Köyhyyden kokeneet kertovat, millaista se on ollut eri vuosikymmeninä.

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Tutkijoiden mukaan siinä on kyse sosiaalisen toimintakyvyn rajoista: köyhä ihminen ei pysty elämään samoin kuin valtaosa ihmisistä hänen ympärillään. Mitä tämä on eri vuosikymmeninä tarkoittanut?

1950

Sotien jälkeen suurella osalla suomalaisista oli niukkaa. Monet tuotteet olivat kortilla. Vaatteiden ompelu itse oli yleistä. Jotkut saivat Amerikan tuliaisina hienompia tavaroita, vaatteita ja leluja, mutta ylellisyyttä ei tavallisessa elämässä paljon näkynyt.

Suoranaista kurjuutta koettiin etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseuduilla, pientiloilla ja evakkoperheissä.

"Siihen aikaan vähän kaikki parsivat vaatteitaan. Meidän opettaja vaati, että kaikilla oli essu. Vaatteilla ei päässyt diivailemaan. Kouluilla oli myös talviurheiluvälineitä, joten kaikilla ei tarvinnutkaan olla omia."

"Kun koulussa kerättiin joulupaketteja rajaseudun köyhien hyväksi, olin mukana lajittelemassa lahjoitettuja tavaroita. Joidenkin luokkatoverieni tuomat vaatteet olivat niin loppuun kulutettuja ja huonoja, että jouduimme vaivihkaa karsimaan ne joukosta."

- Sirkka, s. 1945

1960

Suomi vaurastui vähitellen. Tehdasvalmisteiset vaatteet, levysoittimet, puhelimet, televisiot ja autot yleistyivät. Ensimmäiset halvat etelänmatkat tulivat kansan ulottuville. Maalla elettiin yhä omavaraisesti ja osin niukkuudessa, ja työläisperheet asuivat vaatimattomasti. Monilla oli vielä ulkovessat ja yhteissaunoissa peseydyttiin kerran viikossa.

"Äidin takista pienennettiin ensin sisarelleni takki, jonka minä sitten perin. Kameraa meillä ei ollut, mutta muistikuvieni mukaan näytin vaatteideni takia erilaiselta kuin pihan muut lapset. Niihin aikoihin köyhyys näkyi, tuntui, maistui ja haisi."

- Katriina Järvinen, s. 1962, kirjassa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa

1970

Vuosikymmenen alku oli kasvun aikaa, mutta sen lopulla Suomessa koettiin ensimmäinen joukkotyöttömyys.

Hyvinvointivaltion rakennus eteni, saatiin muun muassa päivähoitolaki, kansanterveyslaki, työttömyyseläke sekä asumis- ja opintotuki. Voimakkaan maaltamuuton seurauksena kaupunkeihin nousi lähiöitä, joissa näkyi nopeasti myös sosiaalisia ongelmia.

Pienituloisissa perheissä kasvaneet muistavat, miten arkena syötiin koko viikko sipulikeittoa tai maitopottua eli perunaa pelkällä valkokastikkeella. Lihaa saatiin ehkä vain viikonloppuna.

"Pesukonetta meillä ei ollut, äiti pesi pyykkiä naapuritalon pesutuvassa kerran viikossa. Vaatteita pidettiin pitkään ja kerran viikossa saunottiin. Teininä aloin pestä paitojani käsin, koska tajusin haisevani hieltä."

- Pasi, s. 1967

1980

Suomi eli nousukautta. Kulutus kasvoi ja uusia tuotteita virtasi markkinoille, muotiruokia ja elektroniikkaa. Menestyjien vauraus alkoi näkyä autoissa, vaatteissa, matkustelussa ja harrastuksissa.

Hyvinvointivaltion kulta-aikana julkiset palvelut ja vahva sosiaaliturva tasasivat tuloerojen vaikutusta, mutta elämäntavoissa oli silti eroja. Kaikkiin koteihin ei ostettu mikroaaltouuneja tai kotitietokoneita, eivätkä kaikki lapset päässeet urheilupäivänä trendikkäästi laskettelemaan.

"Meillä limsaa ja herkkuja saatiin vain juhlatilanteissa. Järkytyin, kun ymmärsin, että joidenkin kaverieni kotona oli pakkasessa aina Ville Vallaton -paketti, josta sai vapaasti hakea jäätelöpuikon. Meillä jaettiin juhlan kunniaksi puolen litran vaniljajäätelöstä kapeita siivuja viivottimella mitaten."

- Laura, s. 1975

1990

Lama jakoi suomalaiset rajusti hyväosaisiin ja syrjäytyneisiin. Työttömyys kasvoi huimiin lukemiin, ruokajonot ja kirpputoribuumi näkyivät katukuvassa.

Moni lama-aikaan valmistunut ei koskaan päässyt oman alansa töihin. Konkurssi saattoi romahduttaa elintason ennen hyvin toimeentulevissa perheissäkin.

Sosiaaliturvaa ja palveluja leikattiin eivätkä ne pahimpien vuosien mentyäkään nousseet enää entiselle tasolle.

"Opin miten saadaan yksi kattilallinen keittoa riittämään koko viikoksi, vaikka on iso lauma syömässä. Siihen voi aina lisätä jotain. Ostin tarjouksista ja katsoin tarkkaan punaisilla lapuilla varustetut ruoat."

- Neljän lapsen äiti Taina, s. 1964, kirjassa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa

2000

Lapsiperheen köyhyys kulutusyhteiskunnassa on pitkälti ulkopuolisuutta: Kaverien syntymäpäivät jätetään väliin, koska ei ole varaa lahjaan. Leirikouluihin, matkusteluun tai kalliisiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta. Kännykän, uusimpien pelien ja merkkivaatteiden puute voi eristää lapsen kaveripiiristä.

Tiukimmilla ovat yksinhuoltajaperheiden lapset: yksinhuoltajien työttömyys- ja köyhyysaste on 2000-luvulle tultaessa kasvanut eniten. Nyt talouskriisin aiheuttama tuorein irtisanomisaalto koettelee taas perheitä. Pitkäaikaistyöttömyys ja sairaus ovat ajaneet ihmisiä myös totaaliseen köyhyyteen. Suomessa on perheitä, joissa on oikeasti ruuasta pulaa.

"Saimme suhteilla myöhemmin ylijääneitä maitojauhepaketteja ja jauhopusseja, jotka eivät kelvanneet edes ruokakassien ottajille. Ne tulivat tosi tarpeeseen, vaikka lapselle maitojauheesta tehty maito ei sentään kelvannut juotavaksi. Muutenkin lapsi saa onneksi ilmaiset vitamiinit ja salaatit kunnallisesta päivähoidosta. Joinakin päivinä lapsi on pistetty hoitoon pelkästään ruoan vuoksi, häpeällistä kyllä."

"Ystäväni pihalla oli roskalava, ja sinnehän minä painelin heti ensimmäisenä tonkimaan. Saalis oli melkoinen: lastenistuin pyörään, iso, lähes käyttämätön plyyssimatto, ja vuodelaatikko sängyn alle. Kaikki asioita, joita ei ole varaa ostaa edes kirpputorilta, mutta ovat tuiki tarpeellisia."

- Köyhimys Köyhät kyykkyyn -blogissa

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.