Kuva: Shutterstock

Meidän Perheen lukijat vievät opelle useimmiten lahjan, joka tulee tarpeeseen.

Meidän Perhe kysyi lukijoiltaan Facebookissa, mitä he antavat lahjaksi opettajalle kouluun ja päiväkotiin.

Suurin osa lukijoistamme vie opelle lahjan, joka tulee tarpeeseen. Moni on myös sitä mieltä, ettei mitään lahjoja tarvita. 

1. Jotain tarpeellista

”Tällä kertaa ravintolisiä ja laastareita. Käytännöllisempiä kuin krääsä.”

”Olen jo monena vuonna vienyt jotain puutarhanhoitoon sopivaa. Esimerkiksi kesäkukkia ja pienen puutarhalapion/haran. Tai helppohoitoisten vihannesten siemeniä (herne, papu, yrtit) ja kauniit nimikyltit. Sellaista puutarhanhoitoa, jota voi tehdä joko omalla pihalla, parvekkeella tai vaikka keittiössä.”

”Kerhontädit saivat patalaput ja pastillirasiat.”

”Mansikka-amppeli sai kovasti kiitosta! Popsittavaa oli riittänyt koko kesäksi.”

”Päiväkotiin on näppärä antaa lasten cd-levy.”

”Hain kaikille irtoteepaketin ja teepallot . Lapset olleet hoidossa 4 kk, joten ei suurempia lahjoja kun tätejä on viisi. Ja kortit päälle.”

”Yleensä joku käsivoide tai vastaava, mitä kaapeista löytyy. En siis osta mitään, vaan tyhjennän aina keväisin ja jouluna varastojani.”

”Ostain jotain pientä. Ope on saanut meiltä vuosien varrella muun muassa kestokassin, irtotee-paketin, lahjakortin konditoriaan, elokuvalipun, laukkuheijastimen jne. Mutta minun mielestä se tärkein on lapsen itse askartelema.”

2. Lahjakortti

”Tänä keväänä kiitän lahjakorteilla jätskibaariin. On niin näpsäköitä rouvia, nyhjäisevät tyhjästä kaikenlaista hauskaa ja opettavaista lapsille. Itse olen päikyntädin ominaisuudessa saanut lahjakortin Pyynikin näkötornin kahvilaan, se ilahdutti! Krääsälle ehdoton nou nou.”

”Viime vuonna vein päiväkotiin pelin ja tänä vuonna kerättiin rahaa lahjakortteihin kauneushoitolaan/urheiluliikkeeseen riippuen hoitajasta. Saatiin kivasti kasaan, kun oli useampia perheitä koolla. Eskarin henkilökunnalle kerättiin rahat Stokkan lahjakorttiin.”

”Hyvät lahjat pitää olla! Meillä vielä mietinnässä kevätlahjat. Jouluksi päiväkotiryhmän opettaja ja hoitajat saivat kuohuvaa ja Stockmannin lahjakortit yhteislahjana.”

3. Herkkuja ja kukkia

”Perinteiset omenat.”

”Mansikka-amppeli sai kovasti kiitosta! Popsittavaa oli riittänyt koko kesäksi.”

”Tähän mennessä on annettu minikokoisia ruukkuruusuja. Ylensäkin kukat ovat helppoja ja mukava tapa muistaa.”

”Joululahjoiksi olen leiponut saaristolaisleipää. Iltiksen hoitajille vein viime keväänä basilikantaimet ja opelle pikkolokuohuviinin ja erikoiskahvia. Opettajan tytär antaa aineettomia lahjoja.”

4. Jotain kahvihuoneeseen

”Me hankimme ’jotain’ koko päiväkotia ilahduttamaan. Hoitajille viedään kakku päiväkahville.”

”Yleensä vien ison laatikon suklaata tai muuta vastaavaa koko henkilökunnalle – lapset ovat kahdessa ryhmässä ja muutenkin kaikki hoitavat yli ryhmärajojen, lisäksi mukavat siivoojat ja keittäjät joita haluaa myös muistaa.”

”Lapsi vie jo ennen hoidon päättymistä hoitajille herkkuja kahvihuoneeseen. Opettajat savata myös suklaata/teetä/kahvia, mitä milloinkin.”

”Ostetaan aina vanhempainyhdistyksen kassasta koko henkilökunnalle iso pussillinen keksejä ja kahvia heidän kahvihuoneeseensa. Se on ollut tykätty lahja aina!”

5. Itse tehtyä

”Aiemmin olen itse ommellut muun muassa kauppakassit, pikkupussukat, edustamiani mausteseoksia tai muuta pientä kivaa. Ihania päiväkotiryhmän hoitajia on ollut ilo muistaa  Ensivuodeksi poika menee eskarin puolelle , ja nyt ostin koko ryhmän käyttöön uuden lautapelin + hoitajille kiitoskortit. Opelle on vielä keksimättä.”

”Viimenen päiväkotivuosi ja ajattelin, että lapsi saa sanoittaa kiitokset ja tehdä kullekin tädille omat henkilökohtaiset kortit. Kysyin myös lapselta, mitä hän haluaisi viedä ja sanoi, että karkkia. Se onkin varmaan lapsen näkökulmasta mieluinen lahja. Saa valita jokaiselle tädille oman karkin ja näillä mennään.”

”Kortin voi tehdä jokainen jos haluaa!"

”Olen vienyt  itse tekemiäni koruja, avaimenperiä yms. Lahjakortti paikalliseen munkkikahvilaan oli myös mieluisa.”

”Minä muistan jollain tavalla kaikkia lapsen elämään liittyviä. Tänä vuonna raparperimansikkamehua ja pipareita opettajille, harrastusohjaajille, terveydenhoitajalle jne.”

”Itse tein jouluna pienet piparkakkutalot opettajille sekä ohjaajalle.”

”Kimppu valkovuokkoja (valmiiksi vedessä), itse tehty kortti, joskus ei mitään. Jos ei olo sellainen olo. Lasten itse tekemä kortti, koristeltu joulupipari kauniissa paketissa.. Jotain pientä. Ajatus. Myös kimppajutut saattaa olla kivoja, esimerkiksi liput kesäteatteriin.”

6. Hemmottelua ja viihdettä

”Kaikki tuntemani opet rakastavat kesällä lukea. Vien siis joko yhden kovakantisen romaanin tai sitten muutaman pokkarin: tänä vuonna vien kolme Mikiä (Minikirjaa) per nenä. Pakesista saa kivan, ja ne kulkevat helposti matkassa. Plus: kirja on helppo antaa lahjaksi eteenpäin, jos se ei itselle sovi.”

”Eskariopet saa tytön tekemää (no juu, olin auttamassa) virkistävää jalkakylpysuolaa.  Poika vie opelle omenan.”

”Lahjojen antaminen taitaa olla yhä harvinaisempaa, itse arvostan sitä että muistetaan, oli se sitten kortti tai mitä tahansa. Oman lapsen hoitajaa olen aina runsaskätisesti muistanut, sen verran arvokasta työtä tekee. (Olen vienyt mm. kukan, skumppapullon, suklaata ja lasten lorukirjan.) Ehkäpä tuo vastuukin on kovempi, kuin useimmissa muissa ammateissa, kuitenkin lapsista ja heidän päivittäisestä hyvinvoinnista kysymys, mielestäni siitä sietää kyllä kiittää."

”Kuohuviinilasi mansikoilla täytettynä, rusetti lasin jalkaan. On muutes kaunis kesäkukka.”

”Meillä lapsi on yksityisellä perhepäivähoitajalla. Aiemmin olemme antaneet herkkukorin, tänä vuonna hän saa hierontalahjakortin.”

7. En anna mitään

”En mitään. Kiitoksen sanat riittävät. Hoitajille tulee se ”lahja” joka kuukausi tilille, ja tuskin tavaraa haluavat. Kukatkin arveluttaa allergioiden vuoksi, ja syötäväkään ei uskalla ostaa samasta syystä. Mutta kiitosta ja arvostusta arjen sankarit saa valitettavan vähän. Maksimissaan kortti ja luokan opelle menee yhteinen lahja koko luokalta.”

”Mulla huitoo yli tämä lahjonnan kilpavarustelu jouluna ja keväällä. Työstä saadaan palkka ja kiitokseksi riittää kortti. Muissa ammateissa lahjotaan asiakkaita.”

”En mitään, ei kai muutkaan ammattiryhmät saa mitään palkkansa lisäksi.”

”Onko kukaan koskaan ajatellut, miltä tuntuu lapsesta, jonka perheellä ei ole varaa muistaa hoitotätejä? Muut sitten kulkevat isojen lahjojen kanssa kerskuen ja se yksi pieni ihminen tuntee itsensä huonoksi, avuttomaksi. Ei ollenkaan kivaa eikä asiaan kuuluvaa. Kaikille tulisi jäädä hyvä mieli lomalle jäämisestä. Mielestäni kiitos ja hyvän kesän toivotus pitäisi riittää. Tälläkin asialla ruokitaan epätasa-arvoa.”

”Kolme lasta, neljä tarhatätiä, kaksi opettajaa, koulunkäyntiavustajat yms. Aikamoista ostamista, mutta kyllä ajoittain olen vienyt muun muassa eskaritädeille tai jos ope lopettaa. Yleensä kukan olen ostanut. Mielestäni lahjat eivät kuitenkaan ole välttämättömyys. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo.”

”Yleensä en osta mitään. Kiitän päivittäin päivän hoidosta ja extrakiitokset ja positiiviset palautteet annan myös heti kasvotusten tarpeen tullen.”

Näitä hoitajat toivovat

”En mitään! Kiitos, halaus ja hymy riittävät mainioisti. T. Hoitaja, joka kiusaantuu joka vuosi turhista lahjoista, joita saa.”

”Ei kannata arvostella niitä, jotka ei halua viedä mitään. Jokaisen perheen oma asia. Itse olen saanut muun muassa suklaata, keksejä, villasukat, kukkia, lahjakortin, kynttilöitä, tyynyn jne. Lasten itse tekemät kortit ovat parhaita!”

”Itse päiväkodissa työskennelleenä olen sitä mieltä, että lahjoja EI tarvitse kellekään viedä, jokainenhan saa työstään palkkaa. Kuinkahan monta kukkaa, mukia, suklaarasiaa ynnä muuta 20:n oppilaan ope/pk:n ope/hoitaja taas saa…”

”Omassa työssäni sain viime keväänä paprikantaimen sekä jonkin pienen orvokin. Molemmat olivat oikein mieleisiä lahjoja, koska olivat ”kuluvaa tavaraa”. Ai niin, sain myös pullon shampoota!”

Lahjakeskustelu kuohuu joka kevät! Lue opettajan mielipide Vauva.fi:stä.

Lue lisää

Minun perinteeni: Oma pöytäliina joka juhlaan

Tee itse helpot mehujäät

Oletko käyttänyt liikaa aikaa paidan viikkaamiseen?

Tytti Kontula on Meidän Perheen päätoimittaja, joka on työskennellyt myös sisustuslehdissä. Hän on viisihenkisen perheensä ainoa henkilö, joka ymmärtää, miksi pyyhkeet ovat kaapissa viikattuna värijärjestyksessä.

Koti ja järjestys -palsta päivittyy keskiviikkoisin. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Pehmolelut pujahtavat säilytystyynyyn, ja löytyvät sieltä taas leikkiin.

Ah, niitä on kaikkialla. Ne ovat suloisia ja pehmoisia ja niitä on paljon.

Säilytystyyny on pehmojen pesä, jonne ne voivat mennä piiloon muiden leikkien tieltä. Kaunis ja jämäkkä tyyny syntyy paksusta sisustuskankaasta ja pitkästä vetoketjusta. Jos mieluisa kangas tuntuu ohuelta, voit käyttää lisäksi tukikangasta.

Kun tyynylle ompelee napeista silmät, on se melkein kuin otus itsekin.

Nämä tarvitset tyynyyn

Kuvan tyynyyn on käytetty kaksi palaa tukevaa paksuhkoa sisutuskangasta. Yhden palasen koko on 55x75 senttimetriä. Lisäksi tarvitset 70 senttiä pitkän avovetoketjun ja kaksi nappia silmiksi. Jos valitsemasi kangas on ohutta, voit käyttää silittämällä kiinnitettävää tukikangasta, jota kuluu sama määrä kuin kangastakin.

Tee näin

Aloita pussin etuosasta. Leikkaa kankaasta ovaalin muotoinen pala, jonka leveys on 70 senttiä ja korkeus 50. Lisää ennen leikkaamista saumanvarat. Tarkista, että pala on saumanvaroineen tarpeeksi leveä vetoketjun kiinnittämiseen.

Halkaise pala leveyssuunnassa keskeltä kahtia ja huolittele kaikki reunat siksak-ompeleella. Kiinnitä nuppineuloilla vetoketju ja ompele kiinni molempiin puolikkaisiin. Silitä vetoketjun ja kankaan sauma oikealta puolelta.

Leikkaa taustakangas käyttämällä ompelemaasi palaa kaavana, ja huolittele reunat siksakilla. Kiinnitä nuppineuloilla palat oikeat puolet vastakkain ja ompele suoralla ompeleella yhteen reunoista. Käännä oikein päin ja silitä muotoonsa.

Tässä vaiheessa voi leikata tukikankaasta sopivat palat ja kiinnittää ne silittämällä säilytyspussin sisälle. Ompele napit silmiksi vetoketjun yläpuolelle.

Onko teillä kotona kekseliäs paikka pehmoleluille? Jaa ideasi Instagramissa tägättynä #teeite @meidanperhelehti.

Mekkotehdas-kirjailijoiden ohjeella syntyy suloinen koristetyyny. Taikinabatiikki on helppo toteuttaa yhdessä lasten kanssa.

Mekkotehdas-kirjailijat ja -blogistit Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola ovat tehneet taikinabatiikkityynyjä alakouluikäisten lastensa kanssa.

– Tyyny sopii hyvin lapsen ensimmäiseksi ompelutyöksi, sillä sen reunat voi ommella melko vapaalla kädellä. Muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, sanoo Kirsi Etula.

Näin se syntyy.

Tarvitset:
vehnäjauhoja
vettä
pienireikäisen muovipullon (esim. hiusväripurkin) pursotukseen
vaaleaa puuvillakangasta
kangasvärejä
kuviollista puuvillakangasta tyynyn takakappaleeksi
täytevanua

Laita taikinaan puolet vehnäjauhoja ja puolet vettä ja sekoita. Taikinan tulee olla hieman lettutaikinaa paksumpaa. Anna taikinan turvota ja kaada taikina sitten muovipulloon. Silitä painettava kangas ja levitä se alustalle, esimerkiksi isolle pöydälle, joka on suojattu vahakankaalla.

Pursota taikinalla kankaalle haluamasi kuvio. Anna taikinan kuivua hyvin. Kuivuessaan jauhoseos halkeilee. Tehosta halkeilua rypistelemällä kangasta.

Maalaa kuvio kangasväreillä. Maalaa taustaväriksi noin 5 cm:n levyinen reunus kuvion ympärille. Maalaa myös kuivuneen taikinan päältä, jolloin väri tunkeutuu pieniin hiushalkeamiin ja saa aikaan batiikkikuvioita.

Anna värin kuivua. Poista mahdollisimman paljon taikinaa murentamalla ja käsin rapsuttamalla.

Kiinnitä väri silittämällä kangasta nurjalta puolelta. Älä kuumenna liikaa, ettei kankaaseen jäänyt taikina paistu ja ruskistu.

Pese kangas ja rapsuta samalla loputkin taikinanrippeet kankaasta.

Silitä kuivunut kangas. Voit lisätä kankaaseen yksityiskohtia kangastussilla piirtäen. Muista kiinnittää myös tussin jälki silittämällä.


Leikkaa ylimääräinen kangas maalatun kuvion ympäriltä taustavärin ulkoreunaa pitkin.

Aseta maalattu kangas kuviollisen kankaan päälle oikeat puolet vastakkain ja neulaa. Langansuunnan tulee olla sama molemmissa kankaissa.
Leikkaa takakappale samanmuotoiseksi kuin maalattu kangas.

Ompele kappaleet yhteen ompelukoneen suoralla ompeleella. Muista jättää noin 10 cm:n levyinen kääntö- ja täyttöaukko.

Ohenna saumanvarat ja käännä työ oikein päin.  Täytä tyyny vanulla ja ompele kääntöaukko kiinni käsin pienin pistoin.