Lue 10 ajatuksia herättävää faktaa.

  1. Älä koskaan osta koiraa hetken mielijohteesta ja ensimmäisen näkemäsi lehti- tai netti-ilmoituksen perusteella. Erityistä varovaisuutta koiran taustojen suhteen on noudatettava, kun koira tulee perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Koiran tulee olla ympäristöstä, jossa se on saanut oikeita virikkeitä jo kasvattajan luona ja sitä on sosiaalistettu, joten se omaa paremmat lähtökohdat kehittyä ympäristöön sopeutuvaksi yksilöksi. Varo siis pentutehtailijoita ja ulkomailta pentuja Suomeen tuottavia kaupustelijoita sekä pentujen salakuljettajia, jotka kaupustelevat eläimiä halvalla. Käy aina tutustumassa koiranpennun elinympäristöön, sen pentuesisaruksiin ja emään.
  2. Hanki koira ajankohtana, jolloin perheellä on koiranpennulle aikaa. Pentu tarvitsee ensimmäisen vuoden aikana runsaasti aikaa ja tilaisuuksia tutustuakseen erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin ja eläimiin, paljon virikkeitä, tapakoulutusta leikin varjolla ja hoitotoimenpiteisiin totuttamista. Pennusta kasvatetaan tänä aikana sellainen kun sen halutaan aikuisena olevan.
  3. Koirarotujen kirjo on laaja, koirat eroavat paljon luonteidensa ja käyttötarkoituksensa osalta. Jokaisella perheellä on omat harrastukset ja rutiinit, joihin tulee löytää mahdollisimman sopiva rotu. Aktiivisille lenkkeilijöille aktiivisempi koira, rauhalliseen toimintaan ja oleiluun tottuneelle perheelle vähemmän aktiivinen koira. Jos perheen koiran on päätarkoitus olla vain lemmikki, eikä sitä käytetä mihinkään koiralle tarkoitettuun työhön, älä hanki silloin työkoiraa vaan selkeä seurakoira. Lapsiperheeseen sopivan koiran on oltava vahvahermoinen, melko rauhallinen ja ystävällinen. Liiallisesti puolustushalusta voi olla haittaa kohtuuttomasti kuin myös voimakkaasta saalistusvietistä. Koiran kokoa on myös mietittävä tarkkaan, kaikista suurin tai kaikista pienin koko ei ole välttämättä paras ratkaisu. Neuvoja rotuvalinnasta voi kysyä mm. Suomen Kennelliitto ry:stä p. 09 8873 0333. Tietoa eri roduista saa myös rotujärjestöistä tai rotua harrastavista yhdistyksistä, kirjoista ja internetistä.
  4. Älä koskaan hanki koiraa lapselle lahjaksi. Aikuinen on aina vastuussa koiran kasvatuksesta ja koko perheen on sitouduttava samoihin sääntöihin, jotta pennusta kehittyisi tasapainoinen aikuinen koira. Lapsella ei ole vielä sellaisia henkisiä ominaisuuksia, että lapsi voisi yksin vastata koiran hoidosta ja sen kehityksen muokkaamisesta.
  5. Opeta lapselle tärkeät säännöt käyttäytymisessä koiran kanssa: Koiraa ei saa koskaan häiritä kun se nukkuu ja koiran täytyy saada syödä rauhassa. Lapsi voi antaa ruuan aikuisen valvonnassa, pennulta on hyvä vaatia tällöin kontaktin ottamista, istumista, seisomista tai vain odottamista, kuitenkin jokin sille opetettu tehtävä, josta ruoka ansaitaan ja jonka lapsi antaa.
  6. Opeta lapsi leikkimään koiran kanssa oikein. Ei takaa-ajoleikkejä eikä liian stressaavia veto- ja pallon heittoleikkejä. Piilotus- ja piiloleikit ovat erinomaisia yhteisleikkejä koiran ja lapsen kanssa.
  7. Opeta lapsi lähestymään koiraa oikein. Pieni lapsi mielellään taputtaa koiraa pään päälle ja lähestyy kädet heiluen ja saattaa kirkua innostuksesta. Kaikki nämä ovat koiralle uhkaavia eleitä. Opeta lasta lähestymään koiraa rauhallisesti, aina edestäpäin, näyttämään ensin kämmen ja silittämään sen jälkeen leuan alta. Opeta lapselle myös se, ettei vieraita eikä irrallaan olevia koiria saa lähestyä.
  8. Vasta yli kymmenvuotias lapsi on tarpeeksi vanha ulkoiluttamaan koiraa yksin, tällöinkin vain jos koira on tarpeeksi pienikokoinen eikä sen ulkoilukäyttäytymisessä ole ongelmia. Arkaa koiraa ei lapsi saa ulkoiluttaa yksin ja toisiin koiriin vähänkään aggressiivisesti suhtautuvaa koiraa lapsi ei saa koskaan ulkoiluttaa yksin. Teini-ikäiset nuoret ovat usein jo tarpeeksi varttuneita ulkoiluttamaan koiraa ja tällainen tehtävä ja vastuun antaminen on hyväksi teini-ikäisen kehitykselle.
  9. Lapsi ei osaa tulkita koiran ele- ja äänikieltä oikein. Siksi on tärkeää, ettei lapsi ja koira ole koskaan yksin missään tilanteessa vaan aina valvotusti.
  10. Viimeisenä mutta ei vähäpätöisimpänä ohjenuorana: koira opettaa lapselle ja nuorelle vastuuta ja sosiaalisia taitoja enemmän kuin voisi luulla. Lapsen ja nuoren on helppo näyttää tunteitaan ja puhua koiralle. Aikuinen on kuitenkin esimerkki, joka näyttää kuinka koiran kanssa käyttäydytään, kuinka koiraa kohdellaan ja koulutetaan sekä kuinka ympärillä olevat otetaan huomioon koiran kanssa. Kaikki eivät rakasta koiria, se tulee hyväksyä. Ole esimerkillinen esimerkki vanhempana ja koiran omistajana.

Teksti ja kuvat: Nina Janger, perheenäiti, koirankouluttaja, koirankasvattaja ja ulkomuototuomari¨

Kuvissa partacollie ja australianterrieri. Rodut ovat ystävällisiä, aktiivisia ja iloisia, sopivat yleensä erinomaisesti lapsiperheen koiriksi.

Vierailija

Itsellä ollut useampi sekarotuinen koira ja kaikki tähän mennessä ovat olleet tervejärkisiä ja terveitä. Vanhin eli 17 vuotiaaksi ja ihan terveenä. Hyviä koiria ovat ei voi kyllä mitenkään moittia. Sekarotuiset ovat ihan samalla tavalla koiria kuin ns. rotukoiratkin.

Vierailija

Meillä oli koira jo ennen lapsen tuloa monta vuotta. Lapsi ja koira tulevat hyvin juttuun, ja niillä on hauskaa yhdessä, ei siinä... Mutta miettikää myös sitä, että koira pitää hoitaa ja ulkoiluttaa sillonkin, kun lapsi on kipeä, puoliso viikon työmatkalla ja ulkona sataa räntää. Todennäköisesti se koirakin silloin juuri sairastuu tms. Ennen koiran ottoa kannattaa siis kuvitella oman arjen "worst case scenario"-päivä ja miettiä, kuinka koira siinä hoidettaisiin. Sanotaan nyt näin, että kun nykyisestä koirasta aika jättää, uutta ei tule ennen kuin lapsi/lapset ovat siinä iässä, että voivat osallistua täysipainoisesti hoitoon. Jos siis silloin koko perhe vielä haluaa koiran.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.