iStockphoto

Harkitse näitä, ennen kuin annat lapselle luvan uimareissuun ilman aikuista, Meidän Perheen lukijat sanovat.

Kolmasluokkalainen haluaisi mennä kaverinsa kanssa uimaan ilman vanhempia. Hän on osannut uida jo pari vuotta, mutta riittääkö se? Milloin lapsen voi päästää uimareissulle ilman aikuisen valvontaa?

Ikä tai uimataito ei ratkaise

Meidän Perheen nettikeskustelussa osallistujat olivat sitä mieltä, että lapsen ikä tai uimataitokaan ei yksin ratkaise.

Uimataidon lisäksi vanhemman pitäisi arvioida, miten hyvin lapsi ymmärtää vaaratilanteita, ottaako hän turhia riskejä ja osaako hän hälyttää tarvittaessa apua.

"En päästä todellakaan lapsiani uimaan ennenkuin on vähän 'järkeä päässä'. Ehkä 13 v ja siitä ylöspäin voisin päästää yksinkin (riippuen kaveriporukasta ja seurasta jne). Joka kesä saa lukea hukkuneista lapsista. Valvonta pettää liian monella vanhemmalla vaikka ollaan muka 'vieressä vahtimassa'", pohtii yksi vastaajista.

Muistuta turvallisuudesta

Moni keskustelijoista oli itse ollut yksin uimassa jo 6–8-vuotiaana, mutta omia lapsiaan harva päästäisi niin pieninä. Useimmat arvioivat sopivaksi iäksi 10–13-vuotta, mikäli lapsi tuntuu riittävän kypsältä ottamaan vastuun turvallisuudestaan.

"Lapseni pääsi nyt 11,5-vuotiaana ensimmäisen kerran kaverin kanssa uimaan. Tyttäreni on rauhallinen, harkitsevainen ja tottelevainen, kaverinsa vakaa ja erittäin kuuliainen. Uskon, että heillä pysyy järki päässä. Silti on kerrattava asioita, kunhan muutaman kerran ovat käyneet uimassa. Kun tottuvat siihen, että pääsevät ilman aikuisen valvontaa, voivat muuttua rohkeammiksi. Siinä kohtaa on osattava taas muistuttaa asioista."

Onko kaveri rohkea rämäpää?

Keskustelijat muistuttivat myös, että ihan yksin ei kannata kenenkään mennä uimaan. Kramppi voi iskeä hyvänkin uimarin jalkaan. Lisäksi pitäisi arvioida mukaan lähtevien kavereiden uimataito ja rämäpäisyys.

"Vaikka tyttäreni on ollut hyvä uimari jo useamman vuoden, päästän hänet nyt vasta, kun hän on 13-vuotias, uimaan yksin kavereiden kanssa. Nyt tiedän, että kaveritkin osaavat uida. En halua, että tyttäreni joutuisi hengenpelastajaksi. Se ei ehkä kuitenkaan onnistuisi."

Aurinkorasva mukaan!

Jos lapsi lähtee kuumana kesäpäivänä kavereineen rannalle tai maauimalaan, vanhemman kannattaa muistuttaa muistakin asioista kuin turvallisesta uimakäytöksestä.

– Lapsen pitäisi osata huolehtia itsestään kaikin puolin. Esimerkiksi auringolta suojautuminen ja riittävä juominen ovat tärkeää, muistuttaa uimavalvoja Soila Talvensaari Helsingin Uimastadionilta.

Pohjoismaissa yleisen uimataidon kriteerinä pidetään, että osaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.

Kursivoidut sitaatit on poimittu keskustelusta Milloin lapsen voi päästää uimaan ilman aikuista?

Vierailija

Samaa mieltä siitä ettei pelkkä uimataito ja ikä kerro mitään. Paljon riippuu millainen tuo uimaranta on ja meneekö tosiaan yksin vai kavereiden kanssa ja millaisten kavereiden? Millainen on lapsen luonne;täysin vastuuton joka ottaa riskejä vai maltillinen ja varovainen.

Asumme itse aivan uimarannan läheisyydessä ja lapseni on saanut käydä uimassa ystäviensä kanssa n.10 vuotiaasta lähtien ilman että aikuinen on mukana. Lapseni on maltillinen ja varovainen,hieman ehkä arkakin ja ui aina rantaviivan suuntaisesti tai sitten sen säännön mukaan että kainaloihin asti kun on vettä,uidaan rantaanpäin. Laiturilta ei myöskään lapseni uskalla hyppiä eikä ole tarviskaan. Äkkisyvällä rannalla ei uida.

Uimpatjaa en anna mukaan jos lähtee yksin tai kaverin kanssa. Vaikka lapsellani onkin fiksuja kavereita,porukassa tyhmyys voi tiivistyä enkä halua että uimapatjalla lähdetään seilailemaan pitkin järveä.

Läheisellä uimarannalla on virallinen uimavalvoja joka ei tietenkään ole kenestäkään vastuussa mutta mieluummin päästän lapseni tuolle rannalle jossa on valvoja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.