Kuva: Shutterstock

Lukijamme tietävät, miten lasten piirustukset säilytetään.

Meidän Perheen ja Vauvan lukijat ovat ratkaisseet yhden vanhemmuuden suurimmista mysteereistä: miten säilyttää lasten tekemiä piirustuksia. Tässä vinkit.

A. Hanki kansioita

"Kansiossa meillä säilytetään. Rei’äät reunoihin ja mappiin.”

”Muovitaskuihin ja mappiiin.”

”Meillä tärkeimmät mapitetaan ja ne muut ei niin tärkeät tämä äiti käyttää takan sytykkeinä.”

”Kulmalukkokansiossa ja seinällä tärkeimmät. Muut menevät roskiin.”

”Minulla on arkistointimappeja, jotka ovat noin 10 sentin paksuisia ja pahvisia, A4-kokoa ja isompiakin. Niissä piirustukset pysyy siistissä tallessa.”

”Ostan A4-kokoisen blancon kierrevihkon per lapsi per vuosi ja niihin piirellään, kun halutaan säilöön. Irralliset -tämä-on-pakko-säästää-piirrustukset liimataan tai muuten kiinnitetään tyhjälle sivulle ja suuremmat työt (jos raskii taittaa) laitetaan vihkon väliin, muuten seinälle.”

B. Osta laatikoita

”Meillä on kaksi eri laatikkoa. Toiseen laitan lasten tekemät (ne hienoimmat) ja toiseen säästän lasten äidille ja isälle tekemät kortit yms. Loput takkaan...”

”Jokaisella tenavalla on oma kannellinen pahvilaatikko (Ikean Pingla), johon säilötään lasten piirustukset. Satunnaiset tuherrukset kylmästi roskiin, mutta mihin on vähäänkään käytetty yritystä, säästellään. Lapset tykkäävät itse katsoa piirustuksiaan laatikosta, ja näyttelevät niitä kaikille jotka jaksavat niihin perehtyä.”

”Päiväys tai vuosiluku kulmaan ja edes jonkinlaiseen laatikkoon. Digitaalinen säilöntä on hyvä, niin kauan kunnes häviävät bittiavaruuteen teknisten ongelmien vuoksi.”

”Armoton systeemi: Parhaat molemmilta lapsilta jääkaapin oveen tai seinälle sekä talteen eli molemmilla on oma pahvilaatikkonsa. Loput (= suurin osa) salaa mustaan jätesäkkiin. Ja silti lapsien luomisvimma vahvempi kuin minun tuhoamisviettini eli taidetta velloo kaikkialla.”

”Taideteoksille tarkoitettu laatikko (tarpeeksi iso eikä tarvitse rei'ittää mitään) kirjakaupasta. Sinne parhaat työt ja muut suoraan roskiin. Jokaiselle lapselle oma laatikko.”

”Meillä tulee piirustuksia niin vähän, että ollaan pärjätty lehtikotelolla, johon lapsi itse laittaa piirustukset ja maalaukset. Harvemmin hän haluaa säilyttää mitään, ennemmin lähettelisi sukulaisille ja ystäville.”

”Mieheni lapsuuden taiteilut ovat pahvilaatikossa, sama käytäntö nyt esikoisellamme ja tulossa nuoremmallekin. Lähes kaiken säästämme ja niitä tulee paljon! Tyttö nyt 3,5 v ja osaa piirtää ja maalata upeasti, ihmisiä, polkupyöriä, sateenkaaria, eläimiä jne.”

”Kankaisessa pukupussissa vaatekaapissa roikkuvat säästetyt.”

C. Ota kamera ja tekniikka avuksi

”Minä otan valokuvan ja arkistoin sen. Helmet jäävät säästöön.”

”Kaikkea ei vaan voi säilöä. Olen ratkaissut ongelman säästämällä vain ihan parhaat, loput olen arkistoinut ottamalla niistä kuvan kännykällä.”

”Kuvaan kaiken ja laitan omiin vuosikansioihin. Hienoimmat säästän fyysisesti.”

”Kansiot täyttyivät meillä niin kovin nopeasti, että kävin kaikki piirustukset läpi ja säästin ihan vain kaikista parhaimmat (max 10/lapsi) ja valokuvasin lähes kaikki piirustukset. Nyt olen tekemässä niistä Ifolor-kirjaa. Uskoisin että tulee upea ja säilyy hyvin.”

”Artkive-applikaatioon saa kirjoitettua kuvaukset ja lapsen iän ja ajankohdan, jolloin taide on tehty.”

”Keepy-applikaatio.”

”Nappaan digikuvan ja lähetän mummille.”

”Otan iPadilla kuvia piirustuksista. Ovatpahan tallessa jos tulipalo tulee.”

D. Pidä esillä

”Olen välillä haaveillut (4 taiteilijaa talossa) kiinteästä paikasta, missä taideteokset saisivat olla esillä. Esimerkiksi iso ilmoitustaulutyylinen tai magneettimaalilla maalattu, ja siinä voisi pitää uusimmat reilusti esillä. Sitten jokaisella on oma laatikkonsa, minne säilötään kivoimmat jutut. Sitä laatikkoa voi käydä lapsen kanssa läpi myöhemmin.”

”Ikean verhovaijeri ja siinä piirustukset kiinni.”

”Meillä on viritetty pyykkinaru tytön huoneeseen ja ripustettu kuvia siihen.”

”Meillä on vaihtuva taidenäyttely väliovessa, josta siirretään teokset mappiin talteen, kun uusi näyttely vaihdetaan.”

”Kerran tein pienen neidon lukuisista prinsessamaalauksista kaksi isoa taulua leikkaa-liimaa-kehystä-tekniikalla.”

Sitaatit Meidän Perheen ja Vauvan Facebook-kyselystä.

Tytti Kontula on Meidän Perheen päätoimittaja, joka on työskennellyt myös sisustuslehdissä. Hän on viisihenkisen perheensä ainoa henkilö, joka ymmärtää, miksi pyyhkeet ovat kaapissa viikattuna värijärjestyksessä.

Koti ja järjestys -palsta päivittyy keskiviikkoisin. Lue lisää palstan juttuja.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Pehmolelut pujahtavat säilytystyynyyn, ja löytyvät sieltä taas leikkiin.

Ah, niitä on kaikkialla. Ne ovat suloisia ja pehmoisia ja niitä on paljon.

Säilytystyyny on pehmojen pesä, jonne ne voivat mennä piiloon muiden leikkien tieltä. Kaunis ja jämäkkä tyyny syntyy paksusta sisustuskankaasta ja pitkästä vetoketjusta. Jos mieluisa kangas tuntuu ohuelta, voit käyttää lisäksi tukikangasta.

Kun tyynylle ompelee napeista silmät, on se melkein kuin otus itsekin.

Nämä tarvitset tyynyyn

Kuvan tyynyyn on käytetty kaksi palaa tukevaa paksuhkoa sisutuskangasta. Yhden palasen koko on 55x75 senttimetriä. Lisäksi tarvitset 70 senttiä pitkän avovetoketjun ja kaksi nappia silmiksi. Jos valitsemasi kangas on ohutta, voit käyttää silittämällä kiinnitettävää tukikangasta, jota kuluu sama määrä kuin kangastakin.

Tee näin

Aloita pussin etuosasta. Leikkaa kankaasta ovaalin muotoinen pala, jonka leveys on 70 senttiä ja korkeus 50. Lisää ennen leikkaamista saumanvarat. Tarkista, että pala on saumanvaroineen tarpeeksi leveä vetoketjun kiinnittämiseen.

Halkaise pala leveyssuunnassa keskeltä kahtia ja huolittele kaikki reunat siksak-ompeleella. Kiinnitä nuppineuloilla vetoketju ja ompele kiinni molempiin puolikkaisiin. Silitä vetoketjun ja kankaan sauma oikealta puolelta.

Leikkaa taustakangas käyttämällä ompelemaasi palaa kaavana, ja huolittele reunat siksakilla. Kiinnitä nuppineuloilla palat oikeat puolet vastakkain ja ompele suoralla ompeleella yhteen reunoista. Käännä oikein päin ja silitä muotoonsa.

Tässä vaiheessa voi leikata tukikankaasta sopivat palat ja kiinnittää ne silittämällä säilytyspussin sisälle. Ompele napit silmiksi vetoketjun yläpuolelle.

Onko teillä kotona kekseliäs paikka pehmoleluille? Jaa ideasi Instagramissa tägättynä #teeite @meidanperhelehti.

Mekkotehdas-kirjailijoiden ohjeella syntyy suloinen koristetyyny. Taikinabatiikki on helppo toteuttaa yhdessä lasten kanssa.

Mekkotehdas-kirjailijat ja -blogistit Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola ovat tehneet taikinabatiikkityynyjä alakouluikäisten lastensa kanssa.

– Tyyny sopii hyvin lapsen ensimmäiseksi ompelutyöksi, sillä sen reunat voi ommella melko vapaalla kädellä. Muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, sanoo Kirsi Etula.

Näin se syntyy.

Tarvitset:
vehnäjauhoja
vettä
pienireikäisen muovipullon (esim. hiusväripurkin) pursotukseen
vaaleaa puuvillakangasta
kangasvärejä
kuviollista puuvillakangasta tyynyn takakappaleeksi
täytevanua

Laita taikinaan puolet vehnäjauhoja ja puolet vettä ja sekoita. Taikinan tulee olla hieman lettutaikinaa paksumpaa. Anna taikinan turvota ja kaada taikina sitten muovipulloon. Silitä painettava kangas ja levitä se alustalle, esimerkiksi isolle pöydälle, joka on suojattu vahakankaalla.

Pursota taikinalla kankaalle haluamasi kuvio. Anna taikinan kuivua hyvin. Kuivuessaan jauhoseos halkeilee. Tehosta halkeilua rypistelemällä kangasta.

Maalaa kuvio kangasväreillä. Maalaa taustaväriksi noin 5 cm:n levyinen reunus kuvion ympärille. Maalaa myös kuivuneen taikinan päältä, jolloin väri tunkeutuu pieniin hiushalkeamiin ja saa aikaan batiikkikuvioita.

Anna värin kuivua. Poista mahdollisimman paljon taikinaa murentamalla ja käsin rapsuttamalla.

Kiinnitä väri silittämällä kangasta nurjalta puolelta. Älä kuumenna liikaa, ettei kankaaseen jäänyt taikina paistu ja ruskistu.

Pese kangas ja rapsuta samalla loputkin taikinanrippeet kankaasta.

Silitä kuivunut kangas. Voit lisätä kankaaseen yksityiskohtia kangastussilla piirtäen. Muista kiinnittää myös tussin jälki silittämällä.


Leikkaa ylimääräinen kangas maalatun kuvion ympäriltä taustavärin ulkoreunaa pitkin.

Aseta maalattu kangas kuviollisen kankaan päälle oikeat puolet vastakkain ja neulaa. Langansuunnan tulee olla sama molemmissa kankaissa.
Leikkaa takakappale samanmuotoiseksi kuin maalattu kangas.

Ompele kappaleet yhteen ompelukoneen suoralla ompeleella. Muista jättää noin 10 cm:n levyinen kääntö- ja täyttöaukko.

Ohenna saumanvarat ja käännä työ oikein päin.  Täytä tyyny vanulla ja ompele kääntöaukko kiinni käsin pienin pistoin.