Perheet seikkailevat kirjoissa

Äiti, lataa akut lukemalla! Viisi näkökulmaa perheeseen:

Selviytyjäperhe:
Nais Mason: Toivo (Gummerus).

Jos ehdit lukea tänä keväänä vain yhden kirjan, lue tämä. Kenialainen Nais Mason on kahden lapsen äiti ja miehensä tartuttama hiv-potilas, pian myös leski. Mutta hän on myös oman elämänsä sankari, taistelijaluonne, joka alkaa itse sairastuttuaan työskennellä HIV-positiivisten ja perheväkivaltaa kokeneiden afrikkalaisnaisten hyväksi. Omat murheet tuntuvat pieniltä tämän kirjan jälkeen, ja jälleen muistuu mieleen, miten paljon se paikka, jossa sattuu syntymään, määrittää mahdollisuuksiamme. Jos kirjalla on opetus, se on tämä: mitä jokainen meistä voi tehdä muuttaakseen maailmaa edes hiukan paremmaksi paikaksi elää?

Yksinhuoltajaperhe:
Eve Hietamies: Tarhapäivä (Otava).

Luitko Hietamiehen edellisen romaanin, Yösyötön? Tarhapäivä jatkaa Antti ja Paavo Pasasen yhteiselon tarkastelua. Yhä tärkeämmäksi muodostuu ystävätär Enni Terttu-tyttärineen. Hietamies kuvaa lapsiperheen arkea niin todentuntuisesti ja yksityiskohtaisesti, että lukijaa riemastuttaa. Onko Hietamies ollut kärpäsenä katossa vai mistä hän tietää tämän kaiken? Viihdyttävä kirja uppoaa varmasti kohdeyleisöönsä eli melko pienten lasten vanhempiin.

Sijaisperhe:
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (Otava).

Härkönen käsittelee aiheensa aina perusteellisesti, tämänkin. Perheenäiti Tuulaa riivaa ajatus siitä, mihin huostaanotetut lapset päätyvät. Kuka pitää heistä huolta? Niin Tuulan perheeseen astelevat eräänä päivänä sijaislapset Luke ja Venni. Hyvin alkavan kirjan imu laimenee hiukan loppua kohden, mutta silti lukija ei taaskaan voi olla hämmästelemästä sitä, miten sujuvasti ja ennen kaikkea hauskasti Härkönen kirjoittaa satuttavistakin aiheista. Taattua Härköstä, johon väsynykin äiti jaksaa tarttua.

Aatelisperhe:
Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt (Schildts).

Tämä elämäkerta on jo parin vuoden takaa, mutta kun tarina alkaa sadan vuoden takaa, kirjakaan ei hetkessä vanhene. Tämä sopii historiallisten romaanien ja elämäkertojen ystäville. Tarjolla on hurmaava nojatuolimatka brittiläisen yläluokan omintakeiseen elämään, jossa köyhyys on suhteellista ja tempaukset omaa luokkaansa. Ihan tällaista elämää ei ole koskaan eletty meillä, ja siksi siitä on niin hauska lukea. Yksi Mitfordin kuudesta sisaruksesta on vielä elossa ja elää herttuattarena Englannin maaseudulla.

Ydinperhe:
Jonathan Franzen: Vapaus (Siltala).

Yli 600-sivuinen järkäle voi pelottaa, mutta siihen kannattaa tarttua. Amerikkalaisen Berglundin perheen tarina imaisee mukaansa, ja jos lukija välillä uupuu, Berglundeista voi huoleti pitää pari päivää paussia ja palata heidän elämäänsä uusin voimin. Franzen kuvaa hienosti henkilöidensä sisäistä maailmaa, ja jokainen löytää tästä varmasti omat samaistumiskohteensa. Sopii sille, joka turhautuu kevyen viihteen äärellä. Tämän voi varata vaikka kesälomalukemiseksi.

PS. Muista vielä tämä:

Satu Taskinen: Täydellinen paisti. Teos.

Jokainen, joka on valmistellut päivällistä kylään tuleville puolison sukulaisille, tunnistaa ne pienen pienet tilanteet ja tunteet sekä sen mielialasta toiseen heittelehtivän epävarmuuden, joita Wienissä asuva Satu Taskinen palkitussa esikoisteoksessaan kuvaa. Kaikki menee paistin ehdoilla. Kirja kattaa vain yhden päivän, mutta miten paljon yhteen päivään mahtuukaan! Lopuksi kyse on aivan muusta kuin paistista, ja tunnelma muuttuu sivu sivulta. Kirja voitti Helsingin Sanomien parhaan esikoiskirjan palkinnon vuonna 2011. Ei ihan helppo kirja, mutta antaa kärsivälliselle lukijalle paljon.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.