Välitunneilla ja pihaleikeissä on aikaa touhuta kaveriporukassa.

Lapsen pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Lasten liikunta vain harrastuksissa vaatisi melkoisia järjestelyjä, mutta esimerkiksi välitunneista kertyy liikkumisaikaa lapselle jo 3–5 tuntia viikossa. Nuoren Suomen ja SLU-alueiden yhteinen välituntikampanjaa Vipinää välkälle opetti koululaisille uusia  välituntileikkejä lokakuun alussa.

Liikunta on lapsen terveyden kannalta erittäin tärkeää. Opettajien mukaan touhukkaat välitunnit myös parantavat lasten työskentelyvirettä ja vähentävät kiusaamista. Mutta millä innostaa lapsia välituntiliikuntaan joskus aika karujenkin koulujen pihoilla?

Meidän Perhe esittelee osan kampanjan leikeistä. Niitä voi opettaa lapselle ja hänen kavereilleen kotona tai printata lapsen opettajalle vinkiksi uusista välitunninviettotavoista.

1. Pallot pomppimaan

Peliin tarvitaan 1–4 pehmeää palloa. Sovittu peliaika on vaikkapa viisi minuuttia. Kaikki heittelevät palloilla toisiaan ja väistelevät muiden palloja. Pallo kädessä ei saa liikkua. Osuman saanut ”palaa”, jolloin hän joutuu alueen reunalle tekemään sovittua liikettä kuten hyppäämään kymmenen kertaa kyykkyyn ja ylös tai kävelemään kymmenen askelta tipukävelyä. Peliin pääsee takaisin mukaan, kun liikkeet on tehty. Peli loppuu, kun sovittu aika on täysi.

Lisävinkit:
Pikapeli: Jos "palaa" niin tipahtaa, kuka selviää vikaksi?
Kokeilkaa luokkien välistä turnausta!

2. Heppahippa

Hippaleikki pareittain. Pari muodostaa ratsukon, jossa toinen on ratsu ja toinen on takana ohjastajana. Ohjaiksi käyvät hyppynarut tai kaulaliinat, jotka asetetaan ratsulle niskan takaa ja kainaloiden alta. Valitaan yksi ratsukko ohjastajineen hipaksi, joka ottaa sovitulla alueella muita ratsukkoja kiinni. Kun ratsukko jää kiinni, vaihtavat ohjastaja ja ratsu paikkaa.

Lisävinkit:
Ratsukoilla voi pelata myös heppajalitsua.
Leikkiin voidaan valita eri liikkumismuotoja kuten laukka.

3. Missä polvet?

Kaksi leikkijää seisoo vastakkain maahan piirretyssä isohkossa ympyrässä ja alkaa yhteisestä komennosta ”metsästää” toistensa polvia. Tavoitteena on koskettaa kädellä kevyesti kaverin polveen. Kun leikkijä saa koskettua kädellään kilpakumppanin polveen, hän saa yhden pisteen. Leikkialueena olevasta ympyrästä ei saa poistua. Pelaaja yrittää osua toisen polveen samalla kun väistää kilpakumppanin käsiä, joten liikettä riittää. Peliä pelataan kymmeneen pisteeseen saakka.

Lisävinkki:
Peliä voi pelata myös koskemalla olkapäähän, kyynärpäähän tai selkään.

4. Hyrrähippa

Valitaan välituntipihalta sopiva alue hipalle. Hipan ja leikkijöiden tulee liikkua pyörien samalla itsensä ympäri kuin hyrrä, pyörimissuuntaa saa vaihtaa. Kiinnijääneestä tulee myös hippa ensimmäisen lisäksi. Leikki jatkuu kunnes kaikki ovat muuttuneet hipoiksi.

5. Käsijalitsu

Pelataan kuten jalkapalloa, mutta kentän koko voidaan sopia yhdessä. Palloa ei saa kuitenkaan syöttää ja liikuttaa jaloilla, vaan se pitää tehdä käsivarsilla tai kämmenillä ilman, että palloa pitää kiinni. Tämä tarkoittaa, että kentällä pallon kanssa liikutaan kädet edessä roikkuen kuten apinat. Kämmenillä tai käsivarsilla ”potkimalla” yritetään edetä kentällä, syötellä ja tehdä maaleja kuten jalkapallossa.

Lähde: Vipinää välkälle -kampanjasivut

Vierailija

Kuulemma tuo 2 tunnin suositus koskee ihan pieniäkin lapsia, ei vain kouluikäisiä. Nämä kaikki vinkit ovat ihan hyviä, mutta vaativat useamman kuin yhden lapsen. Talvipimeällä 3 vuotiaan liikuttaminen 2-tuntia päivässä, kun lapsia on vain yksi vaatii kyllä vanhemman aktiivisuutta. Pelkkä hiekkalaatikolla kaivaminen ei taida riittää, vaan liikunnan pitäisi olla kevyesti hengästyttävää. Että uusia ideoita kaipaisi siihenkin, mitä erilaisia innostavia liikkumiseen kannustavia leikkejä voisi kotioloissa keksiä pienen lapsen kanssa.

Vierailija

Teinin saa juoksemaan pitkin kaupunkia,kun käy jemmaamassa euron sinne ja tänne pitkin kaupunkia.Sitten tekee teinille kartan,jonka mukaan voi suunnistaa rahan luokse.Muuten nuo vaan notkuu jossain tyhjän panttina eikä niitä kiinnosta mikään fiksu puuha,voi tulla hiki...

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.