Perheiltä ei kysytä, millaista apua he toivoisivat.

Lastensuojelun Keskusliitto on huolissaan sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojelusta vastaavan henkilöstön määrästä.

Lastensuojelulaki uudistui vuonna 2008. Siinä asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on ollut jatkuvasti liian vähän voimavaroja lastensuojelukentän hoitamiseen. Vaikka lakiuudistus on tuonut lastensuojeluun myös selkeyttä ja asiakaslähtöisyyttä, työ uhkaa jäädä puolitiehen.

– Lastensuojelu on kriisissä. Esimerkiksi henkilöstöä ei ole tarpeeksi, Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro täsmentää.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät myös vaihtuvat usein eikä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä aina ole tarpeeksi. Lisäksi työmuodoissa olisi korjaamisen varaa.

Avun myöhästyminen tulee kalliiksi

Liiton ohjelmajohtaja Hanna Heinosen mukaan perheitä ei aina auteta ajoissa eli siinä vaiheessa, kun melko helpot toimet vielä riittäisivät.

Nämä pienimuotoisemmat auttamisen tavat edellyttäisivät nykyistä parempia resursseja peruspalveluihin, kuten neuvoloihin ja kouluihin. Näissä paikoissa olisi ammattitaitoa lapsen ja perheen kohtaamiseen, mutta aikataulut ja työtavat eivät salli rakentavia toimia. Esimerkiksi kotiapu on kärsinyt tästä.

– Kotiapu on tärkeä tuen muoto, ja kynnystä siihen tulisi madaltaa. Kotiapu auttaisi tilapäiseen uupumiseen. Välillä ollaan tilanteissa, joissa perheelle riittäisi käytännön apu kotona, ja sitä myös toivotaan. Sitä ei anneta. Sen sijaan tarjotaankin järeämpää perhetyötä, joka saattaa vain väsyttää ja turhauttaa.

Käytännön kotiapu olisi kuitenkin paitsi perheelle parempi, myös järjestelmälle kevyempi vaihtoehto.

Perheitä tulisi kuunnella nykyistä paremmin sen suhteen, millaista palvelua he kokevat tarvitsevansa. Nykyiset mallit ovat turhan jäykkiä, ja perheet nähdään niissä kohteina, ei aktiivisina toimijoina.

– Perheen pitäisi saada apua kotiin ilman, että perheestä tehdään lastensuojeluasiakas, Heinonen sanoo.

Jos näin tapahtuu, jotain tehdään ja ymmärretään väärin.

Kaikki eivät ole moniongelmaisia

Toisaalta Hanna Heinonen toivoo, että lastensuojelun leimasta päästäisiin eroon. Lastensuojelu tuo lapsille ja perheille mahdollisuuksia, ei vain rajoituksia ja puuttumista, vaikka moni niin kokee.

Lastensuojelua aiheuttavat syyt ovat myös moninaistuneet. Perinteinen mielikuva päihde- ja mielenterveysongelmaisista vanhemmista on vanhentunut, vaikka nämä edelleen aiheuttavat eniten lastensuojelun tarvetta.

Mielikuva rajoittaa myös palveluntarjoajia. Lastensuojeluperhe nähdään moniongelmaisena silloinkin, kun se ei ole, ja silloin lähdetään liikkeelle liian järeällä kalustolla. Tarjotaan neuvoja siitä, miten perhettä ja parisuhdetta pitäisi hoitaa, kun oikeasti äiti tai isä tarvitsisivat esimerkiksi siivous- ja lastenhoitoapua jommankumman vanhemman tai lapsen sairastumisen vuoksi.

Liiton mukaan lastensuojelun täytyy uudistua perusteellisesti, ja kaikkien alan toimijoiden olisi otettava vastuuta lasten ja perheiden hyvinvoinnista.

Nykyresursseista suurin osa kohdentuu korjaavaan työhön, joten elämme edelleen harhassa, että ehkäisevä työ tai avohuollon työ on puoli-ilmaista.

– Halvaksi tämä työ muuttuu, jos voimme ehkäistä yhdenkin lapsen sijoituksen.

Lastensuojelun Keskusliiton jäseninä on 93 järjestöä ja 36 kuntaa tai kuntayhtymää. Tänä vuonna vietetään keskusliiton 75-vuotisjuhlavuotta.

Vierailija

Ennen ei niin paljoa tiedettykään lastenkasvatuksesta ja lapsen psyyken kehityksestä, ja ei olisi ollut aikaakaan sellaisia miettiä. Lapset kasvoivat "siinä sivussa", kun keskityttiin tilanpitoon. Ja aika paljonhan siitä sukupolvesta on kasvanut alkoholiongelmaista ja masentunutta väkeä. Jotka sitten ovat vieneet saman eteenpäin jälkipolvilleen.

Pyykkiäkin muuten oli ainakin kymmenen kertaa vähemmän, kun ei ollut paljonkaan vaatteita ja käytiin kerran viikossa saunassa. Nykyäidillä menee paljon enemmän aikaa jo pyykkien lajitteluun, pesukoneeseen laittoon, sieltä kuivumaan viemiseen ja vielä lajitteluun, viikkaukseen ja viemiseen jokaisen omaan kaappiin.

Elämä on monta kertaa vaativampaa, kun ei olla kodin piirissä työskennellen ja kyläyhteisö henkisenä jaksamisen tukena, vaan kylmässä vaativassa pintaliitomaailmassa suorituspaineineen, aikatauluineen, ulkonäkövaatimuksineen ja uudenlaisine turvallisuusuhkineenkin. Äideiltä vaaditaan myös monta kertaa enemmän lastenkasvatuksen suhteen.

Suku ja muut piirit voivat olla nykyään satojen kilometrien päässä, kun on työn ja opiskelujen perässä jouduttu liikkumaan. Isovanhemmatkaan eivät ole monesti niin halukkaita auttamaan, vaikka asuisivat lähellä - onhan heillä omat eläkerientonsa, jotka kokevat ansaitsevansa vuosien raskaan työputken jälkeen. Elleivät ole vieä siellä työelämässä.

KOtiäideillä lie tänä päivänä myöskin raskasta, koska arvostus ja tukiverkot puuttuu ja työ on hyvin yksinäistä.

Vierailija

On kyllä uskomatonta että tänääivänä löytyy noita perheiden syllistäjiä todella paljon. Liekö nämä tunnevammaiset itse kokeneet ankean lapsuuden vai muuten kasvaneet itsekeskeisiksi narsisteiksi Ei ihme että perheet voivat suomessa huonosti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.