Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo, millainen on lapsen juhlaetiketti.

Kaunis käytös opitaan kotona. Hyvä ryhti, silmiin katsominen, tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyytäminen ovat perustaitoja.

  • Älä nolaa lasta. Aikuinen ei halua tulla nolatuksi julkisesti, ei liioin lapsi. Nuhteet eivät auta tapoja juurtumaan eikä moittija näytä hyvää esimerkkiä siitä tahdikkuudesta, jota hän lapsilta vaatii. Mikään ei latista muidenkin juhlatunnelmaa tehokkaammin kuin lapsilleen motkottavat vanhemmat. Jos lapsi karjuu, että anna mehua, vanhempi voi sanoa: "Muistatko muuten, miten kotonakin aina kauniisti pyydät?"
  • Kaikille sattuu. Lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu, vaan pelkkä pesukoneasia. Toimi, älä taivastele: pyydä vahinkoa anteeksi ja tarjoudu pesettämään liina tai matto. Lapselta ei voi odottaa samanlaista hienomotoriikkaa ja varovaisuutta kuin aikuisilta.
  • Lapsikin jännittää. Pieni juhlajännitys on ymmärrettävää. On inhimillistä, että opitut tavat tuppaavat hetkeksi unohtumaan. Ole lempeä ja rento ja huomioi lapsen vilpitön yritys.
  • Lapsen juhla-asu on iän ja tilanteen mukainen. Avonaiset mekot ja korot eivät pue alle rippikouluikäisiä tyttöjä. Tytön hyvä juhla-asu on pusero ja hame tai mekko. Puku, jota käytetään ehkä kerran tai kaksi, on kallis hankinta, joten pieni poika voi hyvin juhlia kauluspaidassa tai muussa siistissä paidassa ja suorissa housuissa. Siisti neuletakki korvaa pikkutakin.
  • Lenkkitossuissa ei pitäisi mennä juhliin, mutta kiiltonahkakenkiinkään ei vanhempien ole pakko investoida, jos budjetti on rajallinen. Siistit vapaa-ajan kengät tai sandaalit sopivat. Juhlakengät voi ostaa käytettyinä tai lainata. Tärkeintä on, että vaatteet ovat puhtaat ja siistit, lapsi oppii erottamaan arkivaatteet juhlapukeutumisesta ja pyrkii käyttäytymään juhlissakin hyvin.
  • Lapsille syöminen ei ole pääasia. Älä hermostu, jos juhlahumu päihittää pöydän antimet. Järjestäjänä voit varata pienille nopeasti syötävät, vähän sottaavat tarjoomukset, esimerkiksi lihapullakeon, prinssinnakkivuoren, pieniä kasvis- ja hedelmäpaloja ja jäätelöä.
  • Pillimehut eivät ehkä ole ekologisia, mutta niiden kaatuilua ei tarvitse varoa toisin kuin kevyiden pahvimukien. Jos lapsella on menossa kranttuilukausi, voi olla hyvä idea antaa hänen syödä kotona ennen lähtöä, silloin hän ei juhlissa kiukuttele ainakaan nälkäänsä.
  • Varaa lapsille puuhaa. Pitkät päivälliset puheineen voivat ikävystyttää nuorimpia. Koska aina ei ole takeita siitä, että juhlien järjestäjä on huolehtinut perheen nuorimmille tekemistä, kannattaa ottaa mukaan hiljaista ajankulua: lehtiö ja värikyniä, siirtotarra-arkki, pieni suurennuslasi tai kiikarit, sarjakuvia. Varta vasten ostettu pikkutavara säilyttää uutuudenviehätyksensä ainakin kotiinlähtöön asti.
  • Osallistumalla oppii. Kun lapsi kulkee pienestä pitäen perheen kanssa juhlissa, hän kasvaa luontevaan vuorovaikutukseen. Ruokapöydässä pikkulapsen voi ottaa syliin ja jutella siitä, miten aterialla toimitaan. Jos lapsi yrittää kahmia kaikki keksit kulhosta, anna hänen ottaa pari ja rohkaise häntä tarjoamaan muille. Pienenkin lapsen voi ottaa mukaan häihin.
  • Kun lapsi alkaa pitkästyä, siirrytään vaivihkaa kauemmas. On turhaa jäädä kirkosta pois sillä verukkeella, että "ei se kumminkaan jaksa olla hiljaa". Lapsi jaksaa aikansa.
  • Lahjat saa avata juhlien aikana. Lahjojen avaamisen voi juhlissa ottaa hauskana ohjelmanumerona. Teippaa kortti huolella pakettiin siltä varalta, että kääröä ei avata juhlissa. Näin sankari tietää, mitä hän sai juuri sinulta ja osaa kiitoksessaan ilmaista ilonsa siitä. Lahjoista on aina muistettava kiittää.
  • Viittaa kintaalla hapannaamoille. Aina löytyy happamia "lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua" -ihmisiä. On normaalia, että pikkuväki riehaantuu juhlissa. Jos joku kommentoi ilakointia paheksuen, älä ryhdy väittelemään. Jos moitteeseen oli aihetta, vilpittömän pahoittelun pitäisi riittää.

Asiantuntijana tapakouluttaja Kaarina Suonperä.

Lotta Ehrnrooth, Meidän Perhe

Kuvat: iStockphoto

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.