Koululaisilla on huonot D-vitamiinitasot.

– Nykyiset D-vitamiinisuositukset ovat alimitoitettuja. Kaikkien suomalaisten kannattaisi syödä ainakin 20 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.

Tätä mieltä on lasten endokrinologian erikoislääkäri Outi Mäkitie, joka hoitaa luustosairauksista kärsiviä lapsia HYKSin Lastenklinikalla. Lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen kärsii D-vitamiinin puutoksesta.

– Koululaisilla tehdyssä tutkimuksessa on saatu vielä hurjempia lukuja. Jopa 70 prosentilla lapsista oli huolestuttavan alhaiset D-vitamiinitasot, Outi Mäkitie kertoo.

D-vitamiinin puutos on yhdistetty moniin sairauksiin, kuten osteoporoosiin, sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen sekä yleiseen vastustuskyvyn laskuun.

D-vitamiinilisän tarpeeseen vaikuttaa moni seikka. Aurinkoa kartteleva ja peittävästi pukeutuva ei saa ihon kautta juurikaan D-vitamiinia. Ihonvärikin vaikuttaa: vaalea iho tuottaa vitamiinia enemmän kuin tumma. Ylipainoinen tarvitsee enemmän D-vitamiinia, sillä se varastoituu rasvakudoksiin.

Vauvoille tupla-annos?

Elimistön D-vitamiinitaso selvitetään verikokeella. Pitäisikö sen olla neuvolassa rutiinitoimenpide, jotta lasten vitamiinitasot saataisiin kuntoon?

– Se olisi melkoinen ruljanssi, sillä siihen tarvitaan suoninäyte. Paljon tehokkaampaa olisi säätää sellainen suositus, joka olisi kaikille riittävä, Outi Mäkitie sanoo.

Tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL suosittelee alle kaksivuotiaille 10 mikrogramman D-vitamiinilisää vuorokaudessa ja sitä isommille 7,5 mikrogramman annosta. Mäkitien mielestä suosituksia pitäisi nostaa.

– 20 mikrogrammaa on turvallinen annos kaikille. Yliannostukseen tarvittaisiin merkittävästi isompia määriä.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n suosituksen mukaan turvallisen käytön yläraja on vauvoilla 25 mikrogrammaa, yli yksivuotiailla lapsilla 50 mikrogrammaa ja aikuisilla 100 mikrogrammaa päivässä.

Vierailija
Vierailija

mitä on mikrogramma? 

 

Aikuisten ja lasten D3-vitamiini:
D3-vitamiinia on Suomessa 7,5µg, 10µg, 20µg, 25µg, 30µg, 38µg, 50µg, 100µg ja 125µg vahvuuksina kuivatabletteina, imeskelytabletteina tai öljykapseleina sekä imeväisille on tippoja. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita. Öljykapseleiden imeytyvyys on todettu monissa tutkimuksissa tabletteja paremmaksi joten osta niitä.

Myös Suomalaisista verkkokaupoista saa edullisemmin kuin kaupasta:
http://www.ebn.fi/vitamiinit-mineraalit-c-36.html?page=2

http://www.manninen.info/shop/index.php?route=product/category&path=99_71

Tässä luotettava kauppa ulkomailla:
http://www.iherb.com/Vitamin-D

Softgel = öljykapseli  eli parasta, mitä rahalla saa. Öljyjä on erilaisia eli jos on allergiaa esim. kalalle tai soijalle, niin valitse esim. auringonkukkaöljyssä oleva valmiste.

1000IU = 25µg

2000IU = 50µg

4000IU = 100µg

5000IU = 125µg

iHerbin tilausohjeet (visa tarvitaan):
http://www.onnistuneetkaupat.fi/iherb-tilausohjeet/

"Tarkasti ottaen homma on määritelty euroissa. Jos alv jää alle 5 euron, ei sitä peritä. Ravintolisillä alv on 14 %. Tarkoittaa siis, että ravintolisiä voi tilata alle 35,70 euron, jotta alvia ei tarvitse maksaa. Summa sisältää postikulut.
 
Mitä tuo tarkoittaa dollareissa? Tullilla on kuukausittain vaihtuvat valuuttakurssit, joita sovelletaan. Maaliskuussa 1 euro = 1,321 dollaria ja huhtikuussa 1 euro = 1,2775 dollaria. Ratkaisevaa on se, milloin paketti saapuu Suomeen. Huhtikuussa saapuvan iHerb-tilauksen pitäisi pysyä postikuluineen alle 45,60 dollarin, jotta alvia ei mene."
 
Tullin valuuttakurssit:
http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/tuonti/valuutan_muuntokurssit/index.jsp

http://iherbvitamiini.blogspot.fi/

Vierailija

"Kokemukseni ja monien asiantuntijoiden mukaan 75nmol/l-pitoisuuteen pääsemiseksi suuri osa ihmisistä tarvitsee yli 50ug annoksen D-vitamiinia purkista päivittäin.  Turvallisen annoksen ylärajana asiantuntijat pitävät yleisesti 250ug päivässä.  Suomessa 1920-30-luvuilla alettiin suositella lapsille 100ug annoksia D-vitamiinia.  Annosta on pienennetty vuosikymmenten kuluessa kymmenesosaan.  Moni lastenlääkäri on sitä mieltä, että nykyiset suositusannokset pitävät juuri ja juuri riisitaudin uhan kurissa, mutta lapset eivät saa muita D-vitamiinissa saatavilla olevia terveyssuojia.  Monet pitävät esimerkiksi lapsuuden diabeteksen hurjan lisääntymisen syynä D-vitamiinin vähyyttä.

Hollantilaiset tutkijat William B. Grant ja Gert E. Schuitemaker ovat arvioineet, että jos kaikkien hollantilaisten seerumin D-vitamiinitasot saataisiin nostetuksi keskimäärin 105nmol/l:iin, vähenisi monen kansanterveydelle merkittävän taudin ilmaantuvuus 10-50%:lla ja kokonaiskuolleisuus jopa 18%.  Jotta tähän päästäisiin, pitäisi päivittäisen D-vitamiiniannoksen olla useimmilla ihmisillä 100-150ug.

Liian pienet annokset ovat  terveydelle vaarallisia ja kalliitakin

Vaikka kaikkia D-vitamiiniin liitettyjä terveyden suojavaikutuksia ei ole täysin todistettu, on mielestäni käsittämätöntä, että Suomen D-vitamiinisuositukset ovat tasolla, joka hyvin todennäköisesti lisää riskiämme sairastua moniin vaikeisiin tauteihin. D-vitamiinista on monta terveydellistä hyötyä eikä mitään haittaa, kunhan annokset eivät ole liian suuria.  Tutkimukset osoittavat kiistatta, että  Suomen suosituksiin nähden 10-kertaiset annokset ovat turvallisia.  Jo mahdollisuus, että selvästi suuremmat annokset vähentäisivät riskiämme sairastua syöpiin, sepelvaltimotautiin, diabetekseen, MS-tautiin, psoriasikseen, keliakiaan, verisuonitauteihin, tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin, raskauden komplikaatioihin, masennukseen, suoliston tulehduksiin, virus- ja bakteeritauteihin, luun haurastumiseen tai luunmurtumiin, pitäisi kaiken järjen mukaan olla pakottava syy suositella kunnollisia D-vitamiiniannoksia kaikille suomalaisille vastasyntyneestä ikivanhaan."

http://maijakajan.fi/2013/01/23/ihmeellinen-d-vitamiini-ja-ihmeelliset-suositukset/

D-vitamiinin luonnollinen määrä on oikein
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo99604

Osteoporoosissa kalsiumia liukenee luista ja kertyy verisuonten seinämiin, jossa vaarana (mm. sydänkohtausriski) tai pehmytkudoksiin kuten aivoihin (dementiariski).

The way that vitamins and minerals work in your body is interconnected. How well vitamin D works depends on the amount of other vitamins and minerals that are present in your body. The other vitamins and minerals needed to help vitamin D work well are called cofactors.

To get the most benefit from vitamin D, you must have other cofactors in your body. Vitamin D has a number of cofactors; the ones listed below are the most important.
http://www.vitamindcouncil.org/about-vitamin-d/vitamin-d-and-other-vitamins-and-minerals/

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.