... mutta riskiperheiden avuntarve entistä isompi.

Perhesurmat uutisoidaan näyttävästi, sillä kuohuttavampaa rikosta on vaikea kuvitella. Näin toteavat oikeuspsykiatrian dosentti, ylilääkäri Hanna Putkonen ja oikeuspsykologian dosentti Ghitta Weizmann-Henelius, jotka tarttuvat ajankohtaiseen aiheeseen Aikakauskirja Duodecimin pääkirjoituksessa.

Mutta ovatko perhesurmat jo epidemia? Vai antaako uutisointi vain sellaisen kuvan?

– Tosiasiassa lasten riski kuolla väkivallan seurauksena on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana, Putkonen ja Geizmann-Henelius kirjoittavat.

Vielä 1950-luvulla surmattiin 14,9 lasta 100 000:ta kohti, 1990-luvulla 1,6 ja 2000-luvulla enää 0,8.

Äitien ja isien tekemissä rikoksissa eroja

Toisaalta riskiperheiden avuntarve on entistä isompi, ja nämä perheet tarvitsevat pontevampaa apua kuin on totuttu antamaan.

Surmaperheiden vanhemmat kantavat raskasta henkistä painolastia. Heillä on mielenterveys- ja päihdeongelmia, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta, joskus myös taloudellisia vaikeuksia ja huono-osaisuutta.

Äitien ja isien tekemät henkirikokset eroavat toisistaan. Usein isiä uhkaa ero, mutta äidit ovat jo yksin. Osa isistä on impulsiivisia monien muiden henkirikosten tekijöiden tapaan, äitien keskuudessa tällaista ryhmää ei ole havaittu.

Isien motiiveissa korostuvat viha, kosto ja riita, ja heillä on useammin päihdeongelmia. Isien ongelmat liittyvät ihmissuhteisiin ja antisosiaalisuuteen. Äitien pulmat ovat enemmän sisäistä keinottomuutta ja vaikeuksia selviytyä vanhemmuudesta.

Perhesurmien yhteydessä on puhuttu laajennetusta itsemurhasta. Putkonen ja Weizmann-Henelius pitävät ilmaisua epäonnistuneena ja virheellisenä, koska se häivyttää henkirikoksen itsemurha-käsitteen alle.

Psykiatria ei yksin riitä avuksi

Tähän asti on herkästi ajateltu, että perheen sisällä tapahtuvaa rikosta on vaikea ehkäistä. Perhe on ikään kuin piilossa neljän seinän sisällä ja siellä tapahtuvat asiat yksityisasioita.

Putkonen ja Weizmann-Henelius haastavat tämän käsityksen. Suomalaistutkimuksessa on käynyt ilmi, että perheen tilanteeseen oli puututtu ennen rikosta äitien osalta lähes puolessa tapauksista, isien osalta neljänneksessä.

Nämä perheet eivät siis olleet tavoittamattomissa. Perheitä vain ei tavoitettu oikein eikä ajoissa.

Vaikeuksiin joutuneita ihmisiä pitää auttaa uudella otteella. Mielenterveyden ammattiapu ei yksin riitä, sillä lapsen riski tulla tapetuksi on monen tekijän summa. Kun käytännön elämä sujuu, vanhemmat jaksavat paremmin elää arkea lasten kanssa. Siksi perhesurmien ehkäisy kuuluu koko yhteiskunnalle.

Lähde: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(10):1004-5
Hanna Putkonen toimii Kellokosken sairaalassa, Ghitta Weizmann-Henelius Vanhan Vaasan sairaalassa.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.