Kati Ala-Ilomäki pohtii, miten vanhempien vähävaraisuus vaikuttaisi lapsiin mahdollisimman vähän.

Ei sallittu, maksupäätelaite herjaa.

Ostokset odottavat jo pakkaamistaan kassahihnan toisessa päässä.

– Onko sinulla toista korttia? kassa kysyy.

On, mutta ei sen tilillä ole rahaa. Kylmä hiki nousee otsalleni. Vielä kymmenen päivää jäljellä ennen kuin rahaa tulee tililleni seuraavan kerran.

Kolme lastani odottaa rattaissa. He ovat onneksi liian pieniä häpeämään.

Joudun hälyttämään sukulaisen paikalle. Kiitos tuntuu liian keveältä sanalta, kun hän kaivaa lompakkonsa esiin ja maksaa ostokseni.

200 euroa kuussa vaippoihin

Kun kolmosemme syntyivät kaksi vuotta esikoisen jälkeen, taloudellinen tilanteemme muuttui. Äkkiä perheessämme oli neljä pientä lasta. Se tarkoitti huimaa kulutuksen kasvua – ja teki nopean paluun töihin mahdottomaksi ajatukseksi.

Pahimmillaan pelkästään korvikemaitoihin kului noin 12 euroa vuorokaudessa. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, vaippoihin menee edelleen 200 euroa kuussa.

Kolmosemme kasvoivat vaatekoosta 44 kokoon 86. Hemmetin monta vaatetta.

Vauvavuotena kolme poikaamme kasvoivat vaatekoosta 44 kokoon 86. Se on hemmetin monta vaatetta.

Onneksi tuttavat ovat innokkaasti lahjoittaneet vaatteita lapsillemme. Minä olen jo tottunut hommaamaan omat vaatteeni seurakunnan ilmaisjakelusta. Monena päivänä olisimme syöneet pelkkää kaurapuuroa, elleivät lastemme isovanhemmat olisi avustaneet. Toistaiseksi he maksavat myös minun kuntosalini ja lasten muskarit.

Olen kertonut perheemme taloudellisesta tilanteesta avoimesti. Hyvän mielen ylläpitäminen rahattomana on vaikeaa, joten en aio kasvattaa taakkaani häpeilemällä.

Mummi maksaa synttärilahjat

Emme ole ainoa vähävarainen lapsiperhe. Arviolta hieman yli 126 000 suomalaista lasta asuu tällä hetkellä pienituloisessa perheessä. Pienituloisia ovat perheet, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta.

Meidän kuusihenkinen perheemme tarvitsisi yli 3 400 euron kuukausitulot noustakseen pois pienituloisten ryhmästä. Tällä hetkellä tulomme ovat noin 2 000 euroa kuukaudessa.

Tutkimusten mukaan vähävaraisten perheiden lapsilla tuntuu olevan muita suurempi riski syrjäytyä, alkoholisoitua, kärsiä mielenterveysongelmista ja tehdä rikoksia.

Se tuntuu karulta. Sellainenko minunkin lasteni tulevaisuus on?

Lastenpsykiatri Tytti Solantauksella on minulle lohduttavia sanoja. Tutkimustulokset ovat vain keskiarvoja.

– Jos vaikkapa 40 prosentilla menee huonosti, vielä 60 prosentilla menee hyvin, hän sanoo.

Tätä on joskus hankala muistaa, sillä uutisointi keskittyy yleensä ryhmään, joka herättää enemmän tunteita.

Tosiasia on, että vähävaraiselle on tarjolla erilaisia kokemuksia kuin paremmin toimeentuleville.

Mutta sitä en voi kieltää, etteikö tilipussi vaikuttaisi koko perheeseen. Minua on pelottanut se, miten taloudellinen tilanteemme lapsiimme vaikuttaa. Tosiasia on, että vähävaraiselle on tarjolla erilaisia kokemuksia kuin paremmin toimeentuleville.

Varakkaiden perheiden lapset pääsevät matkoille, huvipuistoon ja konsertteihin. Köyhimpien perheiden lapset eivät välttämättä pääse edes kaverisynttäreille, jos synttärilahjaan ei ole varaa.

Meillä onneksi silloinkin on tullut mummi apuun.

Tutkija Mia Hakovirta Turun yliopistosta on tutkinut nuorten murrosikäisten käsityksiä köyhyydestä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset liittivät köyhyyteen sosiaalisia ongelmia.

– Köyhempiä lapsia pidettiin arkoina, syrjäänvetäytyvinä ja he altistuivat kiusaamiselle. Varakkaimpien perheiden lapsiin liitettiin myönteisempiä piirteitä, Hakovirta kertoo.

Haluan ajatella tutkimustuloksen johtuvan siitä, että jo lapset näkevät vähävaraisemmat kaverinsa yhteiskunnasta opittujen kielteisten stereotypioiden kautta. Että tutkimustulos kertoo enemmän rikkaista vastaajista kuin köyhistä kohteista.

Mutta entä jos niin ei olekaan? Entä jos vähävaraisten perheiden lapset todella ovat arempia ja kiusatumpia kuin rikkaiden vanhempien jälkikasvu? Entä jos vanhempien ohut lompakko vaurioittaa lapsen itsetuntoa, kun hän jää vaille kokemuksia, jotka kasvattaisivat itseluottamusta, sosiaalisia taitoja ja avartaisivat maailmankuvaa?

Leikki on ilmaista

Tiedän, että lapselle voi tarjota huimasti kokemuksia olemattomallakin budjetilla. Metsään voi mennä ilmaiseksi, leikkiminen ei maksa mitään ja suurin osa kunnista järjestää lapsiperheille ilmaisia tapahtumia ja kerhoja.

Minä olenkin kuskannut lapsiani kerhoissa, ilmaisissa askartelupajoissa ja liikuntapäivissä. Kirjastosta lainaamme Pipsa Possut ja Tuhkimot yhä uudestaan.

– Perheen köyhyys on riskitekijä sille, että lapset kohtaavat vaikeuksia elämässään, mutta se ei ole suoranainen syy, Hakovirta lohduttaa minua.

Tärkeä tekijä on vanhempien jaksaminen.

– Jos vanhemmat uupuvat rahatilanteen alle, lapsella on suurempi todennäköisyys saada ikäviä vähävaraisuudesta johtuvia kokemuksia.

Hakovirran näkemyksiä puoltaa Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heinon tekemä tutkimus köyhyyden vaikutuksista perheissä.

– Vanhempien uupumus ja näköalattomuus siirtyy helposti lapsille. Nuorilla se ilmenee esimerkiksi masennuksena ja runsaana alkoholinkäyttönä, Kaltiala-Heino sanoo.

Asenne periytyy

Huono rahatilanne kuormittaa, sen minäkin olen huomannut. Heikoimpina hetkinä olen miettinyt, että unelmointikin on turhaa, koska mihinkään – ei uusiin vaatteisiin, kampaajalla käyntiin, yhteiseen ravintolareissuun tai saati sitten isompaan kotiin, jossa olisi enemmän kuin kaksi makuuhuonetta – kuitenkaan ole varaa.

Rahan vähyys luo ulkopuolisen olon. Itselleni tilanne on näyttäytynyt yhteiskunnan sulkeutumisena: tarjolla olisi vaikka mitä kivaa puuhaa, mutta moni ovi on meiltä kiinni automaattisesti, koska niistä sisään astuminen maksaisi liikaa.

Onneksi perheellämme on tukiverkosto, ja onneksi köyhyys ei vielä ole tuhonnut kykyäni innostua asioista. Ilman niitä saattaisi olla vaikea nähdä tulevaisuutta.

Haluankin myös lasteni ymmärtävän sen, kuinka tärkeä on kyky nähdä asioiden valoisa puoli ja innostua siitä, mitä elämä eteensä tuo.

Mutta pikkuhiljaa alan ymmärtää, että pystyäkseni tähän minun täytyy pitää huolta itsestäni. Neljän pienen lapsen kanssa oma väsymykseni ja ärtyneisyyteni pulpahtavat helposti pintaan, ellen tunne voivani hyvin.

Elämänasenteella voi olla lapselle paljon enemmän merkitystä kuin kukkarolla.

Oma aika voi kuulostaa kliseeltä, mutta sen merkitystä ei tule vähätellä. Vähävaraisuus periytyy helposti Suomessakin, mutta niin periytyy myös elämänasenne.

Jälkimmäisellä voi olla paljon suurempi merkitys lapsen onnellisuudelle kuin taloudellisella tilanteella.

Aiemmin oma aika tarkoitti minulle reissua New Yorkiin. Nykyisin omaa aikaa on vaikkapa tunnin reissu kirpparille yksin tai puolen tunnin hiljainen iltalenkki.

Mukana tulee äreys

Jännitän sitä päivää, kun lapsemme ymmärtävät, mitä vähävaraisuus tarkoittaa. Tytti Solantauksen mielestä lasten kanssa kannattaakin keskustella, jos perheellä on taloudellisesti tiukkaa.

Mitä tehdä, jos lapsi kinuaa kaupassa vaikkapa rattikelkkaa, johon perheellä ei ole varaa?

– Ainakaan lapselle ei saa äreästi tokaista, että ei meillä sellaiseen ole varaa, Solantaus kertoo.

– Ja kun lapsi tuntee surua siitä, että toive ei toteudu, ei hänelle saa olla vihainen vaan häntä tulee lohduttaa. Tärkeää on opettaa, että tilanteessa voi mennä eteenpäin. Lapsen kanssa voi pohtia, voisiko kelkan tilalle ostaa vaikkapa edullisemman liukurin.

Solantaus korostaa muutenkin keskustelun tärkeyttä – ja sitä, että rahahuolet kohdattaisiin asioina ilman suuria tunneryöpsähdyksiä.

Käytännössä tämä on kuitenkin hankalaa. Vähävaraiselle rahattomuus ei ole vain asia muiden joukossa. Se tuntuu koko kehossa. Minusta se on tuntunut epäonnistumiselta, pelolta ja huonommuudelta.

Rahahuolten mukana perheitä koettelee usein joukko muitakin haasteita.

– Yksi iso asia, joka yleensä rakentuu perheissä rahahuolten ympärille, on vanhempien riitaisuus, Solantaus sanoo.

Ja ymmärtäähän sen. Kun energia menee siihen, että arpoo mihin ruokaan on varaa ja saako asunnon maksettua tässä kuussa, ärähtää kumppanillekin herkästi.

– Stressi näkyy ärsytysherkkyytenä. Olisikin tärkeää, että vanhemmilla olisi mahdollisuus istua kahdestaan alas ja neuvotella raha-asioista.

Ei mitään hävettävää

Kun lapsemme pian ovat kaikki päivähoidossa, perheemme taloudellinen tilanne kohentuu hiukan.

Rikastumaan tuskin pääsemme. Yritämme kuitenkin tarjota lapsillemme samoja kokemuksia ja harrastuksia kuin varakkaampien perheiden lapset saavat. Tingimme sitten jostain muussa, kuten asuinneliöistä – ja minun vaatteistani.

Haluan lasteni oppivan, että unelmat on mahdollista toteuttaa.

En halua lapsilleni köyhän identiteettiä. Haluan heidän oppivan, että unelmat ovat mahdollisia toteuttaa.

Elämässä on vaiheita, joissa vähävaraisuudelle ei välttämättä voi mitään. Tutkijoiden kommenteista kuitenkin opin, että lasten tulevaisuuden kannalta vähävaraisuus on osittain asennekysymys.

Jos minä jaksan pysyä myönteisenä ja kykenen tarjoamaan lapsille kokemuksia rahanpuutteesta huolimatta, ei huono rahatilanteemme välttämättä ole heille niin iso uhka kuin pelkään.

Parhaina hetkinä ajattelen, että vähävaraisuudesta on jopa iloa – ainakin lapsemme oppivat kierrättämään! Itse opin käyttämään luovuutta yrittäessäni taiteilla lapsilleni samoja harrastusmahdollisuuksia ja kokemuksia kuin varakkaampien perheiden lapset saavat.

Olen myös oppinut, että köyhyydessä ei ole mitään hävettävää. Vaikka lompakkoni olisi tyhjä, tarvitsevat lapseni äidin, joka voi hyvin. Sellainen äiti on heille paras esimerkki.

yksi lapsi köyhille

Vanhempainvapaa romutti talouden: "Jännitän sitä päivää, kun lapsemme ymmärtävät vähävaraisuuden"

Ei saisi hankkia lapsia liikaa, jos ei pysty tarjoamaan heille suht. normaalia elämää. Itse synnyin köyhään perheeseen ja kiusaamista jatkui lukioon saakka. Yliopistolla samaa paskaa toisessa muotissa. Älkää tehkö niitä lapsia, jos teillä ei ole niihin varaa. Mielummin yksi tai kaksi lasta ja hieman paremmat vaatteet ja varaa kirjoihin. Köyhyydessä eläminen murrosiässä on yhtä h..vettiä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Milka Alanen

Alvarin mielestä BMX-pyörän selässä voi oppia voittamaan pelkonsa.

”Sain tietää BMX-pyöräilystä, kun isi näytti tabletilta siitä kuvia. Innostuin, koska osaan aika hyvin keulia.

Sain pyörän synttärilahjaksi, kun täytin kolme vuotta. Minulla on maastorenkaat. Oikea BMX-pyörä on hyvä, ei tarvii kelloa.

Ajohanskat on hyvä olla. Myös selkäsuojus, polvisuojus, käsisuojus ja kyynärpääsuojus voi olla, mutta ei tarvii. Kypärä on erilainen kuin tavallinen kypärä, siinä on leukasuojus. Mun kypärässä on lepakon kuva leukasuojuksen päällä.

BMX-radalla on kumpuja ja lopussa kaarretaan, ja välillä jonotetaan ja odotetaan vuoroa. Jonottelu on välillä vähän tylsää. Siellä olen oppinut ajamaan seisaaltaan ja nokittamaan.

Hauskimpia on ne kummut ja uusi alimeno, jossa pitää mennä siiman alta ajaen. Ja se, kun saa mennä juomaan. Sinne on tullut uusi juomahana.

Jos pelottaa, voi sanoa siitä opelle, opella voi olla jotain keinoja siihen.

Kaikkien kannattaa kokeilla BMX:ää, koska se on aika kivaa. Jos pelottaa, voi sanoa siitä opelle, opella voi olla jotain keinoja siihen. Ja minä voin sanoa, että kannattaa edes kokeilla.”

Alvar, 5

Jos lemmikki aiheuttaa vain lieviä allergiaoireita, ei siitä välttämättä tarvitse luopua. Vähäisiäkin oireita kannattaa kuitenkin hoitaa, neuvoo asiantuntija.

Allergisoivatko jotkut lemmikit enemmän kuin toiset?

Jostakin syystä kissat allergisoivat enemmän kuin muut. On sen sijaan myytti, että jokin koirarotu olisi allergiaystävällisempi kuin toinen.

Tutkimusten mukaan eroavaisuuksia on kyllä eri yksilöiden välillä. Hilse on eläinten merkittävin allergeeni, ja joidenkin yksilöiden iho hilseilee enemmän kuin toisten. Myös karvattomat kissat ja koirat voivat allergisoida.

Voiko ottaa marsun, jos on allerginen koirille?

Taipumus allergiaan on suurempi, jos on allerginen muille eläimille. On harhaluulo, että pienikokoiset eläimet eivät allergisoisi niin herkästi. Asia on päinvastoin: usein pienet lemmikit aiheuttavat oireita vielä helpommin kuin kissat ja koirat. Se johtuu luultavasti siitä, että niiden hilse on ikään kuin ärhäkämpää.

Myös kanien ja marsujen häkeissä käytettävät kuivikkeet ovat voivat aiheuttaa oireita. Matelijoistakin lähtee jonkin verran hilsettä. Turvallisin vaihtoehto on akvaario.

Voiko omalle lemmikille siedättyä?

Kyllä voi. Omasta lemmikistä ei välttämättä saa oireita, vaikka muista saisikin. Syytä tähän ei tiedetä.

Allergialääkkeiden käyttäminen ei vähennä siedättämisen vaikutusta. 

Jos allergiaoireet ovat lieviä ja ajoittaisia, niiden kanssa voi elää. Vähäisiäkin oireita täytyy kuitenkin hoitaa, koska hoitamaton allerginen nuha kasvattaa astmariskiä. Allergialääkkeiden käyttäminen ei vähennä siedättämisen vaikutusta. Jos onnellisesti käy, voidaan lääkitys jättää pois.

Lasten kohdalla siedättämistä harkitaan aina tapauskohtaisesti lääkärin kanssa. Alle kuusivuotiaan lääkitykseen tarvitaan resepti.

Jos lapsella on muitakin allergioita, onko myös lemmikkiallergia todennäköisempi?

Riski on suurempi, mutta lemmikin ottamista ei voi suoraan kieltääkään. Siitepölyallergikon kannattaa siirtää lemmikin hankkiminen syksylle, kun siitepölykausi on ohi. Silloin on pienempi riski saada oireita.

Voiko mahdollista allergiaa testata lainalemmikillä?

Lainalemmikki antaa ainakin viitteitä. Jos oireita tulee heti, viesti on selvä: lemmikkiä ei kannata ottaa.

Allergiatestin tulos kertoo, löytyykö verestä vasta-aineita. Varmasta allergiasta on kyse silloin, kun eläi­mestä saa oireita.

Onko astma este lemmikin hankinnalle?

Kyllä. Etenkin silloin, jos astmaa ei saada hallintaan normaalisti määrättävillä hengitettävillä lääkkeillä, ei lemmikkiä kannata ottaa. Jatkuvasti oireileva astma vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi.

Kun yksi on allerginen, koko perhe joutuu luopumaan lemmikistä. Mikä auttaa?

Siitä täytyy jutella perheen kesken. Lähes kaikki vanhemmat ymmärtävät kyllä, että lapsen terveys on lemmikkiä tärkeämpi. Sisarukset voivat olla kinkkisempiä.

Asiantuntija Anne Vuorenmaa Allergia-, iho- ja astma­liitosta.

Vierailija

Allergiaturvallisia koirarotuja ei ole, mutta omalle lemmikille voi siedättyä

Mutta siinä on vaan se, jos alkaa ottaa lääkkeitä niihin alkuoireisiin, ei siedäty. Jos siis siedättymistä haluaa yrittää, kannattaa vaan sietää oireet. Itse saan aina uudesta koirasta allergiaoireita, mutta muutamassa kuukaudessa siedätyn. Oireet ja siedättyminen on ihan samanlaisia riippumatta siitä onko rotu paljon vai vähän allergisoivana pidetty.
Lue kommentti
Vierailija

Allergiaturvallisia koirarotuja ei ole, mutta omalle lemmikille voi siedättyä

Olen siedättynyt jo kolmelle eri koiralle, kaikki eri rotua. Nykyinen koira on piikkiturkkinen ja pistelevät karvat saavat aikaan komeaa nokkosihottumaa monta kertaa päivässä. Se onkin ainoa oire, hengitysoireet ja vuotavat silmät ja nenä helpottivat ensimmäisen kuukauden aikana. En todellakaan ota lääkkeitä useaa kertaa päivässä vuosia putkeen. -astmaatikko
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni lapsi löytää itse oman lajinsa. Jos sopivaa ei vielä ole tullut vastaan, anna Meidän Perheen harrastuskoneen auttaa!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset lapset harrastavat paljon, selviää Meidän Perhe -lehden kyselystä. Lapsuudentutkijan mukaan harrastamiselle ei kannata antaa liian isoa painoarvoa. ”Harrastamispakosta on tyhmää ahdistua”, Kirsi-Pauliina Kallio sanoo.

Onko mitään ihanampaa, kuin nähdä, miten oma lapsi kehittyy ja oppii uutta? Silmien loiste, joka viestittää ”minä osaan!”

Mutta onko se onnellinen katse kaiken vaivan arvoista? Meidän Perhe selvitti, miten paljon aikaa ja rahaa suomalaisperheet lastensa harrastuksiin käyttävät. Valtaosalla lapsista oli 2–3 harrastusta. Ja perheissä keskimäärin 2–3 lasta. Lyhyelläkin matematiikalla tajuaa, että on siinä vähän aikatauluttamista, että arjen saa sujumaan.

”Tuntuu, että välillä ajatellaan, ettei lapsella ole ollut hyvä lapsuus, jos ei ole panostettu monipuolisesti harrastustoimintaan.”

Lapsuudentutkija Kirsi-Pauliina Kallio Tampereen yliopistosta on vertaillut lasten arkea Suomessa ja Briteissä. Isossa-Britanniassa lasten vapaa-aika kuluu usein esimerkiksi vanhempia autellen ja kavereiden kanssa, ei ohjatusti harrastaen.

–Suomessa harrastamisella on paljon suurempi merkitys. Meillä lapset kokevat harrastamisen täysin luonnollisena osana arkea. Se on samalla lailla itsestään selvä asia kuin koulunkäynti ja kotona olo, Kallio sanoo.

”Ei kukaan ole sen takia luuseri, että ei ole harrastanut mitään lapsena.”

80 prosenttia Meidän Perheen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että hyvän vanhemman velvollisuus on tarjota lapsilleen harrastusmahdollisuuksia. Tutkijan mukaan harrastamiselle ei kuitenkaan kannata antaa liian isoa painoarvoa. Jos vaikka perheen talous tai vanhempien jaksaminen joutuu liian koville lasten harrastusten tähden, kannattaa tilanne arvioida uudestaan.

–Harrastamispakosta on tyhmää ahdistua. Voiko itselleen rakentaa turhempaa vankilaa? Ei lasta kukaan pysty etukäteen pelastamaan sillä, että olisi 100-prosenttinen äiti tai isä. Eikä kukaan ole sen takia luuseri, että ei ole harrastanut mitään lapsena.

–Tuntuu, että välillä ajatellaan, ettei lapsella ole ollut hyvä lapsuus, jos ei ole panostettu monipuolisesti harrastustoimintaan. Hyvä lapsuus voi kuitenkin olla monenlainen.

”Voi kuulostella, haluaako lapsi harrastaa mitään.”

Myös lapsen vapaa-ajan rooli voi olla monenlainen. Se voi olla yhdessäoloaikaa perheen kanssa, kavereiden kesken majan rakentamista tai jokin harrastus.  Kallion mukaan kannattaa miettiä, mistä perheen hyvinvointi syntyy ja mistä lapsi itse on innostunut.

–Voi kuulostella, haluaako lapsi harrastaa mitään, vai olisivatko hänelle vaikka uimahallireissut vanhempien kanssa kiva asia.

Lue lisää aiheesta elokuun Meidän Perhe -lehdestä!

Vierailija

Tutkija: Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään

Meillä on 6- ja 4-vuotiaat lapset. Olen yrittänyt jo useamman vuoden oikein tyrkyttää harrastuksia, varsinkin nyt kun jään taas äitiyslomalle. Kumpainenkin lapsi sanoo varsin painokkaasti, että he haluavat olla isän ja äidin kanssa kotona ja leikkiä keskenään. Kun päiväkodissa kysellään harrastuksista, kuusivuotias sanoo ylpeänä harrastavansa pyöräilyä ja retkeilyä. Pienempi sanoo harrastavansa musiikkia. Onneksi meillä on paljon soittimia (mies musiikkialalla töissä) ja ne ovat lasten...
Lue kommentti
Vierailija

Tutkija: Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään

Vierailija kirjoitti: Harvinaisen typerä juttu. Päin vastoin, harvinaisen viisas juttu. Tietysti lapsilla on hyvä mielekästä tekemistä ja tarpeeksi liikuntaa vapaa-ajalla tabletin tuijottamisen sijaan, mutta jokailtainen kuljetusrumba on vapaaehtoinen elämäntapa, eikä mikään pakko. Enkä tiedä siitäkään, onko vapaa-ajan toiminnan tavoitteellisuus kovin tärkeää. Koulu on kuitenkin lapsen työtä. Äärimmäisen harvasta lapsesta tulee harrastuksensa ammattilaista. Tulevan tradenomi-Tuijatapanin ei ole...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.