Kuva: Shutterstock

Lue, mitkä asiat ovat jääneet nykyisten isovanhempien mieleen.

Joulun tunnelman muistaa iäti. ET-lehti kysyi joulumuistoja 50 vuoden takaa ja yli 1 000 vastasi. Entisajan lapsen joulu oli lahjamäärältään kovin erilainen, mutta rauhallisesta olemisesta yhdessä on aina nautittu. Lue, mitkä muut asiat ovat jääneet nykyisten isovanhempien mieleen.

”Äiti leipoi paljon. Jouluna koetettiin hankkia suureen perheeseemme kaikenlaisia herkkuja. Tyydyttiin melko vähään, jo rusinapaketti oli odotettu lahja. Kaikkein hienointa oli kiertää kaikkien lähikauppojen näyteikkunat ja haaveilla lahjoista, joita ikkunoissa oli. Tiesimme silti, etteivät toiveet toteudu, mutta haaveilu oli ihanaa. Siitä en tykännyt, että äiti oli pahalla tuulella, kun tekemistä oli niin paljon. Olenkin päättänyt itse tehdä asioita verkkaiseen tahtiin ajan kanssa, ettei suuttumus saa valtaa.”

”Aika ankeita olivat joulumme, koska kotimme oli köyhä mutta muuten lämmin. Muistuu mieleen, kun kerran sain joululahjaksi sellaisen pienen taskulampun. Se oli mieluinen, kun oli pimeää. Asuimme maalla eikä ollut sähkövaloja.”

”Muistan aidon kuusen, jonka oksilla oikeat kynttilät valuttivat steariinia lattialaudoille.”

”Ensimmäiset saamani sukset katkaisin seuraavana päivänä. Lipeäkalan valmistus ja syönti on jäänyt mieleen, samoin rusinasoppa.”

”Aamu alkoi tietenkin lastenohjelmien katsomisella ja riisipuurolla. Koko päivän oli hirveä jännitys, kun odoteltiin joulupukkia. Hyvä, että syödä malttoi, kun piti kuunnella, koska alkaa kuulua koputusta ulko-ovelta.”

”Hyviä muistoja, perheen kanssa yhdessäoloa, joulupukki tuli joka vuosi vierailemaan, ja soitimme ja lauloimme pukille. Äiti laittoi aina pöydän täyteen lempiherkkujamme, ja illalla valvottiin myöhään yöhön isosiskon kanssa uusiin lahjaksi saatuihin leluihin tutustuen.”

”Isäni oli jouluihminen täysin ja nuo joulut muistan aina, mutta 10 v, kun täytin niin tuli jos mitä kapiotavaraa omaan kotiin ja hyvin vähän mitään henkilökohtaista. Silloin en moisista välittänyt, mutta yhä monet ovat minulla edelleen ja kovassa käytössä ovatkin.”

”Syötiin hyvin ja lahjoja saatiin reilusti. Aamulla tuli herättyä superaikaisin, vaikka normaalisti nukkuminen olikin kivaa.”

”Kävimme äidin kanssa ostamassa uusia kuusenpalloja 50-luvulla. Minä ihastuin kuusenkoristeeseen, joka on jotain ohutta metallia ja siinä on perhosen kuva. Miksi jouluna perhonen? Kun muutin pois lapsuudenkodista, sain sen mukaani. Se on minulla aina jouluna esillä.”

”Lapsuudessa maalla sauna oli ns. ulkosauna. Sinne oli ihana mennä kylpytakissa illan hämärtyessä. Äiti ja isä olivat laittaneet saunaan paljon kynttilöitä, kylpyvasta tuoksui taivaallisen hyvältä. Oli aikaa, aikaa, aikaa ja sitten puhtaana ja höyryävänä juostiin sisälle tupaan. Oi se oli tosi ihanaa!”

”Pukki saapui lahjoineen ja jännitys laukesi ja ihana rauhallisuus täytti mielet. Lahjat olivat vaatimattomia, villasukkia, lapasia, palapelejä, värityskirjoja ja paperinukkeja mutta toisaalta aivan ihania. Mieleeni on myös jäänyt, että jouluksi meille lapsille ostettiin suklaalevyt ja omenoita. Näitä herkkuja ei muulloin ollut varaa hankkia. Ja kuinka ollakaan lapsuusjouluna oli aina lunta ja pakkasta.”

”Muistan aikuisten katseet, jotka olivat onnellisia, kun he katsoivat lapsia.”

”Nariseva, puhtaanvalkea lumi pieksujen alla. Pitkät, mäntysuovalta tuoksuvat matot mummolan pirtissä. Aidot, oksilla keikkuvat kynttilät kuusessa. Tuoksut, jännitys, istuminen ulkohuussin styroksinpeittämällä reiällä, ovi auki, kun lumi kimalteli hangella tähtien tuikkeessa niin, että silmiin sattui. Ja minä olin lapsi, joka tiesi olevansa onnellinen.”

”Vieläkin ovat tallessa nukenvaunut, punaiset vanerista tehdyt, vuodelta 1955. Ainoa lahja joka on olemassa. Muisto on Tammen kultaisista kirjoista yksi kirja, mutta en enää muista minkä niminen. Siitä syntyi rakkaus kirjoihin ja tammipuihin.”

Lisää ET-lehden lukijoiden muistoja

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Pehmolelut pujahtavat säilytystyynyyn, ja löytyvät sieltä taas leikkiin.

Ah, niitä on kaikkialla. Ne ovat suloisia ja pehmoisia ja niitä on paljon.

Säilytystyyny on pehmojen pesä, jonne ne voivat mennä piiloon muiden leikkien tieltä. Kaunis ja jämäkkä tyyny syntyy paksusta sisustuskankaasta ja pitkästä vetoketjusta. Jos mieluisa kangas tuntuu ohuelta, voit käyttää lisäksi tukikangasta.

Kun tyynylle ompelee napeista silmät, on se melkein kuin otus itsekin.

Nämä tarvitset tyynyyn

Kuvan tyynyyn on käytetty kaksi palaa tukevaa paksuhkoa sisutuskangasta. Yhden palasen koko on 55x75 senttimetriä. Lisäksi tarvitset 70 senttiä pitkän avovetoketjun ja kaksi nappia silmiksi. Jos valitsemasi kangas on ohutta, voit käyttää silittämällä kiinnitettävää tukikangasta, jota kuluu sama määrä kuin kangastakin.

Tee näin

Aloita pussin etuosasta. Leikkaa kankaasta ovaalin muotoinen pala, jonka leveys on 70 senttiä ja korkeus 50. Lisää ennen leikkaamista saumanvarat. Tarkista, että pala on saumanvaroineen tarpeeksi leveä vetoketjun kiinnittämiseen.

Halkaise pala leveyssuunnassa keskeltä kahtia ja huolittele kaikki reunat siksak-ompeleella. Kiinnitä nuppineuloilla vetoketju ja ompele kiinni molempiin puolikkaisiin. Silitä vetoketjun ja kankaan sauma oikealta puolelta.

Leikkaa taustakangas käyttämällä ompelemaasi palaa kaavana, ja huolittele reunat siksakilla. Kiinnitä nuppineuloilla palat oikeat puolet vastakkain ja ompele suoralla ompeleella yhteen reunoista. Käännä oikein päin ja silitä muotoonsa.

Tässä vaiheessa voi leikata tukikankaasta sopivat palat ja kiinnittää ne silittämällä säilytyspussin sisälle. Ompele napit silmiksi vetoketjun yläpuolelle.

Onko teillä kotona kekseliäs paikka pehmoleluille? Jaa ideasi Instagramissa tägättynä #teeite @meidanperhelehti.

Mekkotehdas-kirjailijoiden ohjeella syntyy suloinen koristetyyny. Taikinabatiikki on helppo toteuttaa yhdessä lasten kanssa.

Mekkotehdas-kirjailijat ja -blogistit Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola ovat tehneet taikinabatiikkityynyjä alakouluikäisten lastensa kanssa.

– Tyyny sopii hyvin lapsen ensimmäiseksi ompelutyöksi, sillä sen reunat voi ommella melko vapaalla kädellä. Muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, sanoo Kirsi Etula.

Näin se syntyy.

Tarvitset:
vehnäjauhoja
vettä
pienireikäisen muovipullon (esim. hiusväripurkin) pursotukseen
vaaleaa puuvillakangasta
kangasvärejä
kuviollista puuvillakangasta tyynyn takakappaleeksi
täytevanua

Laita taikinaan puolet vehnäjauhoja ja puolet vettä ja sekoita. Taikinan tulee olla hieman lettutaikinaa paksumpaa. Anna taikinan turvota ja kaada taikina sitten muovipulloon. Silitä painettava kangas ja levitä se alustalle, esimerkiksi isolle pöydälle, joka on suojattu vahakankaalla.

Pursota taikinalla kankaalle haluamasi kuvio. Anna taikinan kuivua hyvin. Kuivuessaan jauhoseos halkeilee. Tehosta halkeilua rypistelemällä kangasta.

Maalaa kuvio kangasväreillä. Maalaa taustaväriksi noin 5 cm:n levyinen reunus kuvion ympärille. Maalaa myös kuivuneen taikinan päältä, jolloin väri tunkeutuu pieniin hiushalkeamiin ja saa aikaan batiikkikuvioita.

Anna värin kuivua. Poista mahdollisimman paljon taikinaa murentamalla ja käsin rapsuttamalla.

Kiinnitä väri silittämällä kangasta nurjalta puolelta. Älä kuumenna liikaa, ettei kankaaseen jäänyt taikina paistu ja ruskistu.

Pese kangas ja rapsuta samalla loputkin taikinanrippeet kankaasta.

Silitä kuivunut kangas. Voit lisätä kankaaseen yksityiskohtia kangastussilla piirtäen. Muista kiinnittää myös tussin jälki silittämällä.


Leikkaa ylimääräinen kangas maalatun kuvion ympäriltä taustavärin ulkoreunaa pitkin.

Aseta maalattu kangas kuviollisen kankaan päälle oikeat puolet vastakkain ja neulaa. Langansuunnan tulee olla sama molemmissa kankaissa.
Leikkaa takakappale samanmuotoiseksi kuin maalattu kangas.

Ompele kappaleet yhteen ompelukoneen suoralla ompeleella. Muista jättää noin 10 cm:n levyinen kääntö- ja täyttöaukko.

Ohenna saumanvarat ja käännä työ oikein päin.  Täytä tyyny vanulla ja ompele kääntöaukko kiinni käsin pienin pistoin.