Merja Larivaara, Virpi Hämeen-Anttila ja Eila Hiltunen kertovat, miten heistä tuli lahjakkaita.

Merja Larivaara, Virpi Hämeen-Anttila ja Eila Hiltunen kertovat, miten heistä tuli lahjakkaita.

Kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä kysyy Naislahjakkuus-kirjassaan, onko nainen tyypillisesti sopeutuja-suorittaja, jonka luova rohkeus hautautuu naisroolin alle. Miten naisen lahjakkuus säilyy ja kehittyy perheen, uran ja lastenhoidon ristipaineessa?

Uusikylän kirjaan on haastateltu kymmentä suomalaista, lahjakasta naista, jotka puhuvat oman kasvunsa esteistä ja herättäjistä. Heistä suurin osa on äitejä. Lahjakkaiden naisten tarinoiden kautta avautuu ikkuna lahjakkaiden lasten maailmaan. Lahjakkuus ei ole lapselle pelkästään myönteinen asia, vaan usein myös rasite.

Näyttelijä Merja Larivaara:

- En ollut ihan helppo tapaus koulussa. Viihdyin vain silloin, kun opettaja oli poikkeuksellisen hieno tyyppi, joka antoi tilaa erilaisille persoonille. Koulu oli minulle melkoista painajaista. Tätä en ole halunnut kertoa omille lapsilleni, etteivät he rupeasi minua seuraamaan.

Me naiset olemme siinä onnellisessa asemassa, että meille on siunaantuu lastenteon myötä tarpeellisia taukoja. Äitinä on pakotettu hetkeksi luopumaan omasta työstään. Sillä energian määrällä, mikä tuosta vapautuu, on valmis luomaan enemmän kuin koskaan. Äitiysloma synnyttää minussa valtavasti uutta.?

Kuvanveistäjä Eila Hiltunen:

- Olin alaluokilla koulukiusattu. Myöhemmin sain matematiikasta lähes aina ehdot ja ylioppilastodistuksessakin matematiikan arvosana oli vitonen. Tuomitsin itseni hölmöksi kemiassa, fysiikassa ja matematiikassa. Todellisuudessa laskin mitä nopeimmin päässäni ja kolmiulotteinen hahmotuskykyni oli erinomainen.?

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila:

- Olen kaikissa elämänvaiheissani miettinyt itsetunnon merkitystä ja olemusta. Lapsena itsetuntoni oli aivan olematon. Tietysti, koska isäni pyrki nujertamaan sen. Koska hän oli itse epävarma, muiden perheenjäsenten hyvät itsetunnot olivat hänelle moite ja uhka ja niitä piti heikentää, että oma olo tuntuisi varmemmalta.

Usein sanotaan, että jokaisen menestyvän naisen takaa löytyy häntä tukeva mies, ja se pitää suuressa määrin paikkansa. Minäkin saan kiittää miestäni monista asioista. Hän on nykyisen vahvan itsetuntoni takana.

Naisen ura on alttiimpi häiriintymään perhe-elämästä kuin miehen. Ja ikävä kyllä: naiset eivät kyllin usein tue naisia. Lahjakas nainen tarvitsisi nimittäin menestyäkseen paitsi miehiä, myös naispuolisia tukijoita ja roolimalleja. Olen iloinen siitä, että tyttäreni ovat saaneet kotona mallin tasa-arvoisesta työnjaosta ja myös tukea itsetuntonsa rakentamiselle. Niistä jäin itse aikoinani paitsi.

Kuvat: iStockphoto

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.