Äidin esimerkillä on merkitystä.

Syömishäiriöt, kuten anoreksia ja bulimia, ovat vakavia ja yhä yleistyviä sairauksia etenkin nuorten naisten keskuudessa. Lapsen tai nuoren syömishäiriö on koko perheelle erittäin raskas ja pitkäaikainen kriisi, josta selviämiseen voi kulua vuosia. Mutta onko mitään, mitä vanhemmat voisivat tehdä ehkäistäkseen lapsen syömishäiriön puhkeamisen?

Syömishäiriöliitto SYLIn mukaan syömishäiriöön sairastuvat yleisimmin noin 15–20-vuotiaat nuoret naiset, mutta sairaus voi puhjeta jo alle 10-vuotiailla tai yhtä hyvin aikuisiässä. Myös poikien syömishäiriöitä diagnosoidaan yhä enemmän. Sairastuneista noin 10 prosenttia on poikia tai miehiä. Arvioiden mukaan jopa joka kymmenes tyttö kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä ja joka viidennellä on jonkinlaista oireilua nuoruusvuosien aikana.

Mitä syömishäiriöt ovat?

Tunnetuimpia syömishäiriöitä ovat anoreksia eli laihdutushäiriö ja bulimia eli ahmimishäiriö. Näiden lisäksi esiintyy myös paljon epätyypillisiä syömishäiriöitä, joiden oireet muistuttavat anoreksiaa tai bulimiaa, mutta joissa jokin keskeinen oire puuttuu.

Ortoreksia, pakkomielle terveelliseen ruokaan, on esimerkki epätyypillisestä syömishäiriöstä. BED taas on lihavuuteen liittyvä ahmimishäiriö, johon ei sisälly oksentelua tai muita keinoja päästä eroon syödystä ruuasta.

Miksi joku sairastuu?

Syömishäiriöisiä yhdistää usein hallinnan ja kontrollin tavoittelu. Elämän suuret kriisit, muut vaikeudet ja nuoruuden epävarmuus saattavat suistaa lapsen tai nuoren raiteiltaan niin, että syömisen ja painon kontrollointi tuntuu ainoalta tavalta hallita omaa elämää. Kyse on lapsen tai nuoren ahdistuksesta, pahasta olosta ja kyvyttömyydestä purkaa tai käsitellä sitä. Syömishäiriöön sairastuvatkin usein kiltit ja itseltään paljon vaativat tytöt.

Sairaus aiheuttaa riippuvuutta, joten siitä on vaikea parantua noin vain. Samoin häiriö ei puhkea hetkessä, vaan kehittyy vähitellen. Läheiset huomaavatkin sairastumisen usein vasta kun häiriö on edennyt niin pitkälle, että se alkaa vaikuttaa normaaliin elämään.

Syömishäiriö alkaa yleensä viattomasta laihdutuskuurista, joka riistäytyy käsistä. Taustalla on usein häiriintynyt kehonkuva ja mahdollisesti perinnöllisiä persoonallisuustekijöitä, jotka altistavat sairastumiselle. Myös yhteiskunnassa vallitseva laihuuden ihannointi ja kauneuden yliarvostus voivat olla osasyynä syömishäiriön puhkeamiseen.

Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Syömishäiriön ehkäisyssä terve itsetunto ja normaali kehonkuva ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka lapsen sairastumiseen ei aina voi vaikuttaa, kannattaa pyrkiä vahvistamaan lapsen itsetuntoa ja tervettä kuvaa omasta kehosta. Läsnäolo, lapsen kuunteleminen, kehuminen ja kannustaminen vahvistavat hyvää itsetuntoa.

Ylipainoisten lasten kohdalla laihduttamisesta ei pitäisi tehdä liian suurta numeroa, vaan pyrkiä pääsemään eroon ylimääräisestä painosta hienovaraisesti.

Myös liiallisesta suorituskeskeisyydestä olisi hyvä pyrkiä eroon sekä koulussa että harrastuksissa. Tietyt esteettisyyttä ja laihuutta korostavat urheilulajit saattavat edesauttaa muutenkin syömishäiriön riskiryhmässä olevan sairastumista.

Myös vanhempien, etenkin äidin, esimerkillä on merkitystä. Jos äiti vahtii koko ajan painoaan, syö epänormaalisti ja korostaa liiallisesti hyvän ulkonäön merkitystä, voi lapselle muodostua vääränlainen mielikuva normaalista kehosta ja syömisestä.

Jos lapsi tai nuori kuitenkin sairastuu syömishäiriöön, on apua syytä hakea välittömästi, sillä mitä kauemmin syömishäiriö kestää, sitä vaikeampi siitä on toipua.

Lue lisää aiheesta:

Syömishäiriöliitto SYLI
MLL, Vanhempainnetti: Syömishäiriö
Käypä hoito -suositukset syömishäiriöihin
Kela, Paula Hakala: Syömishäiriö ei ole leikin asia

Vierailija

Ei varmasti tunnu syyllistäminen hyvältä - se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että valitettava totuus kuljettaa kaikissa tunne-elämän sairauksissa jäljet useimmiten kuitenkin sinne "sylttypurkille" eli kotiin. Eräs hahmoterapeutti tiivisti mielestäni asian hienosti sanoessaan: "kaikelta muulta voit periaatteessa lastasi suojella - paitsi itseltäsi". Me olemme epätäydellisiä vanhempia ja meidän tulisi hyväksyä itsemme sellaisina. Nähdä virheemme nöyrästi. tottua totuuteemme osaamattomina ja keskeneräisinä ihmisinä. Traumaperintöteorian mukaan lapsemme kantavat ne traumamme tuplana joita emme itsessämme suostuneet / kyenneet / osanneet / ehtineet itse korjata. Paras keino auttaa lapsiamme, onkin auttaa itseämme. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää veneen suuntaa ja toimia toisin. Lapsemme osaavat kyllä antaa meille anteeksi - heidät on ohjelmoitu siten. Olkaamme sen anteeksiantamisen arvoisia, älkääkämme pelätkö tuntea myös kipua syyllisyydestämme; sieltä kivusta nousee voimamme muutokseen. Kasvaminen - tapahtuipa se mihin suuntaan tahansa - sattuu aina! Kestämällä sen - elossa, kaiken haavoittuvaisuutemme äärellä - opetamme lapsemmekin kestämään sen; kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin se eteemme tarjotaan - kipuineen ja iloineen. Sen tärkeämpää lahjaa emme heidän elämäänsä voi edes tarjota - tätä suurempaa lahjaa ei ole edes olemassakaan. Älkää hyvät vanhemmat sen vuoksi paetko syyllisyyttänne. Me ihmiset mokaamme - ja toisinaan teemme sen todella pahasti. Ei se kuitenkaan tee meistä huonompia tai arvottomampia, vaikka mokaammekin. Kun mokan myöntää, on se jo ensimmäinen askel ylöspäin. Mokat voidaan korjata! Ensin täytyy kuitenkin suostua avaamaan silmät. Vaikka kuinka paljon sattuisikin. 

Rakkaudella: 10 vuotta sitten vaikeasta syömishäiriöstään vanhempiensa nöyryyden ja kivuliaan todellisuudenkohtaamisprosessin johdosta & avulla parantunut nainen (enkä puhu nyt yksin omalla suullani - meitä on lukuisia)

 

VALTTIKORTIT OVAT ÄITIEMME JA ISIEMME KÄSISSÄ - ÄITIEMME ENNEN KAIKKEA ! Jos haluat jutella, voit ottaa yhteyttä: psykkis@hotmail.com

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.