois, koska siinä tapauksessa karvaton ei ole naisellinen!"
 
"Ajan karvani säännöllisesti, sillä karvat eivät ole naisellisia, ja olen vaikutuisessa parisuhteessa. Mieheni mielestä on mukavaa, kun sääreni ovat sileät. En kuitenkaan ajele vain miellyttäkseni miestäni. Minulle karvojen ajamisesta on tullut hieman samanlainen riitti kuin naamanpesusta tai hiustenpesusta; se kuuluu osana naisellisuuden ylläpitoani. Alapäätäni vain trimmailen, sillä täysin karvattomana tuntisin oloni alaikäiseksi. Olen aikuinen nainen ja ylpeä siitä."
 
"Ajelen, koska mielestäni se on kauniimman näköistä. Mieskin tykkää."
 
"Jos sen verran avopuolisoa kunnioittaa, ettei ole yhtä karvainen kuin hän, kuitenkin haluaa naisen kanssa asustaa."

 
5. Sosiaalisen paineen vuoksi
 
"Ajan karvani, koska naisten on 'pakko'. Nykymaailmassa karvaisuus on inhottavaa. Monikaan mies ei seurustelisi naisen kanssa, jonka jalkakarvat rehottavat vapaasti. Mutta mielelläni pitäisin karvani, jos voisin."
 
"Käyn uimahallissa 3 x viikossa ja jo senkin takia on oltava siisti. Naisella karvoitusta pidetään sopimattomana (jostakin syystä)."
 
"Kuuluu nykymaailman ihanteisiin, että naisella ei ole karvoja. Ärsyttävää, vie aikaa."
 
"Sosiaalisen paineen takia."
 
Toisaalta kaikki eivät vain ehdi:
 
" Ajelisin kaiken pois, jos vaan aika riittäisi. Pienen lapsen äitinä tuntuu välillä, että jotkut omat karvat on pikkujuttu ja onneksi mieskin on alkanut tottua, että meidän perheessä asuu pieni gorilla."

Kyselyyn vastasi 2 200 naista.

Karva jalka

Posliini on paras! Minun työkaveri seksi Seppo sano että jos on naisella paljon häpykarvoja niin voi munanpää haljeta yhdynnänaikana tosin en tiedä pitääkö paikkaansa

Vierailija

Tässä tuli syy suomalaisten suureen avioeroprosenttiin, noin 50 %. Kun kolmannes ajaa kaikki pois, eli 33 %, ja kun yhtä suuri osaa sheivaa pillukarvansa, eli 33 % ajaa puolet pois, niin se puolet on siitä 16,5 %, ja keskimäärin tällöin 49,5 % suomalaisen naisen pillukarvasta on pois erittämästä naiselle tyypillistä feromonia. Se saa kaksi tärkeää asiaa: naisen oma feromonien tunnistamiskyky tunnistaa väärän miehen hänelle, eli ajeltu nainen tunnistaa aina väärin. Ja, toisaalta, kun naisen oma feromonituotanto on muuttunut, hänet tunnistaa väärä mies. Tämä on todistettu avioerotilastoilla. Mistä muusta syystä voivat johtua Suomessa räjähdysmäisesti lisääntyneet avioerot? Tässäkin viestiketjussa kaikki miehet sanoivat, että vähiten heitä sytytti paljaaksi ajeltu nainen. Siis asia on täysin kiistatta todistettu, Samasta syystä on todennäköisesti lisääntynyt lesbous ja homous. Ihmisten oma feromonien tunnistamiskyky ja feromonieritys on muuttunut niin paljon, että ihminen valitsee 50 %:sti väärin, ja se kun kaikkiaan naisista 78 % naisista ajelee, niin loppuosa valitsee niin väärin, että kuvittelee jo omaa sukupuoltaan olevan henkilön olevankin vastakkaista sukupuolta. Tämä asia on tieteellisesti ja tilastollisesti todistettu.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.