Miten pitää tavaroiden kertyminen kurissa konmarituksen jälkeen? Karoliina suosii lapsillekin aineettomia lahjoja, kuten teatterilippuja. Kuva: Juha Salminen

Karoliina Siltanen säästi vuosien ajan kaiken kaappeihin talteen. Viisi vuotta sitten hän alkoi karsia – vuosi sitten elämään astui konmarittaminen.

Hamsteri, niin Karoliina Siltanen itseään kutsuu. Hän muutti 16-vuotiaana pois lapsuudenkodistaan, koska nuoruuden kapinassa koti tuntui liian tukahduttavalta asua. Sen jälkeen hän ei heittänyt pois juuri mitään. Ei sitä ennenkään.

”Olin säästänyt lähes kaikki vaatteet ja koulukirjat yläasteesta lähtien.”

– Olin säästänyt lähes kaikki vaatteet ja koulukirjat yläasteesta lähtien. Samoin kaikenlaiset paperit, kuten joka kuukauden tiliotteet ja ohjekirjat laitteisiin, joita minulla ei enää ollut.

Viisi vuotta sitten Karoliina ja Aleksi muuttivat yhteen ja Karoliina aloitti karsimisen. Silloin konmarittamisesta ei tiedetty vielä mitään, vaan Karoliina heitti tavaroita pois summamutikassa. Yhden päivän aikana Karoliina ja Aleksi kävivät läpi täyteen ahdetun kellarikomerollisen tavaraa. Kaatopaikalta saadun kuitin mukaan sitä oli 400 kiloa.

”Tavaroiden puhuttelu tuntuu hyvältä”

Konmarituksen aika tuli vuosi sitten. Karoliina oli raskaana ja sairauslomalla, Sofia kaksi päivää viikossa hoidossa. Pesänrakennusvimma iski lujaa. Mennyt sai tehdä tilaa tulevalle.

Ensin lähtivät yläasteajan vaatteet, jotka olivat joskus olleet hyvin rakkaita, mutta eivät enää. Myös ex-anopilta saatu keraaminen kissa päätyi kiertoon. Sen sijaan laatikon pohjalle kerätyt kauniit kynttilät pääsivät vihdoin käyttöön.

”Konmarituksessa minua kiehtoo metodin japanilaisuus.”

– Konmarituksessa minua kiehtoo metodin japanilaisuus. Esimerkiksi tavaroiden puhuttelu tuntuu hyvältä, siis se, että tavaroita esimerkiksi kiitetään. Käyn mielessäni läpi, mitä tunteita tavaraan liittyy.

Karoliina konmaritti kolmiosta kiertoon kymmenen jätesäkillistä tavaraa. Sitten syntyi Siiri.

Pleikkari pannalistalla

Aleksin mielestä japanilainen metodi näyttää tavalliselta järjestämiseltä.

– En edelleenkään tajua, miten se eroaa siivoamisesta. En ole puuttunut Karoliinan touhuun enkä edes tiedä, mitä meiltä on hävitetty. Sanoin vain aluksi, että pleikkariini ei kosketa.

Muutoksen Aleksikin huomaa. Sen, että kotona on enemmän tilaa ja siivoamiseen menee vähemmän aikaa kuin ennen. Karoliinan haave on täyttynyt.

– Suurin tavoitteeni oli saada lisää aikaa perheelle.

Siltaset

  • Karoliina Siltanen, 28, Aleksi Siltanen, 27, sekä Sofia, 4, ja Siiri, 7 kk, asuvat Klaukkalassa.
  • Karoliina on töissä myyjänä ja Aleksi myymäläpäällikkönä ruokakaupassa. 

”Siivoamme silloin kun siltä tuntuu. Karsimisen jälkeen aikaa siivoamiseen menee puolet entisestä. Lapset auttavat niin, että Sofia siivoaa itse jälkensä leikin päätteeksi. Siiri keskittyy vielä kaatamaan täysiä lelulaatikoita kumoon. Toteutunut toive on se, että kun Karoliina pystyi konmarittamaan nuoruutensa tavarat, vapautui tilaa ja energiaa tälle päivälle.”

Onko koti kaaoksessa? Haaveiletko tavarainventaariosta tai tyhjistä tasoista? Eikö eteinen pysy järjestyksessä? Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Kirjoita kysymys alle tai lähetä sähköpostia meidanperhe@sanoma.com. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jenna Kunnaksen vanhassa talossa kirjat, kuvat ja yli sata kahvikuppia kiipeävät korkealle kattoon asti.

Mihin te omassa kodissanne rakastuitte?

Jenna Kunnas: Olen aina halunnut asua vanhassa talossa. Olin ehtinyt keräillä vanhoja huonekaluja, ja kiiltävällä parketilla ne eivät olleet kotonaan.

Muutimme tänne kuusi vuotta sitten Espoon Tapiolasta. Seurasimme asuntoilmoituksia sivusilmällä, ja kun näimme ilmoituksen tästä talosta, tiesimme, että se oli siinä. Näin heti sieluni silmin, miten erityisesti rakkaat pappani tekemät kalusteet pääsisivät arvoiseensa ympäristöön.

Ihastuin hirveästi alkuperäiseen lattiaan. En tykkää elää niin, että kaikki on siistiä ja kiillotettua, vaan mieluummin katselen naulanreikiä seinässä ja monttuja lattiassa.

Tässä talossa on ollut aikoinaan parikymmentä Kumpulan kartanon ajureiden pientä asuntoa, joilla on ollut yhteinen keittiö. Sen jälkeen tämä on toiminut alkoholistiparantolana ja joogakeskuksena ja ollut vallattuna. Edelliset asukkaat remontoivat asuntoa jugend-tyyliin, ja me vain tapetoimme joitakin seiniä 50-luvun huonekaluihin sopiviksi.


Hyvää päivää, toivottaa lamppu. Hupsu silinterivalaisin hauskuttaa eteistä. Lucius-kissa voi pinkaista eteisestä suorilla olohuoneeseen. Jenna rakastui vanhan talon lankkulattioihin saman tien.

 


Ellen edustuspopot ovat esillä eteisen kenkätelineessä.

Teillä on valtava määrä astioita. Ovatko ne kaikki käytössä?

Kaikkia käytetään tasaisesti, joten ne eivät ehdi pölyyntyä. Vaihtelemme avohyllyyn astioita yläkaapista vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan.

Äkkiseltään laskin, että voisin tarjoilla kahvit 130 ihmiselle enkä usko, että kovin monen tarvitsisi syödä sormin, sillä aterimia on varmaan kahdeksan sarjaa.

”Tietyt ruuat maistuvat paremmilta tietyiltä lautasilta.”

Tietyt ruuat maistuvat paremmilta tietyiltä lautasilta. Aamulla saatamme juoda tyrnimehua liköörilaseista, niin nekin pääsevät käyttöön. Mummun vanhoja kahvikuppeja ei laiteta kaappiin ikinä, vaikka ne ovatkin liian pieniä heille, jotka ovat tottuneet juomaan isoista kupeista.

Minusta on kivaa kattaa vähän omituisesti. Astiat ovat heikkouteni, erityisesti suomalainen lasi. Suuri osa astioistamme on vanhoja, mutta ostan uusiakin, jos ne mielestäni ovat äärimmäisen kauniita. Uudistuotannon suosikkini löytyvät ehdottomasti Anthropologielta Lontoosta.

Käyn siskoni Nooran kanssa joka joulu Englannissa, ja jos käsimatkatavarat eivät ole palatessa täynnä valurautaa ja posliinia, on reissu mennyt huonosti. Isoa ja painavaa pitää olla! Meksikosta raahasin mukanani myös kaakeleita. Tiedän, että jos joskus tarvitsee remontoida vessa, minulla on idea valmiina.


Kun tavarat ovat näkyvillä, ne eivät unohdu. ”Myös leluja on kyllä ihan joka puolella, enkä niitä piilottele. Kaapin ovien taakse laitamme kattilat ja siivoustarvikkeet”, Jenna sanoo.

 


Viikonloppuaamuisin perhe heräilee hitaasti. ”Ne ovat meille tärkeitä hetkiä. Syömme aamiaista olohuoneessa, ja meitä näkee harvoin ulkona ennen puoltapäivää.”

 


Ellen lempparit. Lautasen Elle sai ristiäislahjaksi, muki on muisto Tukholman-reissulta. Myös aterimet ovat tulleet lahjoina.

Koko tavaramäärä on teillä kuitenkin hyvässä järjestyksessä. Miten se onnistuu?

Meillä kaikki siivoavat jotakin – ja kaikki siivoavat liian vähän! Jos näen jotakin kaunista, ostan sen aika huoletta. Meillä maakellari onkin aika lailla täynnä tavaraa. Ehkä täytyy joskus perustaa kauppa.

Isäsi ja siskosi ovat lastenkirjailijoita ja sinä kuvittaja. Miten se näkyy teillä kotona?

Konkreettisimmin se näkyy kuvien ja kuvitusten vahvana läsnäolona; niitä löytyy; tauluista, tapeteista, astioista, esineistä ja kirjoista. Rakastan kauniita kuvia. Lisäksi meille on kerääntynyt aikamoinen määrä lastenkirjoja.

”Minusta on kivaa, että Ellellä on katseltavaa.”

Arjessa työni näkyy myös siinä, että jatkan usein hommia kotona koneellani iltaisin. Seuraan Ellen reaktioita, kun näytän hänelle tekeillä olevia kuvituksiani. Katson, toimivatko ne ja ovatko ne kiinnostavia. Kotona minusta on kivaa, että Ellellä on katseltavaa, ja kun huoneet ovat korkeat, kuvia mahtuu paljon. Samalla näen kuvat kunnolla itsekin.


Lastenkirjailija Mauri Kunnas on Jennan isä. Elle on saanut papalta mahtavan synttärikortin.

 


Isoisän rakentama kaappi irrotettiin vaivalloisesti isovanhempien vanhasta vaatehuoneesta, kun asuntoa tyhjennettiin. Komeron hienous on vanhassa Tove Janssonin tapetissa. Valtavan norsun virkkasi Ellen Noora-täti.

 


Iso osa kirjoista on peräisin Mikolta, kodin kuvakirjat enimmäkseen Jennalta. Olohuoneeseen mahtuu hyvin myös Ellen prinsessaleikki, ja kahvakuulat sekä muut jumppa kamat saa piiloon pariovien taakse.

 


Talossa on kolme asuntoa, ja jokaisella on oma terassi. Yhteisellä takapihalla kasvaa hedelmäpuita, marjapensaita sekä mansikkamaa. ”Jos olemme poissa, naapurin tyttö käy ruokkimassa kissat. Voimme soittaa ovikelloa koska vain ja mennä pyytämään sokeria lainaan.”

 


Aikuisten lempipaikka. ”Olemme kotona mieluiten ihan rauhassa. Ellestä kotona ja muutoinkin parasta ovat prinsessat. Minä ja Mikko katsomme rehellisesti sanottuna paljon telkkaria, varsinkin brittiläisiä jännityssarjoja, viimeisimpänä The Fallia.”

Sinulla on varma näkemys sisustuksesta. Mitä jos Ellelle iskee vahva prinsessavaihe tai goottikausi?

Prinsessat ovat jo parasta, mitä Elle tietää, mutta vielä toistaiseksi hän on tyytynyt siihen, ettei päiväkotiin voi laittaa röyhelömekkoa ihan joka päivä. Minulla on vahva luotto Elleen, joten eiköhän hänen omista vaiheistaan hyviä tule, kiinnostavia ainakin!

Vain kokeilemalla voi löytää oman tyylinsä. Tapetit ja seinämaalaukset saa aina peitettyä uusilla, jos valinta alkaakin tökkiä.

Ellen lelut ovat vallanneet jo olohuoneenkin, mutta muuten kotimme on yhä aika samanlainen kuin se olisi joka tapauksessa.


Ellellä on muhkea pino kirjoja, joista valita.
Ellellä on muhkea pino kirjoja, joista valita.

 


Kissa on noussut tarkkailuasemiin keittiön ikkunalaudalle.
Kissa on noussut tarkkailuasemiin keittiön ikkunalaudalle.

 


Elle testaa hyppytaitojaan omassa huoneessa. Seinien julistenäyttely vaihtuu välillä, kun äiti haluaa testata jotakin uutta.
Elle testaa hyppytaitojaan omassa huoneessa. Seinien julistenäyttely vaihtuu välillä, kun äiti haluaa testata jotakin uutta.

 


Paperi on ollut välillä liian pieni Ellen taiteelle.
Paperi on ollut välillä liian pieni Ellen taiteelle.

Perhe

Jenna Kunnas, 34, Mikko Pelttari, 33, ja 3,5-vuotias Elle sekä kissat Lucius ja Lilli asuvat pientalossa Helsingissä.

Kodissa on 90 neliötä. Vuonna 1910 rakennettu talo on jaettu kolmeksi asunnoksi. Jenna on ammatiltaan kuvittaja ja graafikko, Mikko tiedetoimittaja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Riikka Sipilä huolehtii, että lasten kaapeissa on vain toisiinsa sointuvia asuja.

Vaatehuoneen rekki on täynnä raitaa sekä kirkkaita, toisiinsa sointuvia värejä. Sopusoinnun takaa löytyy tarkkamakuinen äiti, joka hoitaa perheen vaatehankinnat.

– Minulle on tärkeää, että vaatteet ovat laadukkaita, kestäviä ja kauniita. Meillä ei ole lainkaan rumia lastenvaatteita, Riikka Sipilä sanoo.

Kimaltelevat printit ja levottomat supersankarikuosit loistavat poissaolollaan. Eikö niitä ole tullut edes lahjaksi hyvää tarkoittavilta sukulaisilta?

– Isovanhemmat tietävät, että minulla on sen verran vaativa maku, ettei meidän lapsille kannata antaa vaatteita lahjaksi. Kerran ovat tainneet antaa jotain, mutta sen jälkeen enää eivät, Riikka virnistää.

Riikan rakkaus lastenvaatteisiin syttyi kymmenisen vuotta sitten hedelmäkuvioidusta paidasta. Hän työskenteli päiväkodissa ja bongasi vaatteen hoitolapsen päällä. Ihana kuosi jäi kaihertamaan mieltä, joten Riikka selvitti merkin ja osti pienen mekon samasta kankaasta – vaikkei ollut vielä edes raskaana.

Kun tuleva mekonkäyttäjä oli sitten mahassa, Riikka innostui lastenvaatteista toden teolla. Hiukan myöhemmin sai alkunsa Riikan blogi, jossa seurataan perheen elämää estetiikka edellä.

Nyt esikoinen Liisa, 9, tykkää jo itsekin yhdistellä vaatteitaan, mutta lopputulos on aina myös äidin mielestä nätti, koska valittavana on vain toisiinsa sointuvia vaatteita.

Liisa saisi omalla rahallaan käydä ostamassa ihan millaisia vaatteita vain, mutta ei hän ole toistaiseksi halunnut mitään kauheuksia.

Jaakob, 7, ja Aaron, 4, ovat vielä varsin tyytyväisiä äitinsä tekemiin asuvalintoihin.

– Pojat eivät välitä yhtään, mitkä vaatteet heillä on päällään, kunhan ne ovat mukavat yllä. Tosin nyt he ovat olleet innoissaan, kun he saivat vihdoin ensimmäiset verkkarinsa! Tähän asti he ovat kulkeneet pehmeissä farkuissa ja legginseissä, Riikka kertoo.

Riikka Sipilä on Lasten PR:n omistaja, tapahtumajärjestäjä ja bloggaaja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Persoonallisen vaunuverhon surautat itse yhdessä illassa.

Tarvitset: Kaksi kappaletta vaunun kopan muotoon leikattua kangaspalaa. Valitse hengittävää puuvillakangasta tai trikoota. Lisäksi tarvitset palan kiinni silitettävää tukikangasta, neljä tai viisi sirkkarengasta (esim. 8 tai 11 mm) sekä neljä pätkää nauhaa, esimerkiksi kanttinauhaa. Verhon kiinnität vaunuun kiinnitysrenkailla.

  1. Silitä palaset tukikangasta kankaan nurjalle puolelle niihin kohtiin, joihin sirkkarenkaat tulevat. Voit tehdä sen molempiin kangaskappaleisiin, niin kangas pysyy hyvänä eikä lähde purkautumaan.
  2. Aseta kangaskappaleet oikeat puolet vastakkain. Kiinnitä nuppineuloilla. Sujauta nauhat kappaleiden väliin niin, että kaksi nauhaa tulee kummallekin puolelle rinnakkain noin 10 cm verhon alareunasta ylöspäin. Nauhojen hännät jäävät kangaskappaleiden väliin.
  3. Ompele reunat alareunaa lukuunottamatta suoralla ompeleella.
  4. Käännä verho oikein päin. Käännä alareunasta sentin tai kahden verran verhon sisäpuolelle, silitä ja ompele alasauma kiinni.
  5. Aseta sirkkarenkaat paikoilleen pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.   
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.