Kuva: Kaisu Jouppi

Henna Storås rakastaa erityisesti me&i-merkkisiä lastenvaatteita. Olisipa niitä enemmän, hän sanoo.

Pari viikkoa sitten oli yksi huono päivä: ei yhtään pakettia tai paksua kirjekuorta postilaatikossa. Henna Storås käveli takaisin sisälle ja keitti kahvit. Höh. Miksei ollut mitään. Tyhjä ja outo olo.

Kun lastenvaatteita ostaa päivittäin, lähetysten saapumiseen tottuu.

– Mutta yhtä ihanaa se on aina, kuin joulu olisi. Pakkaukset pitää repiä heti auki. Mie haluan äkkiä nähdä sisällön.

Sitten vaatteet pestään hajusteettomalla pesuaineella, silitetään ja viikataan paikoilleen. Komeroon tai johonkin niistä valtavista muuttolaatikoista, jotka Henna sai mieheltään joululahjaksi vaatteiden säilyttämistä varten.

18 laatikkoa on pinottu lastenhuoneen nurkkaan. Ne sisältävät muun muassa yli 600 me&i-merkkistä lastenvaatetta, jotka Henna on hankkinut Facebookin nettikirpputoreilta: suomalaiselta Sydänpyllyt-sivustolta ja sen ruotsalaiselta Köp&Sälj-vastineelta.

Ryhmissä ostetaan, myydään ja vaihdetaan Hennan suosikkimerkin vaatteita. Tai otetaan niistä kuvia, ladataan kuvat muiden käyttäjien nähtäväksi ja keskustellaan yhdessä. "Tässä on meidän pojan kesäpaidat <3" "Voiiii!!! Mä haluan tuon turkoosin kuplavolkkarin!!! Kyllä on hieno kokoelma :)".

Hennaa naurattaa.

– Komeampi puolisko väittää, että me&i on meikäläiselle uskonto. Että kirkossakin pitäisi sanoa isän, pojan ja me&i:n nimeen.

Harmi, että pitää käydä töissäkin

Pasta kiehuu kattilassa, avoin läppäri on nostettu korkealle keittiötasolle. Niin ylös eivät reilun vuoden ikäinen Lucas ja 2,5-vuotias Lumia pysty kurottamaan. Marika Petrell vilkaisee tietokonetta aina, kun kulkee ohi.

"Pitkähihainen Sunday vielä hakusessa koossa 110 (116 käy myös). Tarjoa, tai kerro mitä haluaisit vaihtarina! Maksan mitä tahansa!"

"62 traktoribody, kantit hieman tummuneet. Hp 16 e sis pk.”

Ilmoitukset vilistävät ruudulla jatkuvana ketjuna, kaikki näyttää sujuvan hyvin.

Marika on yksi Facebookin Metsolan Kirpputori -ryhmän neljästä ylläpitäjästä ja myös Sydänpyllyjen ylläpitäjä. Kun lapset menevät nukkumaan, hän käy läpi sivujen ilmoituksia: poistaa jo myytyjen vaatteiden kuvia ja vastailee viesteihin. Ota yhteys nettipoliisiin, hän neuvoo ostajaa, joka ei maksamisen jälkeen koskaan saanut tuotettaan. Ja tee katoamisilmoitus postiin.

Epäselvyyksiä on päivittäin, vaikka suurin osa ryhmien jäsenistä hoitaa kauppansa mallikkaasti. Joskus asioiden setvimiseen riittää tunti, joskus kuluu neljä.

– Harmi, että välillä pitää käydä palkkatöissäkin vanhuksia hoitamassa.

Lumian ja Lucasin vaatteet sopivat yleensä yhteen: keltaista, suklaanruskeaa, retrovärejä, froteeta. Ne on ostettu Metsolan ryhmästä, jossa myydään pääasiassa Metsola-vaatteita. Jokunen muukin merkki on sallittu. Ei kuitenkaan me&i, säännöt ovat selvät. Eri vaatemerkeistä kiinnostuneille on omat ryhmänsä: Småfolk-kirpputori, Kirpputori Po.Pitus, Lindex-kirppis...Niitä syntyy jatkuvasti lisää.

– Rakastan yli kaiken sitä, kun aamulla voin ihmetellä vaatekaapin edessä ja valita vaatteet lapsille. Katson, että kaikki mätsää.

Marika vakavoituu vähän ja sanoo vielä yhden lauseen: Niin kauan kuin vielä voin.

Toistaiseksi Lumialla on vaatteiden suhteen vain yksi toive: taskut olisivat kivat, koska taskuihin saa pantua pieniä asioita. Kohta saattaa koittaa aika, jolloin tyttö vaatii sitä, mitä Marika kavahtaa: Hello Kittyä! Vilkkutennareita! Hilepaitoja!

– Sitten keksin elämääni jotain muuta. En tiedä, mitä.

Hennalla tuo aika on jo koittanut. Kuusivuotias Mico ei suostu pukemaan ylleen eläinaiheisia paitoja ja kirkkaita värejä. Vauvajuttuja.

– Onneksi me&i:lla on myös auto- ja lepakkokuoseja. Ja onneksi Janni on vasta kahden ja Pinja kymmenen kuukautta.

Sitä, mitä Pinjan kasvettua tapahtuu, Henna ei suostu miettimään. Tai ehkä vähän. Voisihan sitten alkaa pukea isäntää.

– Sellaisia terveisiä me&i:lle, että alkakaa tehdä suurempia miesten paitoja, kun xl on niin pieni.

Isännällä puolestaan on terveisiä vain Hennalle: Hommaisit siistit vaatteet itsellesikin. Kahdet farkut on, eikä muuta. Ja toisista haarat ritsahtaneet ja toisista puuttuu nappi.

Katsokaa, olen hyvä äiti

"Täällä ollaan oltu kipeenä ja sen aikana on laitettu rahaa palaamaan enemmän ku laki sallii ja kaikki mitä tilasin on lapsille aivan ylisöpöjä vaatteita ”Mä kans mietin et mitäs oikee tapahtu ko tosiaan ei mitään pitäny ostaa.. Mulle pitää tehä ostokielto!:-)”

Lasten ja vaatteiden asemaa identiteetin rakentamisen välineenä tutkineen filosofian tohtori Annamari Vänskän mielestä meneillään on lastenvaatebuumi, joka alkoi voimistua 1900-luvun lopussa. Huippuhetkeä eletään nyt.

Leikkipuistoissa kommentoidaan lasten vaatteita luontevasti: ai teillä on Reimatecin haalari, meillä käytetään Ticketiä. Kommentoijien lapsuudessa sellainen olisi tullut harvan mieleen.

Ilmiö liittyy osittain siihen, että lapset ovat näkyvämpi osa kulttuuria kuin koskaan. Ajatellaan, että heillä on oikeus omaan tyyliin, joka ilmentää heidän persoonallisuuttaan.

– Lapsen vaatteet eivät kuitenkaan ole vain lapsen vaatteita. Vaatteiden perusteella tehdään tulkintoja lapsen sukupuolesta ja perheen sosiaalisesta statuksesta. Kasvava lapsi on monen mielestä oiva mahdollisuus osoittaa, että vanhemmilla on varaa tuhlata lapseen.

Huippumuotibrändeillä on nykyään omat valikoimat myös lapsille, käsilaukuista ja aurinkolaseista alkaen. Tavoitteena on kasvattaa lapsi tietyn merkin kuluttajaksi pienestä pitäen. Ja nyt samasta brändistä kiinnostuneiden on mahdollista löytää toisensa Facebookista.

– Lastenvaateryhmät palvelevat äitien tarpeita, eivät lasten. Ehkä pinnan alla on ajatus: katsokaa, puen lapseni hyvin, otan siis äitiyteni vakavasti, huolehdin lapsestani.

Henna ja Marika eivät puhu näyttämisen halusta, mutta yhteisöllisyydestä sitäkin enemmän.

– Ryhmässä on helppo jauhaa lastenvaatteista, eikä kukaan kauhistele tai mieti, että onpa pimeetä. Tuntuu, että ryhmä myös vähän provosoi ostamaan. On hyväksyttävämpää ostaa paljon, jos muutkin ostavat, Marika sanoo.

– Oli tosi helpottavaa löytää Sydänpyllyt viime syksynä. Mie olen tällainen hullu ja siellä on muitakin. Porukka osaa nauraa itselleen, Henna jatkaa.

Voinko maksaa vasta lapsilisistä?

Yhden keskusteluaiheen Marika haluaa sivuuttaa nopeasti. Kuinka monta vaatetta teidän lapsillanne on? Riittävästi. Oletko laskenut, paljonko niihin on kulunut rahaa? On parempi, etten laske.

– Toisaalta en jemmaa mitään. Saan ehkä omani takaisin, kun myyn pieneksi käyneet vaatteet. Ainakin osan.

Vaatteet ovat kotiäidin osakkeita, todetaan Facebookin ryhmissä. Kun ostaa oikeaan aikaan ja myy viisaasti, saattaa tehdä voittoa. Viime aikoina Sydänpyllyissä on myyty alle viisikymppiä aikoinaan maksanut sammakkokuosinen peitto 220 eurolla ja tyynyliinoja 120 euron kappalehintaan. Parin vuoden takaisesta, kulahtaneestakin, bodysta saattaa saada kolminkertaisen hinnan alkuperäiseen verrattuna, jos kuosi on himoittu.

Taannoin Hennakin päätti kokeilla onneaan, vähän vitsinä tosin.

– Kuvasin viitisensataa me&i-vaatettani ja ilmoitin, että huutokauppaan ne. Lähtöhinta oli ihan realistinen, 7 500 euroa. Yhtään huutoa ei tullut. Onneksi!

Jos kaupat olisivat syntyneet, Henna olisi ostanut rahoilla lisää vaatteita.

Vuonna 2002 suomalaisen 0–6-vuotiaan lapsen vaate- ja kenkämenot olivat keskimäärin 334 euroa vuodessa. Suurituloisessa perheessä lapsen vapaa-aika- ja vaatemenot olivat 2,5-kertaiset verrattuna pienituloiseen perheeseen.

Hennasta summa tuntuu mitättömältä.

Ei lastenvaatteiden ostelu ole pelkästään suurituloisten juttu. Meilläkin isäntä on pitkäaikaistyötön ja itse teen puolipäivähommia jakeluauton kuljettajana. Ilman pikavippejä on pärjätty, kun ei ryypätä, polteta tai matkustella.

Aika usein joku kysyy Sydänpyllyissä ja Metsolan kirpputorilla: voinko maksaa vasta lapsilisistä? Kuun siinä vaiheessa kauppa käykin vilkkaimmin, Henna arvelee.

Mutta harva jää jahkailemaan löytäessään vaatteen, jonka haluaa. Muuten sen ehtii ostaa joku muu.

– Pitää olla nopea. Pari kertaa olen pysähtynyt miettimään, maksaisinko tavallisella kirpputorilla saman hinnan vanhasta vaatteesta. Tietokoneen näppäimiä on niin helppo painella, Marika sanoo.

Kenellä vippaa mistäkin

Sairasta. Äidit täyttävät vain oman elämänsä tyhjyyttä tuollaisella ostelulla. Taitaa olla päässä vikaa.

Kaiken tämän Henna on kuullut. Häntä naurattaa, taas.

– No niin onkin vikaa päässä. Kenellä vippaa mistäkin. Jotkut addiktoituvat viinaan tai huumeisiin, tämä on sentään aika vaaratonta. Vähän huumoria peliin nyt.
Eikä sille, miksi vaatteita on pakko ostaa yhä lisää, ole selitystä.

– Ne ovat niin ihania, ja vaatteista saa ihania yhdistelmiä, vähän erilaisia kuin muilla. Lastenvaatteiden valitseminen on melkein päivän kohokohta, Henna sanoo.

– Tämä on vain niin hyvä harrastus. Jotkut ihmettelevät, että teen palkattomasti hommia ryhmien ylläpitäjänä, mutta kukaan ei kummastelisi, miksei minulle makseta jostain lenkkeilyharrastuksesta, Marika sanoo.

Henna puhuutyytyväisyyden tunteesta. Se valtaa, kun näkee omat lapsensa kauniisti puettuina, ehkä joku vastaantulija kehaiseekin. On myös löytämisen voitonriemu: pitkään etsitty vaate onkin yhtäkkiä kaupan ja sen nappaa itselleen. Jo näiden tunteiden vuoksi Facebookin vaateryhmiä kannattaa kurkata yli kymmenen kertaa päivässä.

Eikä hän kuulosta kuin aavistuksen puolustelevalta jatkaessaan: Kyllä melkein jokaista vaatetta tulee käytettyä. Ainakin kerran.

– Suomalaiset kulutustutkimukset ovat korostaneet kuluttajien maltillisuutta. Facebookin lastenvaateryhmät sotivat tätä ajatustapaa vastaan julistaessaan, että ostamisesta saa tuntea nautintoa. Kuluttaminen vaikuttaa olevan hyväksyttävämpää, jos se kohdistuu lapseen, Annamari Vänskä miettii.

Hän arvioi lastenvaatebuumin jatkuvan ja vaatetarjonnan laajenevan: erilaisille perheille suunnataan erilaisia brändejä, huippumerkeistä ekologisiin vaihtoehtoihin.

Heinäkuussa 2011 perustetussa Metsolan Kirpputoriryhmässä on yli viisituhatta jäsentä, Sydänpyllyissä tuplasti enemmän.

Jos Henna kertoisi sydänpyllyläisille ostaneensa saman pilvikuosisen velourpaidan seitsemässä eri koossa, lähes kaikki sanoisivat: vau. Kukaan ei kysyisi: miksi ihmeessä?

Meidän Perhe 9/2012

Vierailija

Mitvit ??  Tähänkö meidän maksamat "tulonsiirrot" käytetään ??

"–?Harmi, että välillä pitää käydä palkkatöissäkin vanhuksia hoitamassa."

VMP

 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Pehmolelut pujahtavat säilytystyynyyn, ja löytyvät sieltä taas leikkiin.

Ah, niitä on kaikkialla. Ne ovat suloisia ja pehmoisia ja niitä on paljon.

Säilytystyyny on pehmojen pesä, jonne ne voivat mennä piiloon muiden leikkien tieltä. Kaunis ja jämäkkä tyyny syntyy paksusta sisustuskankaasta ja pitkästä vetoketjusta. Jos mieluisa kangas tuntuu ohuelta, voit käyttää lisäksi tukikangasta.

Kun tyynylle ompelee napeista silmät, on se melkein kuin otus itsekin.

Nämä tarvitset tyynyyn

Kuvan tyynyyn on käytetty kaksi palaa tukevaa paksuhkoa sisutuskangasta. Yhden palasen koko on 55x75 senttimetriä. Lisäksi tarvitset 70 senttiä pitkän avovetoketjun ja kaksi nappia silmiksi. Jos valitsemasi kangas on ohutta, voit käyttää silittämällä kiinnitettävää tukikangasta, jota kuluu sama määrä kuin kangastakin.

Tee näin

Aloita pussin etuosasta. Leikkaa kankaasta ovaalin muotoinen pala, jonka leveys on 70 senttiä ja korkeus 50. Lisää ennen leikkaamista saumanvarat. Tarkista, että pala on saumanvaroineen tarpeeksi leveä vetoketjun kiinnittämiseen.

Halkaise pala leveyssuunnassa keskeltä kahtia ja huolittele kaikki reunat siksak-ompeleella. Kiinnitä nuppineuloilla vetoketju ja ompele kiinni molempiin puolikkaisiin. Silitä vetoketjun ja kankaan sauma oikealta puolelta.

Leikkaa taustakangas käyttämällä ompelemaasi palaa kaavana, ja huolittele reunat siksakilla. Kiinnitä nuppineuloilla palat oikeat puolet vastakkain ja ompele suoralla ompeleella yhteen reunoista. Käännä oikein päin ja silitä muotoonsa.

Tässä vaiheessa voi leikata tukikankaasta sopivat palat ja kiinnittää ne silittämällä säilytyspussin sisälle. Ompele napit silmiksi vetoketjun yläpuolelle.

Onko teillä kotona kekseliäs paikka pehmoleluille? Jaa ideasi Instagramissa tägättynä #teeite @meidanperhelehti.

Mekkotehdas-kirjailijoiden ohjeella syntyy suloinen koristetyyny. Taikinabatiikki on helppo toteuttaa yhdessä lasten kanssa.

Mekkotehdas-kirjailijat ja -blogistit Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola ovat tehneet taikinabatiikkityynyjä alakouluikäisten lastensa kanssa.

– Tyyny sopii hyvin lapsen ensimmäiseksi ompelutyöksi, sillä sen reunat voi ommella melko vapaalla kädellä. Muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, sanoo Kirsi Etula.

Näin se syntyy.

Tarvitset:
vehnäjauhoja
vettä
pienireikäisen muovipullon (esim. hiusväripurkin) pursotukseen
vaaleaa puuvillakangasta
kangasvärejä
kuviollista puuvillakangasta tyynyn takakappaleeksi
täytevanua

Laita taikinaan puolet vehnäjauhoja ja puolet vettä ja sekoita. Taikinan tulee olla hieman lettutaikinaa paksumpaa. Anna taikinan turvota ja kaada taikina sitten muovipulloon. Silitä painettava kangas ja levitä se alustalle, esimerkiksi isolle pöydälle, joka on suojattu vahakankaalla.

Pursota taikinalla kankaalle haluamasi kuvio. Anna taikinan kuivua hyvin. Kuivuessaan jauhoseos halkeilee. Tehosta halkeilua rypistelemällä kangasta.

Maalaa kuvio kangasväreillä. Maalaa taustaväriksi noin 5 cm:n levyinen reunus kuvion ympärille. Maalaa myös kuivuneen taikinan päältä, jolloin väri tunkeutuu pieniin hiushalkeamiin ja saa aikaan batiikkikuvioita.

Anna värin kuivua. Poista mahdollisimman paljon taikinaa murentamalla ja käsin rapsuttamalla.

Kiinnitä väri silittämällä kangasta nurjalta puolelta. Älä kuumenna liikaa, ettei kankaaseen jäänyt taikina paistu ja ruskistu.

Pese kangas ja rapsuta samalla loputkin taikinanrippeet kankaasta.

Silitä kuivunut kangas. Voit lisätä kankaaseen yksityiskohtia kangastussilla piirtäen. Muista kiinnittää myös tussin jälki silittämällä.


Leikkaa ylimääräinen kangas maalatun kuvion ympäriltä taustavärin ulkoreunaa pitkin.

Aseta maalattu kangas kuviollisen kankaan päälle oikeat puolet vastakkain ja neulaa. Langansuunnan tulee olla sama molemmissa kankaissa.
Leikkaa takakappale samanmuotoiseksi kuin maalattu kangas.

Ompele kappaleet yhteen ompelukoneen suoralla ompeleella. Muista jättää noin 10 cm:n levyinen kääntö- ja täyttöaukko.

Ohenna saumanvarat ja käännä työ oikein päin.  Täytä tyyny vanulla ja ompele kääntöaukko kiinni käsin pienin pistoin.