Toukokuussa kuskataan lapsia kenraaliharjoituksiin ja huokaillaan salaa.

Kaksilapsisen perheen viikko toukokuussa: Maanantaina esikoisen ylimääräiset kuorotreenit, tiistaina kuopuksen päiväkodin kevätjuhla. Keskiviikkona esikoisella taas kuorotreenit ja torstaina musiikkikoulun kevätjuhla. Sitten on vielä sirkuskoulun kevätjuhlat, ja uimakouluunkin pitäisi ehtiä.

Perheen vanhemmat huokailevat salaa ja kuskaavat minkä ehtivät. Syksyllä harrastukset valittiin huolellisesti niin, ettei kuljettaminen kuormita liikaa ja ettei elämästä tule liian aikataulutettua. Toukokuussa kaikki menee sekaisin: kevätesitykset ovat eri päivinä ja eri paikoissa kuin varsinaiset harrastustunnit, ja harva se ilta on ylimääräisiä harjoituksia. Joissakin harrastuksissa vanhempien pitää hankkia tai jopa ommella esiintymisasuja. Silti pitäisi ehtiä tavalliseen tapaan käydä töissä ja laittaa ruokaa.

Miksi kevätjuhlista tehdään lasten harrastuksissa niin iso numero?

Baletinopettaja Jaana Reinikka Keravan Tanssiopistosta vastaa:

"Lapset itse alkavat kysellä jo pian joulun jälkeen, mitä kevätjuhlassa esitetään ja koska saa kokeilla esiintymisasuja. Heille on tärkeää päästä ylpeinä esittämään, mitä on vuoden aikana opittu.

Joissakin harrastuksissa on tosiaan sellainen tapa, että tilataan vain kankaat ja vanhemmat ompelevat esiintymisasut, mutta meidän tanssikoulullamme kaikki asut tulevat tanssikoulun puolesta. Vanhempien tehtäväksi jää  kuljettaa lasta harjoituksiin ja tulla katsomaan lapsensa esitystä.

Esitykseen ei voi osallistua, jos ei osallistu myös kenraaliharjoitukseen, koska se on ainoa kerta kun esitystä harjoitellaan esiintymislavalla.

Ymmärrän hyvin, että keväällä lapsilla on paljon kaikkea, kun koulussa ja muissakin harrastuksissa on kevätjuhlia. Olisi silti hyvä, jos vanhemmat jaksaisivat kannustaa lasta hyvässä hengessä eivätkä näyttäisi lapselle, vaikka heitä rasittaisikin, ettei lapsi ajattele, että hänen harrastuksensa on tyhmä.

Tietenkin on perheen oma päätös, osallistuuko lapsi kaikkiin esityksiin. Voihan jonakin vuonna päättää, että tällä kertaa ei osallistuta. En vain ole koskaan kuullut, että lapsi itse ehdottaisi sitä."

Vierailija

Kiitos samoin, hyvää kesää teillekin Vantaalainen futisperhe,nähdään HesaCupissa,meillekin futis on pojan myötä koko elämä melkein.Nautittavaa olla mukana kaikessa, kun lapsi nauttii itse!
Meidän perheessä toiset ,lapset soittaa ja pelaa jääkiekkoa ja käy kuviskoulussa.futaajapoikamme itse sanoi, että "futis on mun elämä!" :D T:Futisperhe Helsingistä

Vierailija

Pakko kommentoida. Aina ei tarvitse haalia harrastuksia että puuhaa niiden parissa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä on niitäkin lapsia jotka tahtovat itse harrastaa ja se yksikin harrastus voi olla enemmän kuin työllistävä. Äiti välillä salaa toivoo, että josko vaihdettaisiin johonkin muuhun... mutta ei. Mutta toisaalta, ehkä hyvä että harrastavat. 

Aina jaksaa kummastuttaa tämä vanhemmat haalivat ajattelu. Varmasti näitäkin on, mutta on myös harrastuksia jotka vaativat enemmän kuskausta, viikonloppumenoja, talkoita ja ties mitä muuta ja ovat sellaisia jotka ovat sille lapselle niitä maailman tärkeimpiä ei vanhempien "juttuja.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.