Karpata voi, mutta tietyillä rajoituksilla.

Karppaus on ollut syksyn kuumin puheenaihe, mutta asiantuntijoita buumi lähinnä hämmentää. On pelko siitä, että samalla unohtuvat hyvät hiilihydraatit.

– Meiltä puuttuu tutkimustieto siitä, miten vhh-ruokavalio vaikuttaa terveyteen pitkällä tähtäimellä. Siksi sitä ei voi suositella kaikille, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Fogelholm esiintyi Valion järjestämässä Ajankohtaiset ravitsemustrendit Suomessa -seminaarissa lokakuun lopulla.

Fogelholmin mukaan karppaus on turvallinen laihdutusmuoto lyhyellä, noin 6 kuukauden mittaisella jaksolla, ja se myös tiputtaa painoa tehokkaasti.

- Suurin huoli kohdistuu siihen, että karppauksessa täysjyvävalmisteiden ja mahdollisesti myös hedelmien saanti jää liian niukaksi. Hiilihydraattien laadulla on paljon tärkeämpi merkitys terveydelle kuin niiden määrällä.

- Toinen kysymys on, millä ravintoaineilla alentunut hiilihydraattien saanti pitäisi korvata, jotta ruokavalio olisi riittävän terveellinen ja monipuolinen. Ei ainakaan eläinrasvalla ja -proteiinilla, Fogelholm sanoo ja viittaa hiljan uutisoituun voipulaan Suomessa.

Sen sijaan Fogelholm suosittelisi kansan syömään enemmän kasvirasvoja, niiden kuitujen lisäksi.

- Esimerkiksi pähkinät ovat mainiota ravintoa, ja niitä voisi syödä enemmänkin.

Vierailija

Osaainaus Diabetesliiton sivulta.

Tuija Manneri

Verensokeri voi laskea liian alas myös tyypin 2 diabeetikolla. Usein sen aiheuttaa runsas alkoholinkäyttö, sulfonyyliurealääkitys, insuliinihoito, eri lääkkeiden yhteisvaikutus tai ikääntyessä lisääntyvä herkistyminen lääkeaineille.

Veren liian matala sokeripitoisuus eli hypoglykemia ja siihen liittyvä hengenvaarallisen insuliinisokin mahdollisuus on yksi niistä asioista, jotka diabeteksessa eniten pelottavat.

- Erityisen pelottavalta ajatus liian matalasta verensokerista voi tuntua silloin, kun sitä ei ole koskaan kokenut, eikä oikein tunne sen syitä, oireita ja hoitoa. Pelkoa helpottaa, kun käy diabeteshoitajan kanssa läpi erilaiset omaan elämäntilanteeseen ja -tapaan liittyvät hypoglykemiariskit ja sen, miten niiden kanssa tulisi toimia. Lähes kaikki vaaratilanteet voidaan kyllä välttää, neuvoo Oulun terveyskeskuksen diabetesvastuulääkäri Liisa Hiltunen.

Tyypin 2 diabeetikoilla hypoglykemiat ovat selvästi harvinaisempia kuin tyypin 1 diabeetikoilla, eikä niistä siksi paljon puhuta. Molemmissa sairaustyypeissä hypoglykemian perussyy on sama: lääkkeistä, ravinnosta ja muista elämäntavoista kuten esimerkiksi alkoholin juomisesta ja liikunnasta muodostuu elimistössä sellainen yhtälö, että insuliini vaikuttaa liikaa ja laskee verensokerin liian matalaksi.

Niin tapahtuu esimerkiksi, jos insuliinihoitoisen diabeetikon lääkeannos on liian suuri suhteessa nautittuun ruokaan ja juomaan. Tai jos äkillinen raju liikunta kuluttaa elimistöstä paljon sokeria.

- Hypoglykemiasta puhutaan silloin, kun verensokeri on alle 4 mmol/l. Verensokeri ei saisi milloinkaan laskea ainakaan alle arvon 3 mmol/l, Liisa Hiltunen kuvailee.

- Hengenvaaralliseksi tila muuttuu, jos verensokeri laskee alle arvon 2 mmol/l, jolloin yleensä seuraa tajuttomuus.

Liian matalasta verensokeritasosta varoittavat yleensä ensimmäiseksi oireet, joita kutsutaan insuliinituntemuksiksi. Niistä tavallisin on outo ja huono olo. Voi heikottaa ja nälättää, väsyttää ja pyörryttää, vapisuttaa, hikoiluttaa, oksettaa ja kiukuttaa. Eivätkä aivotkaan oikein tunnu toimivan: on vaikea keskittyä, ajatella ja ylipäätään toimia johdonmukaisesti.

Osa oireista johtuu siitä, että aivot ja hermot eivät saa tarpeeksi niille elintärkeää sokeria, ja osa johtuu elimistössä hyökyvistä hormoneista, joilla puolustustilaan joutunut kehon koneisto yrittää piiskata maksan tuottamaan nopeasti lisää sokeria.

Mitä nopeammin verensokeri laskee, sitä voimakkaampia oireet ovat. Kun ajattelu alkaa sumentua, diabeetikon voi joskus olla vaikea itse tunnistaa tilaansa. Jos verensokeri on matala toistuvasti, oireet saattavat myös muuttua tai hämärtyä niin, ettei diabeetikko enää tunnista niitä.

- Minkä tahansa uuden oireen ensi kertaa ilmaantuessa diabeetikon kannattaa tarkistaa verensokerinsa hypoglykemiamahdollisuuden takia. Jälkeenpäin hypoglykemian syitä kannattaa aina pohtia ja etsiä ratkaisuja niiden välttämiseksi. Liian "tiukan" sokeritasapainon löysääminen saattaa myös palauttaa kadonneet hypoglykemiaoireet, Liisa Hiltunen neuvoo.

Viina pysäyttää sokeritehtaan

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla hypoglykemioiden esiintyminen on sitä todennäköisempää, mitä pidempään diabetesta on sairastanut, mitä tehokkaampi hoitomuoto on, mitä pidempään insuliinihoito on kestänyt ja mitä enemmän diabeetikolle on karttunut ikää.

- On selvää, että matalan verensokerin riski lisääntyy, kun hoito sairauden vaikeutuessa tehostuu esimerkiksi tablettihoidosta insuliinipistoksiksi, jotka laskevat verensokeria voimakkaasti. Silloin omahoidossa tarvitaan erityistä tarkkuutta ja säntillistäelämää, Liisa Hiltunen kuvailee.

- Myös ikä lisää hypoglykemiariskiä, koska vanhukset ovat diabeteslääkkeiden – ja kaikkien muidenkin lääkkeiden – vaikutuksille herkempiä kuin nuoremmat potilaat.

Hypoglykemia saattaa yllättää myös silloin, kun insuliinihoitoinen diabeetikko päättää kertaheitolla muuttaa elintapojaan (sekä ruokavaliotaan että liikunnan määrää), mutta ei neuvottele asiasta hoitavan lääkärin kanssa, eikä sitten osaa vähentää insuliiniannostaan uutta tilannetta vastaavaksi.

Tablettihoitoisilla ja nuorilla tyypin 2 diabeetikoilla liian matalan verensokerin aiheuttavat useimmiten sulfonyyliurealääkkeet. Ne lisäävät insuliinin eritystä haimasta, jolloin verensokeri voi joissain tilanteissa odottamatta laskea matalaksi. Muilla tablettihoidoilla ei ole vastaavaa vaikutusta.

Hypoglykemiariski voi kasvaa, jos diabeetikko tarvitsee useita erilaisia lääkkeitä, joiden yhteisvaikutus yllättää.
------------

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.