Kati Ala-Ilomäki pohtii, miten vanhempien vähävaraisuus vaikuttaisi lapsiin mahdollisimman vähän.

Ei sallittu, maksupäätelaite herjaa.

Ostokset odottavat jo pakkaamistaan kassahihnan toisessa päässä.

– Onko sinulla toista korttia? kassa kysyy.

On, mutta ei sen tilillä ole rahaa. Kylmä hiki nousee otsalleni. Vielä kymmenen päivää jäljellä ennen kuin rahaa tulee tililleni seuraavan kerran.

Kolme lastani odottaa rattaissa. He ovat onneksi liian pieniä häpeämään.

Joudun hälyttämään sukulaisen paikalle. Kiitos tuntuu liian keveältä sanalta, kun hän kaivaa lompakkonsa esiin ja maksaa ostokseni.

200 euroa kuussa vaippoihin

Kun kolmosemme syntyivät kaksi vuotta esikoisen jälkeen, taloudellinen tilanteemme muuttui. Äkkiä perheessämme oli neljä pientä lasta. Se tarkoitti huimaa kulutuksen kasvua – ja teki nopean paluun töihin mahdottomaksi ajatukseksi.

Pahimmillaan pelkästään korvikemaitoihin kului noin 12 euroa vuorokaudessa. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, vaippoihin menee edelleen 200 euroa kuussa.

Kolmosemme kasvoivat vaatekoosta 44 kokoon 86. Hemmetin monta vaatetta.

Vauvavuotena kolme poikaamme kasvoivat vaatekoosta 44 kokoon 86. Se on hemmetin monta vaatetta.

Onneksi tuttavat ovat innokkaasti lahjoittaneet vaatteita lapsillemme. Minä olen jo tottunut hommaamaan omat vaatteeni seurakunnan ilmaisjakelusta. Monena päivänä olisimme syöneet pelkkää kaurapuuroa, elleivät lastemme isovanhemmat olisi avustaneet. Toistaiseksi he maksavat myös minun kuntosalini ja lasten muskarit.

Olen kertonut perheemme taloudellisesta tilanteesta avoimesti. Hyvän mielen ylläpitäminen rahattomana on vaikeaa, joten en aio kasvattaa taakkaani häpeilemällä.

Mummi maksaa synttärilahjat

Emme ole ainoa vähävarainen lapsiperhe. Arviolta hieman yli 126 000 suomalaista lasta asuu tällä hetkellä pienituloisessa perheessä. Pienituloisia ovat perheet, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta.

Meidän kuusihenkinen perheemme tarvitsisi yli 3 400 euron kuukausitulot noustakseen pois pienituloisten ryhmästä. Tällä hetkellä tulomme ovat noin 2 000 euroa kuukaudessa.

Tutkimusten mukaan vähävaraisten perheiden lapsilla tuntuu olevan muita suurempi riski syrjäytyä, alkoholisoitua, kärsiä mielenterveysongelmista ja tehdä rikoksia.

Se tuntuu karulta. Sellainenko minunkin lasteni tulevaisuus on?

Lastenpsykiatri Tytti Solantauksella on minulle lohduttavia sanoja. Tutkimustulokset ovat vain keskiarvoja.

– Jos vaikkapa 40 prosentilla menee huonosti, vielä 60 prosentilla menee hyvin, hän sanoo.

Tätä on joskus hankala muistaa, sillä uutisointi keskittyy yleensä ryhmään, joka herättää enemmän tunteita.

Tosiasia on, että vähävaraiselle on tarjolla erilaisia kokemuksia kuin paremmin toimeentuleville.

Mutta sitä en voi kieltää, etteikö tilipussi vaikuttaisi koko perheeseen. Minua on pelottanut se, miten taloudellinen tilanteemme lapsiimme vaikuttaa. Tosiasia on, että vähävaraiselle on tarjolla erilaisia kokemuksia kuin paremmin toimeentuleville.

Varakkaiden perheiden lapset pääsevät matkoille, huvipuistoon ja konsertteihin. Köyhimpien perheiden lapset eivät välttämättä pääse edes kaverisynttäreille, jos synttärilahjaan ei ole varaa.

Meillä onneksi silloinkin on tullut mummi apuun.

Tutkija Mia Hakovirta Turun yliopistosta on tutkinut nuorten murrosikäisten käsityksiä köyhyydestä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset liittivät köyhyyteen sosiaalisia ongelmia.

– Köyhempiä lapsia pidettiin arkoina, syrjäänvetäytyvinä ja he altistuivat kiusaamiselle. Varakkaimpien perheiden lapsiin liitettiin myönteisempiä piirteitä, Hakovirta kertoo.

Haluan ajatella tutkimustuloksen johtuvan siitä, että jo lapset näkevät vähävaraisemmat kaverinsa yhteiskunnasta opittujen kielteisten stereotypioiden kautta. Että tutkimustulos kertoo enemmän rikkaista vastaajista kuin köyhistä kohteista.

Mutta entä jos niin ei olekaan? Entä jos vähävaraisten perheiden lapset todella ovat arempia ja kiusatumpia kuin rikkaiden vanhempien jälkikasvu? Entä jos vanhempien ohut lompakko vaurioittaa lapsen itsetuntoa, kun hän jää vaille kokemuksia, jotka kasvattaisivat itseluottamusta, sosiaalisia taitoja ja avartaisivat maailmankuvaa?

Leikki on ilmaista

Tiedän, että lapselle voi tarjota huimasti kokemuksia olemattomallakin budjetilla. Metsään voi mennä ilmaiseksi, leikkiminen ei maksa mitään ja suurin osa kunnista järjestää lapsiperheille ilmaisia tapahtumia ja kerhoja.

Minä olenkin kuskannut lapsiani kerhoissa, ilmaisissa askartelupajoissa ja liikuntapäivissä. Kirjastosta lainaamme Pipsa Possut ja Tuhkimot yhä uudestaan.

– Perheen köyhyys on riskitekijä sille, että lapset kohtaavat vaikeuksia elämässään, mutta se ei ole suoranainen syy, Hakovirta lohduttaa minua.

Tärkeä tekijä on vanhempien jaksaminen.

– Jos vanhemmat uupuvat rahatilanteen alle, lapsella on suurempi todennäköisyys saada ikäviä vähävaraisuudesta johtuvia kokemuksia.

Hakovirran näkemyksiä puoltaa Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heinon tekemä tutkimus köyhyyden vaikutuksista perheissä.

– Vanhempien uupumus ja näköalattomuus siirtyy helposti lapsille. Nuorilla se ilmenee esimerkiksi masennuksena ja runsaana alkoholinkäyttönä, Kaltiala-Heino sanoo.

Asenne periytyy

Huono rahatilanne kuormittaa, sen minäkin olen huomannut. Heikoimpina hetkinä olen miettinyt, että unelmointikin on turhaa, koska mihinkään – ei uusiin vaatteisiin, kampaajalla käyntiin, yhteiseen ravintolareissuun tai saati sitten isompaan kotiin, jossa olisi enemmän kuin kaksi makuuhuonetta – kuitenkaan ole varaa.

Rahan vähyys luo ulkopuolisen olon. Itselleni tilanne on näyttäytynyt yhteiskunnan sulkeutumisena: tarjolla olisi vaikka mitä kivaa puuhaa, mutta moni ovi on meiltä kiinni automaattisesti, koska niistä sisään astuminen maksaisi liikaa.

Onneksi perheellämme on tukiverkosto, ja onneksi köyhyys ei vielä ole tuhonnut kykyäni innostua asioista. Ilman niitä saattaisi olla vaikea nähdä tulevaisuutta.

Haluankin myös lasteni ymmärtävän sen, kuinka tärkeä on kyky nähdä asioiden valoisa puoli ja innostua siitä, mitä elämä eteensä tuo.

Mutta pikkuhiljaa alan ymmärtää, että pystyäkseni tähän minun täytyy pitää huolta itsestäni. Neljän pienen lapsen kanssa oma väsymykseni ja ärtyneisyyteni pulpahtavat helposti pintaan, ellen tunne voivani hyvin.

Elämänasenteella voi olla lapselle paljon enemmän merkitystä kuin kukkarolla.

Oma aika voi kuulostaa kliseeltä, mutta sen merkitystä ei tule vähätellä. Vähävaraisuus periytyy helposti Suomessakin, mutta niin periytyy myös elämänasenne.

Jälkimmäisellä voi olla paljon suurempi merkitys lapsen onnellisuudelle kuin taloudellisella tilanteella.

Aiemmin oma aika tarkoitti minulle reissua New Yorkiin. Nykyisin omaa aikaa on vaikkapa tunnin reissu kirpparille yksin tai puolen tunnin hiljainen iltalenkki.

Mukana tulee äreys

Jännitän sitä päivää, kun lapsemme ymmärtävät, mitä vähävaraisuus tarkoittaa. Tytti Solantauksen mielestä lasten kanssa kannattaakin keskustella, jos perheellä on taloudellisesti tiukkaa.

Mitä tehdä, jos lapsi kinuaa kaupassa vaikkapa rattikelkkaa, johon perheellä ei ole varaa?

– Ainakaan lapselle ei saa äreästi tokaista, että ei meillä sellaiseen ole varaa, Solantaus kertoo.

– Ja kun lapsi tuntee surua siitä, että toive ei toteudu, ei hänelle saa olla vihainen vaan häntä tulee lohduttaa. Tärkeää on opettaa, että tilanteessa voi mennä eteenpäin. Lapsen kanssa voi pohtia, voisiko kelkan tilalle ostaa vaikkapa edullisemman liukurin.

Solantaus korostaa muutenkin keskustelun tärkeyttä – ja sitä, että rahahuolet kohdattaisiin asioina ilman suuria tunneryöpsähdyksiä.

Käytännössä tämä on kuitenkin hankalaa. Vähävaraiselle rahattomuus ei ole vain asia muiden joukossa. Se tuntuu koko kehossa. Minusta se on tuntunut epäonnistumiselta, pelolta ja huonommuudelta.

Rahahuolten mukana perheitä koettelee usein joukko muitakin haasteita.

– Yksi iso asia, joka yleensä rakentuu perheissä rahahuolten ympärille, on vanhempien riitaisuus, Solantaus sanoo.

Ja ymmärtäähän sen. Kun energia menee siihen, että arpoo mihin ruokaan on varaa ja saako asunnon maksettua tässä kuussa, ärähtää kumppanillekin herkästi.

– Stressi näkyy ärsytysherkkyytenä. Olisikin tärkeää, että vanhemmilla olisi mahdollisuus istua kahdestaan alas ja neuvotella raha-asioista.

Ei mitään hävettävää

Kun lapsemme pian ovat kaikki päivähoidossa, perheemme taloudellinen tilanne kohentuu hiukan.

Rikastumaan tuskin pääsemme. Yritämme kuitenkin tarjota lapsillemme samoja kokemuksia ja harrastuksia kuin varakkaampien perheiden lapset saavat. Tingimme sitten jostain muussa, kuten asuinneliöistä – ja minun vaatteistani.

Haluan lasteni oppivan, että unelmat on mahdollista toteuttaa.

En halua lapsilleni köyhän identiteettiä. Haluan heidän oppivan, että unelmat ovat mahdollisia toteuttaa.

Elämässä on vaiheita, joissa vähävaraisuudelle ei välttämättä voi mitään. Tutkijoiden kommenteista kuitenkin opin, että lasten tulevaisuuden kannalta vähävaraisuus on osittain asennekysymys.

Jos minä jaksan pysyä myönteisenä ja kykenen tarjoamaan lapsille kokemuksia rahanpuutteesta huolimatta, ei huono rahatilanteemme välttämättä ole heille niin iso uhka kuin pelkään.

Parhaina hetkinä ajattelen, että vähävaraisuudesta on jopa iloa – ainakin lapsemme oppivat kierrättämään! Itse opin käyttämään luovuutta yrittäessäni taiteilla lapsilleni samoja harrastusmahdollisuuksia ja kokemuksia kuin varakkaampien perheiden lapset saavat.

Olen myös oppinut, että köyhyydessä ei ole mitään hävettävää. Vaikka lompakkoni olisi tyhjä, tarvitsevat lapseni äidin, joka voi hyvin. Sellainen äiti on heille paras esimerkki.

yksi lapsi köyhille

Vanhempainvapaa romutti talouden: "Jännitän sitä päivää, kun lapsemme ymmärtävät vähävaraisuuden"

Ei saisi hankkia lapsia liikaa, jos ei pysty tarjoamaan heille suht. normaalia elämää. Itse synnyin köyhään perheeseen ja kiusaamista jatkui lukioon saakka. Yliopistolla samaa paskaa toisessa muotissa. Älkää tehkö niitä lapsia, jos teillä ei ole niihin varaa. Mielummin yksi tai kaksi lasta ja hieman paremmat vaatteet ja varaa kirjoihin. Köyhyydessä eläminen murrosiässä on yhtä h..vettiä.
Lue kommentti

Jännittääkö juhannuksen sää? Ei ole aina ennenkään paistanut, mutta ei se ole vauhtia hidastanut. Meidän Perheen juhannuskone kertoo sinulle tämän juhannuksen tapahtumat!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauva.fin Havaintoja parisuhteesta -bloggaaja Sami Minkkinen nähdään ensi syksynä Kielletty rakkaus -televisiosarjan juontajana.

– Minulta kysyttiin lähdenko juontamaan ohjelmaa samalla viikolla, kun olin julkaissut oman elämäni uutispommin. Kysyin vastaukseksi, että oletteko tietoisia, mitä minulle on tapahtunut, Minkkinen nauraa.

Kielletty rakkaus -tv-ohjelma käsittelee normista poikkeavia rakkaustarinoita, jotka herättävät vastustusta läheisissä. Ohjelma alkaa syksyllä Livillä.

Oma kielletty rakkauteni auttaa ymmärtämään ohjelman pareja

Minkkinen kertoo, että hänen toukokuinen eronsa ja uuden rakkauden paljastaminen samaan syssyyn vain lisäsi tuotantoryhmän halua ottaa hänet juontajaksi ohjelmaan.

– Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja, ymmärrän heidän tunteitaan.

Minkkinen kertoo olevansa hämmentynyt mutta iloinen uudesta työstään: uutta ja epämukavuusalueita kohti! Hän ei ole koskaan juontanut mitään, joten uusi askel on myös jännittävä.

Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja

Ohjelman idea on Minkkiselle tärkeä. Hän ei olisi lähtenyt tekemään mitään, missä ihmisille nauretaan tai heidän tarinoilla mässäillään. Kielletty rakkaus -ohjelman tulevalla tuotantokaudella ihmisiä kohdellaan Minkkisen mukaan arvostavasti.

– Ohjelma ei ole mikään friikkisirkus, vaan siinä mennään rakkaus ja ihmisyys edellä. Tavoite on saada ohjelmasarjasta ennen kaikkea arkisen kaunis, lohdullinen ja toiveikas.

Minkkinen kertoo ohjelmassa esiintyvien parien olevan rohkeita ja voimakkaita. Hän toivoo, että heidän läheisensä, ja varsinkin heidän rakkauttaan vastustavat ihmiset ymmärtäisivät, että rakkauden ei koskaan pitäisi olla vastustettava asia.

– Omaan rakkauteeni liittyvä somemyrsky ja julkinen ryöpytys tuntuu edelleen käsittämättömältä, mutta pieneltä siihen nähden, mitä ohjelmassa esiintyvät ihmiset ovat joutuneet kestämään vain siksi, että rakastavat. Ja silti rakkaus voittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kesäinen Ahvenanmaa houkuttelee lapsiperheet ulos. Tutustu riistasafariin, huvipuistoon, historialliseen linnoitukseen ja söpöön pieneläinpuistoon.

Ahvenanmaa houkuttelee kesällä sijainnillaan; ollaan vähän kuin Ruotsissa, mutta ei kuitenkaan! 

Matka Turusta Maarianhaminaan on juuri sopivan pituinen, viidessä tunnissa ehtii syödä puffetissa, kauhoa pallomeressä, ostaa hallonbåtarit tax-freestä ja levätä hetken hytissä. Kukaan ei ehdi pitkästyä, ja hinku palata takaisin laivaan jää juuri oikean kokoiseksi.

Kaunis kesäinen päivä Ahvenanmaalla anelee olemaan ulkona, nauttimaan virkistävästä saaristoilmasta. Maarianhaminan kujat ja Eckerön ympäristö maalaavat mieleen Astrid Lindgrenin Saariston lasten tai Melukylän maisemat: pastellinväriset talot, kalliot, koristeelliset ikkunaruudut, kalastusaitat ja säihkyvän sininen meri ovat kuin muistoja lapsuudesta. 

Ahvenanmaalla kaikki on lähellä, ja autolla näkee yhdessäkin päivässä paljon, mutta kohde on, kuten monet tietävätkin, myös erinomainen pyörällä tarkasteltavaksi.

On helppoa jättää palaveriaikataulut ja deadlinet taakse, ja keskittyä olennaiseen: lapsiin, rentoutumiseen ja syömiseen. Ja muuten, jos ruotsinkielentaito mietityttää, Ahvenanmaalla pärjää mainiosti myös suomeksi!

Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.
Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen

”Äiti, täällä voi syöttää pupuja!” Helmeilevä meri, vaaleahiekkainen ranta ja pieneläinpuisto – mitä muuta kesäinen piknikretki tarvitsee onnistuakseen?

Aivan kaupungin keskustan tuntumassa, itäisen sataman vieressä avautuu upea lehtomainen puisto. Lapset kirmaavat pitkin hiekkaisia puistokujia ihmetellen rantakallioita, keltavuokkoja ja vanhoja lehtipuita.

Puiston rannalta löytyy kaunis joutsenkoristeinen portti, jonka alta siltaa myöden voi kipittää erilliselle saarelle, Lilla Holmenille, joka on ilmainen rantaretki- ja pieneläinpuistokohde aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa.

Viltti kainaloon, eväät koriin ja uikkarit kassiin. Lilla Holmenissa on sileähiekkainen uimaranta, kiipeilylaiva ja sekä söpö pieneläinpuisto. Lapset saavat onkia Lilla Holmenin laiturilta ja rannalta löytyvät sekä wc että pukuhuone.

Lilla Holmen on kaislojen suhinassa kelluva lintusaari. Kesäisin saarella käyskentelee vapaana uljaat riikinkukot sulkineen. Saarelta pieneläinpuiston valkoinen kani saa syödäkseen voikukanlehtiä, ruskeankirjava pupu taas herkuttelee apiloilla. Kookkaat papukaijat kiinnostavat pieniä ihmisiä kiipeillessään häkissään. Undulaattien sirkutus täyttää ilman.

Vaikka alue ei ole eläintarhamaisen iso, siitä riittää näkemistä ja kokemista pitkäksi aikaa. Vielä hetkeksi mereen kellumaan, sitten kuumaa kaakaota termarista ja eväät esiin, niin päivä kääntyykin jo illaksi.

Ps. Maarianhaminan keskustassa on leikkipaikka kaupungin torilla sekä Lindanin leikkipuisto Torggatanin eteläpäässä. Pohjois-Maarianhaminassa on leikkipaikat Ljungvägenin kadun varrella ja Backebergin puistossa, ja lännessä Västernäsin kaupunginosassa.

Lilla Holmenille on vapaa pääsy. 


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Kastelhoman linnoitus

Ritarimiekat suhahtelevat huotrastaan, kun pienet seikkailijat pujahtavat historiaan Kastelhoman sisäpihalla. Satojavuosia vanha kivilinnoitus laittaa mielikuvituksen kiitämään, ja korkeat kivihallit ja tykkiaukot saavat perheen pienemmätkin ihmettelemään: "Ai, milloin täällä on asuttu?"

Pienet seiikailijat, ritarit ja linnanneidot viihtyvät Ahvenanmaan keskiaikaisen linnoituksen varjoissa jo paikan keskiaikaisen hengen tähden, mutta vielä mielenkiintoisemmalta kohde vaikuttaa, kun tietää, että siellä on asunut sekä Kustaa Vaasa että Suomen herttua Juhana III.  Vankina siellä on pidetty kuningas Eerik XIV:tä yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa.

Kastelholman alueella sijaitsee myös ahvenanmaalaisista rakennusperinteistään tunnettu Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo ja vankilamuseo Vita Björn, jotka saattavat kiinnostaa pieniä historiantutkijoita.

Linnoitus on auki kesä- ja elokuussa klo 10.00-17.00 sekä heinäkuussa klo 10.00-18.00. Pääsymaksu on 6€ aikuisilta ja 4,5€ yli 7-vuotiailta lapsilta. Opastuskierros Kastelhoman linnoituksessa sisältyy lipun hintaan, ja se pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi kerran päivässä.


Smartpark

Kotieläimiä, kiipeilyratoja, hiekkalinnaleikkejä, sähkö- ja polkuautoja ja kauko-ohjattavia veneitä! Smartparkin  ulkohuvipuisto on kuin päivitetty versio Puuhamaasta, ja se sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päästä Marienhaminasta. 

Täällä viihtyivät niin isot kuin pienet leikkijät. Silitä lampaita, kaiva sähkökaivurilla ja pyöri karusellissa! Kouluikäiset sotkevat menemään polkuautoilla, kiipeilevät kiipeilylinnassa ja ohjaavat veneitä lammella. Leikki-ikäiset tankkaavat sähköautojaan huolellisesti ja kiinnittävät autojen perään peräkärryjä, joihin kasataan puupinoja lastiksi. Työmieshommia, katsos.

Lasten ehdoton suosikki on upea kahluuallas, jossa voi leikkiä Oolannin sotaa oikeilla vesitykeillä. Lapset innostuivat Oolannin sodasta niin, että joudun toppuuttelemaan leikkiä: ”aikuiskohde” nuorempi lapsistani huusi ja ruiskutti tykistä suoraan kohti. Joten vaihtovaatteet tai uikkarit mukaan koko perheelle!

Alue on iso ja tilava, joten tilaa piknik-viltille löytyy myös ruuhka-aikaan. Huvipuistossa saa kulutettua vaikka koko päivän. Pienehkö ravintola tarjoaa lapsille mieluisaa ruokaa kuten spaghettia ja hampurilaisia, ja järven rannalla oleva kahvilasta voi ostaa jäätelöä ja kevyttä purtavaa. Myös omat eväät on sallittu.

Pääsymaksu Smartparkkiin on kaikilta yli 3-vuotiailta 20€, mutta esimerkiksi 4 hnegen perhelippu maksaa 72€. Puisto on auki 17.6-20.8 kello 11.00-19.00, muina aikoina klo 12.00-18.00.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Riistasafari

Traktorin kyydissä saksanhirviä syöttämään tai juoksujalkaa varastamaan strutsin muna? Riistasafari on ilahduttavan erilainen eläintarha, joka tulee iholle ja sieraimiin – eläimet ovat sopivan lähellä, mutta eivät iholla. Paitsi strutsi ja laama, jos niitä haluaa syöttää kädestä.

Eckerön pohjoispuolella, ihan Vanhan Käringsundin vierasvenesataman vierestä löytyy Viltsafari eli riistaeläinsafari. Safarilla hypätään traktorin peräkärryn kyytiin yli kolmenkymmenen muun kanssa. 32 hehtaarin suuruista aluetta kierretään rempseän, ruotsia- ja englantia puhuvan oppaan kanssa melkein tunnin ajan.

Hyvin nopeasti kyytiin noustuamme meitä tuli tervehtimään komea saksanhirvipariskunta, ja opas kertoi uroksen kasvattaneen lähes metrin pituisia sarviaan helmikuusta lähtien. Sarvet tekivät vaikutuksen lapsiin, ja traktorin vaunussa oli aivan hiljaista, jotteivät eläimet pelästyisi pois kosketusetäisyydeltä.

Traktorin kyydissä oli letkeää istuskella ja ihastella vetteikköjä ja suoalueita, sekä mäntymetsää, jonka varjoissa näkyi pieniä kauriin poikasia emoineen. Kylmänä päivänä lämmin takki, hattu ja hanskat ovat mukava lisä viihtymisen kannalta.

Tapasimme myös mahtailevia villisikoja, joiden aitauksen luona oli ehdottomasti toteltava käskyä olla laittamatta käsiä aitauksen aukoista sisään. Isojen ja varsinkin helleaikaan melko pahalta haisevien villisikojen jaloissa juoksenteli pieniä ruskearaidallisia possuja, joiden ehdottomasta söpöydestä ei käy kiisteleminen.

Strutsit olivat isoja! Voi hyvänen aika, kuinka mahtavia lintuja ja äidin puntti hieman tutisi, kun lapset halusivat syöttää noita kolme kertaa heidän kokoisia lintuja suoraan kädestä. Kaukana aitauksen takana pilkotti iso, valkoinen muna, joka vastaa kooltaan noin kahtakymmentäneljää kananmunaa. Opas kertoi, että koska munasta ei kuoriudu poikasta, vaikka isästrutsi sitä tarkkaan vartioikin, saattavat puiston työntekijät tehdä munasta jättiläismunakkaan. Jos siis ehtivät munan luokse ennen isästrutsia – strutsithan ovat tunnetusti maailman nopeimpia lintuja ja niiden potkun voimakkuus voi vahingoittaa!

Safarille pääsee kesä-heinäkuussa kolmesta kuuteen kertaan päivässä  40 henkeä kerralla varaamalla safarille paikan sähköpostitse viltsafari@aland.net. Pääsymaksu: aikuiset 10€, lapset 7€/5€.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.