Kuva: Katja Helena Photography

Joukolatar-blogia vauva.fissä kirjoittavan Heidin oivallukset vauvajuhliin.

1. Seppele vauvalle

Keksin, että kukkaseppele vauvalle olisi suloinen ja juhlava lisä. Kastepäivänä päivänsankarilla oli päässään floristin tekemä herkkä seppele, jossa oli oksaruusua, vahakukkaa, mimosaa ja skimmiaa.

2. Vieraskirjakortit

Meillä oli häissämme vieraskirjakortteja, ja halusin samanlaisia ristiäisiin. Korteissa on valmiiksi lauseiden alkuja, joita vieraat saavat jatkaa. Ristiäisten jälkeen on ollut ihana lukea vieraiden jättämiä viestejä ja liikuttua kauniista ja hauskoistakin sanoista.

3. Äidin juhlapuhe

Kastetilaisuus alkoi maljan nostolla pienokaisen kunniaksi. Samalla minä, ujo ihminen, pidin elämäni ensimmäisen puheen. Puheen pitäminen liikutti minua enemmän kuin olin osannut varautua, mutta vieraat taisivat silti saada siitä jotakin selvää.

4. Juhlien jatkot kavereille

Halusimme juhlistaa tärkeää päivää myös ystäviemme kanssa, vaikka perinteisesti ristiäiset ovat perhepiirin juhla. Kutsuimmekin läheisimmät ystävät ristiäisten jatkoille, jotka alkoivat heti edellisten vieraiden lähdettyä. Jatkoilla nostettiin malja pienelle, syötiin, seurusteltiin, syliteltiin ja ihailtiin pikkuista.

Lue lisää Joukolatar-blogin ristiäisaiheisista kirjoituksista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun mietin mihin tarpeeseen hankin tavaraa, olen löytänyt itsestäni varautujan.

Varmaan rahojaan tuhlannut äitini on jättänyt minuun jäljen? Olen varautunut kaikkeen tavaroilla: sekä erilaisten juhlien järjestämiseen että mahdolliseen avioeroon. Ja miten ihmeessä voisin jättää varautumatta?

Minulta löytyy isoja määriä astioita ja pannuja. Perheessämme on monta lasta, ja halvemmaksi on tullut ostaa isot määrät astioita kuin vuokrata. Odotanko nyt, että saan viimeisenkin ylioppilaslapseni juhlittua joskus 10 vuoden kuluttua, ja hankkiudun tavaroista eroon vasta sitten, vai mitä teen? Ideoita?

- Kyllästynyt

Ilana Aalto vastaa:

Kerrot, että olet haalinut liikaa tavaraa varsinkin erityistilanteisiin ja että sinun on vaikea tehdä päätöstä tavaroiden poistamisesta. Mietit myös, mistä taipumuksesi on lähtöisin.

Tilannettasi voi lähteä purkamaan monesta suunnasta. Ensinnäkin miettisin, onko varmuuden vuoksi hankituista tavaroista jokapäiväistä haittaa. Ylittääkö haitta hyödyt? Juhlia on harvoin. Arki taas on joka päivä. Jos kaapit pullistelevat juhla-astioista, päivittäisten toimien hoitaminen keittiössä tökkii ehkä seuraavat kymmenen vuotta. Kumpi on sinulle arvokkaampaa, sujuva arki vai varautuminen erityistilanteisiin?

Toiseksi pohtisin taloudellisuutta uudelleen. Sanot, että astioiden ostaminen on tullut halvemmaksi kuin niiden vuokraaminen juhliin. Mutta mitä varmuusvarastojen säilyttäminen maksaa? Ota laskelmissa huomioon tavaroiden vaatiman säilytystilan hinta.

Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta

Moni joutuu tavaroidensa takia hankkimaan lisää säilytyskalusteita tai muuttamaan isompaan asuntoon. Yksi asuinneliö – eli ison astiakaapin vaatima tila – pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnossa maksaa melkein 200 euroa vuodessa. Ostetulle asuinneliölle tulee hintaa keskimäärin 3700 euroa ja tietysti vielä muut asumiskulut siihen päälle.

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole arjen sujumisesta tai rahasta. Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta. Varautujatyyppi ei kerää tavaraa vain kotiinsa, vaan hänet tunnistaa kaupungillakin isosta käsilaukusta, josta löytyy kaikkea kyypakkauksesta vaihtoalkkareihin – koskaan ei tiedä, mikä tilanne saattaa yllättää! Varautuja tahtoo olla kontrollissa, vaikka ymmärtää itsekin, että välillä menee överiksi.

Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista?

Kolmanneksi ehdotankin, että kysyt itseltäsi, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista. Se, että joutuisit vuokraamaan astiat juhliin ja menisi rahaa? Vai se, että juhlissasi olisi eripariastiat, koska joutuisit pyytämään ne lainaan ystäviltä ja sukulaisilta? Vai olisiko pahinta se, jos joutuisit tarjoilemaan juhlakahvit kertakäyttökupeista?

Vaihtoehtoja punnitsemalla huomaat, että niitä löytyy eivätkä ne kaikki ole aivan mahdottomia. Luota siihen, että kun päästät turhat tavarat menemään, asiat järjestyvät.

AMMATTIJÄRJESTÄJÄ ILANA AALTO VASTAA

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan virikepullon tekeminen on helppoa kuin mikä, ja tarvikkeetkin löytyvät joka kodista.

Muovipullo on mainio lelu! Kun laitat pullon sisälle on värikkäitä tai rapisevia asioita, saat vauvan kuulo- ja näköaistia aktivoivan virikelelun.

Tarvitset: Tyhjiä erikokoisia muovipulloja ja niiden sisälle erilaisia asioita. Kuvan pulloihin laitoimme puuhelmiä, höyheniä, pätkittyjä mehupillejä, pastaa ja linssejä. Etualalla olevan pullon sisällä on vettä ja glitterhilettä. Veden seassa on tippa käsitiskiainetta, jotta hile ei paakkuunnu.

Muista lopuksi sulkea pullojen korkit huolellisesti superliimalla.

Vinkki! Tee kierros keittiön kuivakaapilla ja käytä mielikuvitustasi, sillä pullojen sisään voit laittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi makaronit ja riisinjyvät rapisevat pulloissa hauskasti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten taltutan eteisen kenkäkaaoksen? Mikään ei oikein tunnu toimivan.

Perheessämme on varmaan 50 paria kenkiä, ja ne kaikki pyörivät eteisessä. Kengille ei löydy sopivaa säilytyspaikkaa, ja sisääntullessa odottaa aina kenkävuori. Vaikka olen ostanut kenkäkaapin, kukaan ei käytä sitä.

- Mietin tätä joka päivä

 

Ilana Aalto vastaa:

Raskaan työpäivän jälkeen avaat kotioven. Vastassa on polvenkorkuinen kasa kenkiä, reppuja ja takkeja – takuuvarma pinnankiristäjä.

Suomalaiset eteiset ovat tunnetusti pieniä mutta ahtaita. Silti haluamme pitää eteisessä kaikkien perheenjäsenten lenkkarit, kumisaappaat, vaelluskengät, loaferit, sandaalit, balleriinat, tennarit, juhlakengät, saapikkaat, nilkkurit, monot ja varvastossut.

Tosiasiassa päivittäisessä käytössä on näistä vain lenkkarit ja kumisaappaat, joten muille on parasta etsiä säilytyspaikka vaikkapa vaatekaapin ylähyllyltä. Kengät, jotka on kävelty loppuun tai joilla ei ensinkään pysty kävelemään, pitää vapauttaa palveluksesta.

Kannattaa kiinnittää huomiota kenkäsäilytyksen vaivattomuuteen

Vasta kun jalkineiden määrä eteisessä on saatu kohtuulliseksi, on aika miettiä säilytysratkaisuja. Käytännön ideoita löytyy Pinterestistä.

Jos perheeseen kuuluu lapsia, tai vaikka ei kuuluisikaan, kannattaa kiinnittää huomiota kenkäsäilytyksen vaivattomuuteen. Jo se on monelle liikaa, että kengät pitää nostaa lattialta ja laittaa ne ovelliseen kaappiin. Kun kengät saa paikoilleen potkaisemalla ne jalasta esimerkiksi isoon saaviin, ne myös menevät sinne.

Paraskaan systeemi ei silti laita tavaroita paikoilleen asukkaiden puolesta. Viimeinen ja kenties vaikein vaihe kenkäkaaoksen taltuttamisessa on ottaa tavaksi laittaa kengät paikoilleen, joka päivä. Tapoja luodaan toistolla. Näytä itse mallia. Koska jankuttaminen väsyttää kaikkia osapuolia, muistuta perheenjäseniä asiasta ongelmakohtaan kiinnitetyllä viestillä tai kuvalla.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla "Kysy ammattijärjestäjältä".

kenkiä joka puolella

Miten taltutan kenkäkaaoksen eteisessä?

Meillä ongelma on useat sisäänkäynnit taloon, jolloin tuntuu että aina on kengät väärässä paikassa ja niitä pitää hakea. Pääovi ja eteinen on vähäisellä käytöllä kun se syrjässä kulkuväylältä, enemmän trafiikkia kodinhoitohuoneen ja terassin ovella. Kokeilin järjestää paremmat arkikengät eteiseen, vapaa-ajan kengät kodinhoitohuoneeseen, ja kumpparit sekä sandaalit terassille. Juhlakengät juhlavaatteiden luona vaatekaapissa. Josko näin arki helpottaisi.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Henna ompelee vaatteet jokaiselle neljälle lapselleen.

Kun Henna Hyry astuu seitsemän neliömetrin ompeluhuoneeseensa, hänellä on suunnitelma. Kangaskaapissa odottaa 35 metriä trikoita ja collegeja sekä 15 metriä puuvillaa, läjä ulko- ja juhlavaatekankaita sekä nahkaa. Mikä niistä sopisi suunnitelmaan tänään?

Henna ompelee harvoin suoraan valmiskaavoista. Häntä kiinnostavat uudenlaiset yksityiskohdat, kuten frillat polvissa tai kivat väriyhdistelmät.

– Vaikka olen käsityönopettaja, en ole ehtinyt tehdä niitä töitä päivääkään. Ompelen neljälle lapsellemme kaikki sisävaatteet ja noin puolet ulkovaatteista. Sukat käyn ostamassa kaupasta, mutta nekin korjaan tarvittaessa. En halua ommella perusmalleja, vaan rakastan keksiä yksityiskohtia ja kaavoittaa uutta.

Ihanat yksityiskohdat

Lasten vaatteista yksityiskohtia löytyykin: röyhelöitä, hapsuja, eri kokoisia taskuja, silmäaukkoja hupussa, kierrätysmateriaaleja ja kuosien villejä yhdistelmiä.

Suunnittelu on Hennalle yksi suurimmista syistä tehdä vaatteita itse. Hän nauttii keksiessään uusia ideoita ja inspiroituu, kun seuraa lasten liikkeitä ja eleitä.

”Koko ajan tuntuu, etten saa ommella tarpeeksi.”

Välillä uusi idea syntyy rakennuksen väristä tai luonnon väriyhdistelmästä.

– Vaikka ompelen todella paljon, tuntuu koko ajan, että en saa ommella tarpeeksi. Pidän nykyään kirjaa tekemisistäni. Jos tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi, muistiinpanoista huomaan, että ompelinkin tammikuussa 32 ja helmikuussa 28 vaatetta, Henna kertoo.

– Vaatteet mahtuvat silti yhä lasten vaatekaappeihin.


Kenelle seuraavaksi? Henna suunnittelee asuja kaikille lapsilleen erikseen. Siksi Miilin, Pennin, Usvan ja Lallin vaatteet eivät välttämättä siirry sisaruksille.


Ei kierrätystä

Jokaiselle neljälle lapselleen Henna haluaa ommella juuri hänelle sopivaa. Siksi vaatteet eivät välttämättä siirry sisarukselta toiselle.

– Jos teen Miilille vaatteen, minun on hyvin vaikea nähdä sitä enää Pennin päällä. Siitä tulee päässäni niin selvästi Miilin vaate, Henna selittää.

Mieheltään Samuelilta Henna kysyy usein mielipidettä kankaista. Niitä Samuel ostaisi puolisoaan hövelimmin.

– Hän sanoo, että osta nyt ainakin kolme metriä, kun minä mietin, raaskinko ostaa metrin.

 


Mekin osaamme! Penni ompelee jo oikealla, Lalli lelukoneella.


Lallikin ompelee jo

Äidin harrastus on koko perheen juttu. Vaatteisiin uppoaa reilusti kangasta, ja niitä Henna bongaa vaikka kesken kesälomamatkan. Joskus perhe on ajanut 200 kilometriä ylimääräistä, jotta Henna pääsee shoppailemaan.

Samuel myös hoitaa säännöllisesti lapsia, että Henna pääsee ompelukoneen ääreen. Eikä äidin kone ole ainoa, joka Hyryjen kotona surraa: Miili ja Penni saivat omansa 4- ja 5-vuotiaina, ja 3-vuotias Lalli ompelee jo lelukoneellaan. Niillä syntyy lähinnä barbien vaatteita.

– Kerran Miili ompeli kaverilleen iloisen värisen kaulurin lahjaksi. Se oli hänelle tärkeä juttu, Henna kertoo.

Seuraavaksi Hennan ompeluhuoneessa alkaa ulkovaatteiden suunnittelu. Neljän lapsen kokemuksella hän tietää, millainen on hyvä ulkovaate.

–  Ainakin siihen tulee tarpeeksi vahvikkeita oikeisiin paikkoihin. On ihanaa, että värit voi suunnitella itse.