Joutuuko perheesi pärjäämään hektisessä arjessa liian yksin?

Lapset sairaana, työt sotkussa, koti kaaoksessa - ja oliko sitä parisuhdeaikaa? Tuntuuko sinusta, että perheesi joutuu pärjäämään hektisessä arjessa liian yksin? Monesta muusta tuntuu samalta.

Koko kylä kasvattaa on kaunis ajatus, ja sisustuslehdissä saa toisinaan ihmetellä idyllisiä sukuja, jotka asuvat vieri vieressä ja auttavat toisiaan. Tämä on kuitenkin todellisuutta vain harvoille. Yhä useamman suomalaisperheen on pärjättävä omillaan, sillä harva asuu enää lähellä sukulaisverkostoja. Elämme keskellä historiallisen suurta kuntien välistä muuttoliikettä, joka on kiihtynyt jopa vilkkaammaksi kuin suuren muuttoaallon vuosikymmeninä, 1960- ja 1970-luvulla.

Väestöliiton lastenhoitotoimen osastopäällikölle Mona Jonssonille pääkaupunkiseudun turvaverkottomat perheet ovat tuttuja.

- Ne, joilla on lastenhoidosta innostuneet isovanhemmat, ovat hyvin etuoikeutetussa asemassa niihin verrattuna, joilla ei innostuneita isovanhempia ole. Isovanhempien mahdollisuudet osallistua lastenlasten hoitoon eivät ole aina vain halusta kiinni, vaan myös ajasta ja resursseista.

Lähes kaikkien työelämän huipulle päässeiden perheellisten takana on rahalla tai isovanhempien avulla rakennettu turvaverkko. Turvaverkko tai turvaverkottomuus voi johtaa eriarvoistumiseen työelämässä etenkin tehtävissä, joissa vaaditaan joustavuutta työ-ajoissa. Lapsenlapsistaan kiinnostuneet ja auttavaiset isovanhemmat ovat lapsiperheelle edullisin apu. Jos ilmaista apua ei ole, sitä on lähes mahdotonta saada julkiselta puolelta.

- Jotta saisit pääkaupunkiseudulla maksuttoman kodinhoitajan, lapsen hyvinvoinnin on oltava vaarassa. Harva haluaa sellaista leimaa itselleen, Mona Jonsson kertoo.

Hän uskoo, että turvaverkkoja voi rakentaa itsekin. Jonsson kannustaa vanhempia verkostoitumaan toisien vanhempien kanssa vaikkapa leikkipuistossa tai kerhoissa:

- Voi vaikka ehdottaa, että katsotko lastani sen aikaa, kun juoksen postilaatikolle ja ehdottaa vastapalvelusta seuraavana päivänä. Vaikka konkreettista apua ei saisikaan, samassa tilanteessa oleville ystäville voi ainakin purkaa mieltään, mikä sekin on tärkeää.

Lastenhoitajan palkkaamisessa suurin ongelma ei aina ole raha vaan tietyn kynnyksen ylittäminen. Uskallanko luottaa vieraaseen ihmiseen? Pärjääköhän se meidän temperamenttisen riiviön kanssa?

Suomalainen sinnittelee sisulla liiankin pitkään ja käyttää ylimääräiset rahat aivan muihin asioihin kuin lastenhoitajaan. Meillä elää uskomus, että yksin pitää pärjätä.

- Apua lastenhoitoon pitäisi hakea tarpeeksi aikaisin, jo ennen omaa uupumista tai masentumista, Jonsson sanoo. Viimeistään sitten, kun vanhempi huomaa ilon tunteiden kadonneen elämästä, pitäisi hakea apua arjen pyörittämiseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.