Muista silti kohtuus, ettet vitaminoi turhaan viemärivettä.

Etenkin talviaikaan moni nauttii mielellään C-vitamiinia myös purkista, oli se tarpeen tai ei. Antioksidantteihin kuuluvan askorbiinihapon eli tutummin C-vitamiinin puutos ei Suomessa ole ongelma, mutta mielikuva sen vastustuskykyä vahvistavasta vaikutuksesta on vahva. Kohtuullisesta C-vitamiinilisästä ei ainakaan ole haittaa flunssakauden aikana.
 
- Suuri annos C-vitamiinia päivittäin voi joidenkin tutkimusten mukaan lyhentää flunssan kestoa yhdellä vuorokaudella. Lisäksi on mahdollista, että C-vitamiinin puute lisää tulehdusherkkyyttä. Vitamiinin normaali tai hiukan parempi saanti voi siis vastaavasti vähentää alttiutta sairastua tulehdustauteihin, erikoislääkäri Eeva Kari sanoo.
 
C-vitamiinia on helppo saada ruoasta. Hedelmissä, marjoissa ja kasviksissa on runsaasti C-vitamiinia. Kannattaa muistaa, että askorbiinihappo tuhoutuu helposti kuumennettaessa. Siksi vitamiinin saa varmimmin tuoreista hedelmistä ja kasviksista, ei keitetyistä.
 
Onneksi useimmat lapset pitävät hedelmistä, ja moni napostelee tuoreita kasviksiakin mielellään. Esimerkiksi paprika on oikea C-vitamiinipommi eikä rasita hampaita kuten happamat sitrushedelmät voivat tehdä.

Puolikas poretabletti käy lapselle

Aina ruoka ei maistu, ja lisävitamiini on paikallaan, jos lapsi on selvästi puolikuntoinen eikä jaksa syödä tai juoda kunnolla.

Esimerkiksi flunssainen lapsi vähentää helposti syömisiään. Kipeällä kurkulla voi olla vaikea niellä eikä haju- ja makuaistia heikentävä nuha sekään edistä ruokahalua. Myös C-vitamiinin puutos sinänsä voi vähentää ruokahalua.
 
Tällä hetkellä suositeltu C-vitamiiniannos on 14 vuotta täyttäneille 75 milligrammaa vuorokaudessa, 10–13-vuotiaille 50 milligrammaa vuorokaudessa, 2–5-vuotiaille 30 milligrammaa vuorokaudessa ja alle kaksivuotiaille 20–25 milligrammaa.
 
- Markkinoilla on sekä lääkkeellisiä C-vitamiinivalmisteita että ravintolisiä. Lienee makuasia, mitä niistä käyttää, Eeva Kari sanoo.
 
C-vitamiinivalmisteiden pitoisuudet vaihtelevat, joten apteekissa tai luontaistuotekaupassa kannattaa vertailla tuotteita ja kysellä lapsille ja nuorille sopivia valmisteita.
 
Lapset pitävät usein myös C-vitamiiniporetablettien mausta, ja tabletin poreilua on hauska seurata. Lapselle voi iästä riippuen tarjota poretabletin puolikkaan tai kolmasosan - tarkista aina, mikä on poretabletin vitamiinipitoisuus. Monissa poretableteissa on 1 gramma askorbiinihappoa, joten kerta-annos on puolikkaanakin lapselle todella iso.

Älä vitaminoi viemärivettä

Jatkuva C-vitamiinin liikasaanti on monin tavoin turhaa. Eeva Kari muistuttaa, että C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Se määrä, joka ei imeydy, kulkee elimistön läpi.
 
- Vitaminoimme siis itsemme lisäksi myös viemärivettä.
 
Mitä enemmän C-vitaminiia ottaa, sitä pienempi määrä annoksesta imeytyy. Elimistö siis osaa suojata itse itseään yliannokselta, ja C-vitamiinin yliannos onkin hyvin harvinainen. Alle 30 milligramman annos imeytyy täydellisesti, 1 grammasta imeytyy noin 75 prosenttia.
 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen www.fineli.fi -sivustolta löytyy ajan tasalla olevat tiedot elintarvikkeiden C-vitamiinipitoisuuksista. Hyviä C-vitamiinipommeja ovat esimerkiksi ruusunmarja sellaisenaan ja soseena, sitrushedelmät, kaikenväriset paprikat, mustaherukka, persilja sekä parsa- ja ruusukaali, joskin osa vitamiineista liukenee kaalien keitinveteen.
 
Lapsille tarjotaan paljon myös vitaminoituja ksylitolipastilleja. Sekä ksylitolin että C-vitamiinin liikasaanti aiheuttaa helposti ripulia ja ilmavaivoja, joten pastillienkin

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.