Lotrataan aurinkovoiteilla

Nyt on kesä! Aurinkoa ei tarvitse Suomessa liiaksi pelätä. Pimeä ja kylmä kausi on pitkä, ja auringon edut lyhyen kesän aikana kiistattomat. Vain viisi prosenttia suomalaisista ei rusketu kesällä lainkaan. Sopiva määrä aurinkoa on lääkärienkin mukaan kaikin puolin terveellistä. Esimerkiksi atooppinen iho voi kesällä selvästi paremmin, ja auringosta saa myös tärkeää D-vitamiinia. Puhumattakaan siitä, miten hyvää aurinko tekee mielelle.

Samalla on hyvä tiedostaa, että toistuvat palamiset altistavat vanhempana ihosyövälle. Turhat palamiset voi ja kannattaa estää. Kun iho on hyvin suojattu, hoidettu ja voi hyvin, kesänvietosta nauttii eniten. Meidän Perhe -lehden nettikyselyn mukaan 43 prosenttia vastanneista suojaa lapsensa aurinkovoiteilla aurinkoisina päivinä.

Käytä voidetta reilusti

Auringolta suojautuminen on helppoa, käyttipä vaatteita tai voiteita. Luonnollisin suojaustapa on tietysti vaatetus, hattua unohtamatta: lierihattu varjostaa kasvoja pienen suojakertoimen edestä. Suojavoiteissa hyvä suojakerroin on 25-50.

Kesän edetessä kerrointa voi alentaa. Erityisen hyvin kannattaa suojata lapsen posket, nenä, olkapäät, jalkaterät ja korvalehdet, jotka kärähtävät helposti.

Tärkeintä on käyttää aurinkovoidetta säästelemättä ja myös lisätä sitä usein. Silloin suoja toimii. Hiekka, uiminen, hankaus ja hikoilu kuluttavat sitä. Lapselle kannattaa valita hajusteeton tuote.

Sprayvoide on kätevä

Jako fysikaalisiin ja kemiallisiin auringonsuojavalmisteisiin on menneisyyttä. Mekanismi on molemmissa sama, ja tehokkaat kemialliset aurinkosuojat ovat nykyisin turvallisia. Niin sanotuissa lasten aurinkosuojavalmisteissa on usein sekä titaanidioksidia (tai sinkkioksidia) että kemikaaleja.

Kätevintä on ostaa lapsille suihkutettavia auringonsuojatuotteita. Nopeakäyttöisellä sprayllä ehtii käsitellä jopa pakoon viilettävän, voitelua vastustavan taaperon. Useimmat lapset ihastuvat aurinkosuojasuihkeisiin: niillä voi maalata hauskoja kuvioita vatsaan, selkään ja raajoihin. Kivointa on valita aine, joka on ensin muun väristä (esimerkiksi sinistä) ja muuttuu värittömäksi ihoon imeytyessään.

Vierailija

Kasvavan lapsen olisi äärettömän tärkeää saada auringosta d-vitamiinia jota iho muodostaa sen saadessa auringonvaloa.

Aurinkorasvan käyttö estää ihoa muodostamasta d-vitamiinia. D-vitamiini on kasvavalle lapselle elintärkeä vitamiini mm. luuston kannalta.
Tunti auringossa keskikesällä tuottaa 400mikrogrammaa d-vitamiinia joka on tarpeen pimeän talven tullessa.

Lähes kaikilla Suomalaisilla d-vitamiinin puute, useimmilla vakava.
Lapset alasti aurinkoon leikkimään sanoi Arvo Ylppö, ei missään tapauksessa aurinkorasvoja. Suojatkaa lapsenne liialta auringolta vaatteilla, jos on tarpeen.

Vierailija

Aurinkoallergisena aurinkorasvat pelastavat lääkkeidensyönniltä. Sinänsä paikallaan. Mielestäni aurinkorasvoja on hyvä käyttää tarpeen mukaan. Eivät niitä tietenkään kaikki tarvitse.

Lapsille on hyvä niitä laittaa, koska he eivät huomaa vauhdikkaiden leikkien lomassa jos ovat liian kauan auringossa ja alkavatkin pikkuhiljaa palaa. Ei tule sitten itkuisia öitä.

Aiemmin kunnon otsonikerrokset suojasivatkin, nykyään mm. tehtaiden päästöt ovat tehneet reikiä otsonikerrokseen. On varmaan nimimerkki "arska" kuullut tuollaisesta joskus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.