Herkkupäivä vain kerran viikossa yllyttää ahmimaan, sanoo ravitsemusterapeutti.

Karkkipäivä kerran viikossa on monissa suomalaisperheissä pitkä perinne – mutta entä jos se onkin huono idea?

Sitä mieltä on ainakin ravitsemusterapeutti Riikka Viljanen, joka on ollut mukana laatimassa Irti ahminnasta -opasta. Ahmintahäiriö on syömishäiriöistä yleisin – yleisempi kuin anoreksia tai bulimia. Se puhkeaa yleensä nuoruudessa ja tarkoittaa pakonomaista, käsistä karannutta suurten määrien ahmimista. Usein siihen liittyy itseinhon tunteita ja masennusta.

Yksi keino ennaltaehkäistä syömishäiriöitä on ylläpitää kotona mahdollisimman luontevaa ja mutkatonta suhtautumista ruokaan. Ruoka ei ole palkinto eikä lohduttamisen väline, eikä mikään ruoka tai herkku ole kokonaan kielletty.

– Karkkipäivä kerran viikossa saattaa joillakin lapsilla ruokkia epätervettä suhtautumista herkkuihin. Karkkipäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa ja siihen ladataan kovia odotuksia, Riikka Viljanen sanoo.

Jokapäiväinen herkkumme

Viljasen mielestä herkut kuuluvat jokaiseen päivään – kohtuudella nautittuina. Pieni jälkiruoka on mukava tapa merkitä, että ateria päättyy tähän. Tietenkään herkuilla ei korvata kunnon ruokaa.

– Jos karkkipäivä on koko viikon ainoa tilaisuus syödä herkkuja, niitä sitten syödään, vaikka ei juuri sillä hetkellä tekisi mielikään. Helposti myös annokset ovat silloin turhan suuria. Parempi on syödä pieni makeinen silloin ja toinen tällöin, Viljanen sanoo.

– Toki joillekin lapsille karkkipäivä sopii, mutta mehän emme voi ennalta tietää, kenellä on taipumusta ahmimiseen.

Taustalla tunteet

Pelkällä karkkipäivästä luopumisella ei tietenkään yksinään voi ehkäistä syömishäiriöitä. Yksi Irti ahminnasta -kirjan kirjoittajista, psykologi Katarina Meskanen korostaa, että ahmintahäiriöön liittyy usein ongelmia tunteiden säätelyssä.

– Monet potilaani ovat kertoneet olleensa lapsena paljon yksin, ja syömisestä on tullut yksi keino täyttää tyhjyyttä ja yksinäisyyden tunnetta, hän kertoo.

– Tavallista on myös, että kotona on ollut syystä tai toisesta vaikea näyttää ja käsitellä tunteita, ja ruoasta on tullut tunteiden säätelyn keino. Ikävä tunne turrutetaan syömällä. On vanhempien tärkeä, iso tehtävä opettaa lapselle, että kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja kaikkia tunteita saa tuntea.

Lisätietoa ahmintahäiriöstä ja Irti ahminnasta -itsehoito-opas.

Vierailija

Meillä on käytössä karkki/herkkupäivä, jolloin lapsi saa valita kaupasta itselleen mieluisia herkkuja pari. Mutta syömme herkkuja muulloinkin. Jos käymme kylässä, leivomme, tehdään jälkiruokaa tai meillä käy vieraita ja herkkuja on tarjolla, niin tietenkin kaikki saavat ottaa. Lähinnä tuo karkkipäivä helpottamassa kaupassa käyntejä, kun tenavat ei vingu ostettavaksi herkkuja joka kerralla, vaan vain ennen lauantain karkkipäivää saavat valita mitä herkkuja ostetaan. Toimii meillä, lapset 5, 4 ja 1,5 v.

Vierailija
Vierailija

Kuka niitä karkkeja ja herkkuja käskee karkkipäivänäkään ostaa mielin määrin? Kyllä niin aikuiset kuin lapsetkin saisivat opetella kohtuukäytön pienestä pitäen, oli kyseessä sitten ruoka, juoma tai mikä vaan. Ei herkut kuulu normaaliin ruokavalioon, eli ei niitä pidä joka päivä syödä. Juhlat ja erikoistilanteet on niitä varten.

Samaa mieltä! Nykyaikana syödään ihan liikaa sokerisia muutenkin. Pitäisikö sitten opettaa että ahmitaan joka päivä niitä herkkuja?

Meillä karkkipäivänä saa pienen määrän karkkeja ja se on siinä. Ei meillä karkkipäivä tarkoita mässäyspäivää. Pullat ja kahvileivät ovat erikseen. Kyllä me syödään arkena välillä pullaa. Karkit on minusta hieman eriasia kuin pulla ja jälkiruoat. Karkit on täynnä lisäaineita. Itselläni oli lapsena karkkipäivä ja ei minusta ole tullut ahmijaa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.