Meidän Perheen toimitus ja lukijat vinkkaavat.

Kuvat: iStockphoto

  • A.A. Milne, Nalle Puh kirjat: Niissä on aina joku opetus tai tarinan tarkoitus. Aina kun olemme lukeneet Nalle Puh kirjan, käymme läpi että mikä oli opetus tai tarinan tarkoitus.
  • Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Tatun ja Patun Suomi: Ellan (5.5) kirjasuosikki on tällä hetkellä Tatu ja Patu Suomi kirja. Siinä on paljon yksityiskohtia ja etsittäviä hahmoja.
  • Anette Langen, Felix-kirjat: Lastemme suosikkikirjoihin kuuluvat Felix-kirjat. Felix-pupun seikkailut ympäri maailmaa ja avaruudessakin kiinnostavat ja eivät varmasti vähitin kirjoihin kuuluvien oikeiden kirjeiden vuoksi. On aina jännää avata oikea kirjoitettu kirje ja lukea pupun seikkailuista ja pienestä ikävästä takaisin Sannansa luokse. Näitä kirjoja kuuntelevat lapsemme ovat 4- ja 7-vuotta.
  • Astrid Lindgren, Eemelin kootut metkut: Melkein viisivuotiaalle luettiin se tässä kevään ja alkukesän mittaan iltasatuina ja teki ihan hillittömän vaikutuksen! Osa sanoista tosin oli melko hankalia, lapsi kun ei ollut ikinä kuullut esimerkiksi sanaa "palttu".
  • Astrid Lindgren, Melukylän Lapset: Hauskoja seikkailuja maaseudulla. Lapset 6v 4v ja 1v
  • Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu: Itselläni ei ole lapsia, mutta minuun on lapsena suurimman vaikutuksen tehnyt ehdottomasti Peppi Pitkätossu, jolle vain taivas oli rajana (jos sekään).
  • Peppi Pitkätossut olivat tyttären ylivertainen suosikki pienenä. Hän samaistui vahvasti Pepin hahmoon ja varmasti rakensi isolta osin persoonallisuuttaan kirjoista saadulle pohjalle. Eipä siinä mitään, Pepin kaltainen tyttö ei ole huono asia lainkaan; suuri sydän ja paljon sisua antavat hyvät eväät elämään...
  • David McKee, Elmeri-norsu: 3-vuotiaan lapseni mielestä parhaita ovat David McKeen Elmeri-norsusta kertovat kirjat. Eikä ihme, onhan Elmeri suorastaan ihastuttavan värikäs norsu!
  • Debbie Gliori, Kulta pieni: Sitä on luettu etenkin lasten ollessa pienempiä. On vain tärkeää kerrata aina sitä, että lapsi on rakas ja tärkeä vaikka kiukuttelisikin. Suosittelen kaikille isoille ja pienille kiukkuilijoille!
  • Eric Hill, Puppe-kirjat: niitä luetaan päivittäin moneen kertaan..kurkistusluukut ovat hauskoja.
  • Hanhiemon satuaarre: Poika on neljä ja se kirja on luettu n. 10 kertaa läpi.. Siinä on tuttuja satuja mutta aika raakoja versioita. Esim. kolme pientä porsasta on paljon raaempi kuin toinen, jo tutuksi tullut versio. Poika vaan tykkää siitä kirjasta yli kaiken!
  • Hergé, Tintti-sarjakuvakirjat: olivat esikoisen lempilukemista. Niitä piti lukea ääneen vähän joka käänteessä, vauvaa imettäessäni tai ruokapöydässä. Pihalla poika oli Tinttinä seikkailemassa.
    Tintit ovat vielä tänä päivänäkin mielikuvitusta kiehtovia, niissä seikkaillaan ympäri maailmaa eksoottisissa kohtiessa, jopa Kuun pinnalla (paljon ennen kuin kuuhun oikeasti mentiin). Huumoria löytyy myös: kapteeni Haddock, Milou ja hassut poliisi-kaksoset.
  • Gunilla Bergström, Mikko Mallikas -sarja: oli aikoinaan poikani suosikkikirjat alle kouluikäisenä.
  • Jujja Wieslander, Mimmi lehmä ja varis: Ne ovat hauskoja, sopivan mittaisia tarinoita. Varis pessimistisyydellään valloittaa.
  • Laura Latvala, Pikku Marjan Eläinkirja: on toinen , joka on jo minunkin lapsuuden kirja ja siis nyt kolmannessa polvessa menossa ja aina yhtä ihana.
  • Pikku-Marjan eläinkirja jossa ihania perinteisiä jo aika vanhojakin lastenloruja! Lapset jotka n. 3 v. ja 6 v. tahtovat että tuota kirjaa luetaan nyt meillä yhä uudestaan ja uudestaan! Itsekin siinä palaa omaan ihanaan lapsuusaikaansa tuota kirjaa lukiessaan sillä niin paljon kirjassa on vanhoja tuttuja säkeitä ja riimejä! Aivan herttainen kirja ja samallahan lapset tutustuvat siinä kirjaimiin, aakkosiin eli nekin tulevat ko. kirjassa kivasti tutuksi!
  • Maikki Harjanne, Eläköön Minttu: 5-vuotiaalle pikkutytölle "ikätoverin" kasvusta ja kysymyksistä kertova kirja tarjoaa aina vaan houkuttavaa ja koukuttavaa lukemista. Aikuisen näkökulmasta kirjan kieli on hyvää, konstailematonta, lämmintä mutta ei lässytä. Ja huumoria riittää, niin pienelle kuin isollekin.
    Kolmen Minttu-tarinan kirjaa on luettu uudelleen ja uudelleen, ja tullaan lukemaan jatkossakin.
  • Maikki Harjanne, Mintun lääkärikirja: 5-vuotiaan tyttömme suosikkikirja on "Minttu lääkärissä". Sitä on lainattu kirjastosta ja luettu useaan kertaan ja aina uudestaan se tarttuu hänen käteensä hyllystä.
  • Maikki Harjanne, Minttu rakentaa majan: Minttu rakentaa kirjassa majaa toukalle ystävänsä Masan kanssa. Kuinka ollakaan Minttu lyö vasaralla sormeen ja tulee verta vuotava haava...
    tätä meillä luettaan päivästä toiseen aina vain uudestaa ja uudestaan. Parasta taitaa olla se kun minttu juoksee äidin luo ja äiti laittaa laastarin sormeen.. Laastari on hieno.
  • Marcus Pfister, Sateenkaarikala löytää kotiin: Lapsi haluaa kuunnella sadun aina yhä uudelleen. Hänen on aina tärkeä kuulla se, että sateenkaarikala lopussa löytää kotiin ja pääsee turvaan. Lapsi on 6v.
  • Mauri Kunnas ja Reijo Ikävalko, Hullunkurinen lintukirja: Lapsemme sai lyseisen kirja isomummiltansa. Isomummi oli lähettänyt postipaketin jossa oli perheseemme juuri syntyneelle vauvalle muutama vaate ja esikoisellemme (5v) tämä lintukirja. Pojan silmät sädehti jo autossa kun olimme matkalla autossa postista kotiin ku annoimme pojan avata se heti, ja siitä päivästä asti (josta on nyt jo pari kuukautta) olemme jokaikinen ilta lukeneet tätä yhtä ainutta satua pojan toiveesta. Ja jos joskus äidin tai isin silmäluomia painaa niin, että sanat menee sekaisin niin poikamme korjaa väärin sanomiset sillä osaa tekstiä ulkoa todella paljon :D mutta kyllä on kirjan lauseet äidillä ja isilläkin hyvin muistissa, mutta tätä kirjaa on kyllä ilo lukea sillä se on viihdyttävä myös aikuisille!
  • Mauri Kunnas, Hurjan Hauska Autokirja: ja siinä ehdoton Punahilkka satu. Poikani on 5v vanha ja ehdoton autofani kaikin puolin.
  • Mauri Kunnas: Koiramäki: Poikani 4 vuotta nauttii suuresti vanhan ajan tarinoista Koiramäessä. Hän myös eläytyy tarnoihin kovasti ja tykkää tehdä esimerkiksi käpyotuksia (nykyajan versio Koiramäen käpylehmistä). Hän myös näkee usein unia, esimerkiksi viime yönä unessa oli kirjasta tuttu leipähäkki. Koiramäki on kiehtovine kuvineen ja yksinkertaisine tarinoineen 4 vuotiaalle jo jotenkin ymmärrettävissä, mutta kuitenkin niin haastava, että asiat avautuvat pikku hiljaa mielen kehittyessä. Kirjassa riittää luettavaa varmasti vielä monta vuotta.
  • Mauri Kunnas, yökirja: hauska kuvitus. Rene 4vuotta
  • Miina ja Manu: Niissä on tavallisia tarinoita ihan arkipäiväisistä asioista mukavilla kuvituksilla höystettyinä. Luetaan aina uudestaan ja uudestaan.
  • Paul Roine, Suomen Kansan Suuri Satukirja: oli lastemme kestosuosikki. He ovat itse nyt pienten vanhempia, mutta kirjaa emme vielä lue heille. Pidän ikärajana 6-7 vuotta!
  •  Paulette Bourgeois –  Brenda Clark, Franklin: franklinin seikkailut ja tytöt on 3 ja 5 ja 6 ja 7.
  • Pekka Vuori, Romuluksen raketti ja pakettimatkat: Hilpeä kertomus eräästä lomamatkasta.
    Aapo 5 -v
  • Pirkko Koskimies, Pupu Tupuna: Meidän perheen lasten ja nyt jo lastenlasten ehdoton suosikki on ollut Pupu Tupuna kirjat jo vuodesta 1972. Ne on luettu satoja kertoja ja uusia on ostettu kuluneiden tilalle.
  • Richard Scarry, Iloinen autokirja: Poikani ehdoton suosikki on Richard Scarryn-Iloinen autokirja! Sitä on luettu niin monesti, että on jouduttu jo korjailemaan teipillä sivuja kasaan!
  • Meidän esikoinen (nyt 4v) ihastui vajaa 3-vuotiaana Richard Scarryn Iloiseen Autokirjaan ja sitä on luettu ahkeraan jo lähes 1,5v. Siitä löytyy aina uusia hauskoja juttuja.
  • Riikka Juvonen, Niilo, pieni joutsenen poika: Se on niin koskettava tarina ja se saa 4-vuotiaan pikkutytön miettimään aina tarinaa uudelleen siinä pieni joutsenen poika pitkästyy olemaan vanhempien luona ja veri vetää vesille ja tulee myrsky ja poikasen pelastaa isä joutsen sitten. Tarina päättyy onnellisesti kuitenkin.
  • Silja Sillanpää, Katti Matikainen: Meidän poikien 2 ja 4v ehdoton suosikki kirja oli pitkään Silja Sillanpään Katti Matikainen, jossa Matikainen ottaa selvää erilaisista asioista kuten miten lasia puhalleteen, millainen on matkustajalaiva tai mikä on suklaan salaisuus. Kirjan tarkkaa nimeä en taida edes tietää (ja nyt lasten nukkuessa en viitsi mennä lastenhuoneesta tarkistamaan). Kirjan innoittamina vierailimme kesällä kaivoksessa - kuten Katti Matikainen, sekä lasin puhallusta katsomassa. Kirjassa on sopivan pituisia tarinoita iltasaduiksi ja lapset tietävät, että kun lopussa Matikainen kirjoittaa kirjeen Mummulle, niin kohta satu loppuu ja aletaan nukkumaan. 4vuotias osaa jo hauskasti napata saduista myös "vitsejä"arkipäivän tilanteisiin ja meillä kuuluukin usein lausahdus "niin mummu sanoisi". Kannattaa tutustua!!!
  • Sinikka Nopola - Tiina Nopola, Risto Räppääjä: Isommalle(7v.) neidille uppoaa nyt kaikki Risto Räppääjä kirjat ja pienemmän(4v.) neidin suokkari on Tomppa! Molempien lemppareita on Heinähattu ja Vilttitossu- kirjat.
  • Snikka Nopola, Urpo ja Turpo: ovat tehneet vaikutuksen, ihan jokainen kirjasarjasta. Kun tietäisikin mikä niissä kiehtoo. Lapsi on 6-vuotias.
  • Sven Nordqvist, Viiru ja Pesonen: on meillä ehdoton suosikki Teemun 7 v. mielestä tosi jänniä juttuja.
  • Tyttö sai ensimmäisen ko. sarjan kirjan lahjaksi melko pienenä. Kirja ei herättänyt minkäänlaista innostusta lapsessa eikä vanhemmissa. Vaikutti melko sekavalta kirjalta kuvituksen puolesta. Sitten kesällä käytiin kesäteatterissa katsomassa Viirua ja Pesosta ja näytelmä oli aivan loistava. Sen jälkeen löytyi lahjaksi saatu kirja ja kaikki muutkin Viiru ja Pesonen-kirjat on luettu moneen kertaan ja tarinat osataan ulkoa. Myös kaikki teatteri-esitykset ja elokuvat aiheesta on käyty katsomassa. Uudet kirjat, elokuvat ja näytelmät saavat erittäin innostuneen vastaanoton. Viiru ja Pesonen on "kodikas" lämmin, inhimillinen, humoristinen, välillä surullinen, hauska, kanat ovat hauskoja mielipiteineen. Kirjan kuvitus on hauska, hieno, paljon yksityiskohtia sisältävä. Tyttö on nyt 8 v.
  • Timo Parvela, Keinulauta: Omasta mielestäni teksti on kaunista, mutta aivan koko kertomusta en ymmärrä, aina osia siitä kuitenkin. Poikani sai sen muutama vuosi sitten viisi vuotiaana lahjaksi ja siitä lähtien se on ollut yksi mieluisimmista iltasaduista. Nyt tosiaan Antti on jo seitsemän vuotias ekaluokkalainen.
  • Tove Jansson, Muumi-kirjat: ne on vaan niin hyviä
  • Tove Jansson, Suuri Muumikirja: Sekaisin sarjakuvaa ja satuja. Ihanat värikkäät kuvat ja jännittäviäkin muumien seikkailuja samassa paketissa! Lapsi: 6v.
  • Tuula Korolainen, Kissa Killin kiukkupussi: 5-vuotiaan poikani lempikirja on kissakillin kiukkupussi. Se käsittelee kiukustumista ja miten siitä voi päästä eroon ollen samalla varsin vitsikäs kertomus jopa aikuisen mielestä. Ja lopussa pyydetään anteeksi ja kaikki on hyvin; aivan kuten kiukkupäivän jälkeen kotonakin!
  • Walt Disney, Helinän oma seikkailu: Lapseni Nana 5v ja Luka 4v pitävät valtavasti kirjoista ja meillä luetaan paljon. Viimeaikoina ehdoton suosikki on ollut Helinän oma seikkailu. Peter Pan ystävineen lumoaa yhä uudelleen ja on myös tuttu omasta lapsuudesta.
  • Walt Disney, tuhat sanaa: Halvalla alennusmyynnistä ostettu kirja oli heti alusta alkaen niin luettu, että siitä on jouduttu ostamaan jo uusi painos. Nyt kirjan omistaja on 4,5 vuotta ja silti kirja ihan yhtä mielenkiintoinen ja on varmaan vielä silloinkin, kun itse osaa lukea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.