Työn ja perhe-elämän ristiriita kestää kymmenen vuotta. Sinä aikana monista vanhemmista tuntuu, ettei tee mitään kunnolla.

Mistä on äidin ja isän työelämä tehty?

Omasta ajasta, innostumisesta ja työn ilosta. Mutta myös kiireestä, ristiriidoista ja huonosta omastatunnosta. Työn ja perheen vaatimukset panevat vanhemman ristivetoon, sanovat Meidän Perheen lukijat.

Sovittaakseen yhteen työn ja perhe-elämän vanhemmat joutuvat tekemään vaikeita valintoja, kestämään kiirettä ja tunnetta siitä, ettei tee mitään hyvin. Sitä kestää ainakin kymmenen vuotta.

Tätä juttua varten tehdyssä kyselyssä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä kertoi 121 ­vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia. Kursivoidut tekstit ovat vanhempien kokemuksia.

Vaikeinta on kiire

Päiväkoti menee kiinni samalla kellonlyömällä, kun työaika loppuu.

Kiirettä tuntevat etenkin 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat. Puolet heistä tuntee kiirettä ja stressiä usein, toinen puoli silloin tällöin. Alle kouluikäisten vanhemmista kiirettä tuntee jokainen.

Monen työt jatkuvat, kun lapset menevät nukkumaan. Vanhemmat paikkaavat töitään iltaisin, jos he voivat niin tehdä. Myös sairaan lapsen hoito pakottaa työskentelemään iltaisin – vaikka lapsen hoitamiseen on työs­opimuslain mukaan oikeus.

Töitä ei ehdi mitenkään tehdä työaikana, osa jää aina illaksi kotiin. Varsinainen etätyö on kuitenkin kiellettyä.

Jos on pois töistä hoitamassa sairasta lasta, on työt tehtävä iltaisin, eikä niistä makseta.

Kiire ja stressi alkavat hellittää, kun perheen nuorinkin lapsi on noin kymmenen.

Rakas rakas liukuma

Meidän Perhe pyysi vanhempia kertomaan, mitkä työpaikan käytännöt auttavat työn ja perhe-elämän sovittamisessa yhteen. ­Lisäksi vanhemmat kertoivat, toteutuuko käytäntö nyt omalla työpaikalla.

Vanhempien pelastus on liukuva työaika. Liukumien turvin vanhemmat vievät lapsensa neuvolaan ja hammaslääkäriin ja osallistuvat lasten kevätjuhliin. Tavallinen liukuma on tunnin, mutta työaikalain mukaan se saa olla kolmekin tuntia.

Pitkää, kolmen tunnin liukumaa toivoo neljä viidestä Meidän Perheen kyselyyn vastanneesta vanhemmasta. Se helpottaisi arkea. Nyt liukuva työaika on Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosentilla työssäkäyvistä suomalaisista, ja naisilla harvemmin kuin miehillä.

Moni nainen työskentelee hoiva-alalla tai asiakaspalvelussa, joissa työajan alkua tai loppua ei voi siirtää tai tehdä etätyötä.

Olen hoitoalalla vuorotyössä. Jos työkaveri sairastuu, pitäisi jäädä aamuvuorosta vielä iltavuoroon, koska sijaisia ei palkata. Mutta minun on haettava lapsi päivähoidosta.

– Myös pienyrityksessä naisvaltaisella alalla on vaikea saada joustoja. Toisaalta yleensä, kun naisten osuus alalla kasvaa, perheystävällisiä käytäntöjä aletaan kehittää. Niin on käynyt esimerkiksi lääkärien, juristien ja monien muiden asiantuntijoiden työssä, perhe- ja työelämäkysymysten asiantuntija Anna Kokko Väestöliitosta sanoo.

Jos työaika ei jousta, vanhemmat haluavat työvuorolistat mahdollisimman aikaisin. Silloin jää aikaa varata lapsenvahteja, sopia kyytejä ja junailla menoja.

– Esimiesten kannattaa miettiä, kestääkö työkulttuuri normaalia elämää. Jos työt on järjestetty huonosti, työntekijä saattaa ottaa sairauslomaa pakollisten perhe­asioiden järjestämiseen.

Niin: työelämän täytyy kestää se, että lapset käyvät neuvolassa ja päiväkodeissa on kevätjuhlia.

Kukaan ei kaipaa kännykkää

Ylitöistä saa kieltäytyä, mutta siitä huomautellaan jatkuvasti.

Meidän Perheen kyselyn vastaajista melkein jokainen pitää tärkeänä sitä, että työt saa tehtyä työaikana.

Tärkeää on myös se, että omaan puhelimeen voi vastata työpäivän aikana. Erityisen tärkeää on, että sekä esimies että työkaverit suhtautuvat reilusti sairaan lapsen hoitamiseen. Näitä asioita pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä useampi kuin yhdeksän kymmenestä vanhemmasta.

Hyvä uutinen on, että enemmistön työpaikalla nämä tärkeimmät asiat myös sujuvat.

Vähiten tärkeää on saada pitää kännykkänumero perhevapaan ajan tai tulla perhevapaan aikana kutsutuksi työpaikan juhliin. Esimiehen yhteydenpitoa perhevapaan aikana kaipaa vain joka toinen.

Mutta toiveitakin vielä jää.

Kysyisipä se joskus

Jos vanhemmat saisivat päättää, töissä ­olisi näin: Kun lapsi aloittaa koulun tai päivähoidon, työaikaa saisi lyhentää kahdeksi viikoksi ihan vain sopimalla – ilman hakemuksia tai ilman, että kyseessä on varsinainen osittainen hoitovapaa.

Oikeus sairaan lapsen hoitoon olisi nykyistä pidempi ja koskisi alle 13-vuotiaita lapsia. Myös uusi työntekijä saisi kesäloman, vaikka palkattoman. Perhevapaalta palaava työntekijä puolestaan saisi perehdytyksen.

Nämä hyvät käytännöt eivät ole unelmaa, vaan totta joillakin suomalaisilla työpaikoilla. Jutussa mainitut hyvät käytännöt ovat esimerkkejä oikeilta työpaikoilta.

Yleisimmät työelämätoiveet eivät vaadi työnantajalta rahaa vaan sopimista ja keskustelua. Suurin ero toiveiden ja työpaikkojen todellisuuden välillä on siinä, miten asioista puhutaan.

Vanhemmat toivovat, ­että ­kehityskeskustelussa puhuttaisiin myös siitä, miten työ ja perhe sopivat yhteen.

– On perinteinen johtamisajatus, että perhe on yksityisasia, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon töissä, työterveyslaitoksen asiantuntija Salla Toppinen-Tanner sanoo.

– Mutta työn ja perheen sopiminen yhteen on osa työkykyä. Täytyyhän siitä puhua!

Kun Työterveyslaitos pyysi työsuojeluvaltuutettuja ja -päällikköjä keväällä 2014 arvioimaan, miten perhe-elämä nähdään työpaikalla, melkein kolmannes sanoi ettei perhe liity työelämään.

Isoin osuus, 58 prosenttia arvioi, että perhettä pidetään työpaikalla voimavarana. Rasitteena sitä pidetään joka kymmenennellä työpaikalla.

Toppinen-Tanner uskoo, että perheystävällisyys kasvaa osaksi yrityksen kulttuuria vasta, kun se on työpaikan tavoitteissa ja kehityskeskusteluissa.

Joskus kiire ja stressi syntyy pienistä ­asioista. Ne pitäisi vain ottaa puheeksi.

Päiväkotilasten vanhempien pitäisi päästä lähtemään ajoissa. Kokoukset venyvät höpinöiden vuoksi.

Osa-aika ei aina onnistu

Jos työn ja perhe-elämän yhdistäminen on liian vaikeaa, töihin ei tee mieli.

Työ- ja päivähoitoarki kaksi- ja kolmevuotiaiden lasten kanssa on uuvuttavaa. Töissä pitää joustaa ja pidentää usein päivää. Olen hoitovapaalla niin kauan kuin taloudellisesti pystyn.

Lapsille suositellaan enintään kahdeksan tunnin hoitopäivää, mutta töihin on tunnin matka suuntaansa. On pakko valita.

Joskus vanhemmat luovivat monimutkaisissa järjestelyissä.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa syksystä kevääseen ja kesät työttömänä. Lasten hoitojärjestelyt kesällä olisivat liian kalliita ja stressaavia.

Työn ja perheen ristiriita on Toppinen-Tannerin mukaan suuri syy työstressiin. Hän uskoo, että perheystävällisyys on työnantajalle valtti aloilla, joilla kilpaillaan hyvistä työntekijöistä.

Perheystävällisyydellä on isompikin merkitys. Se voisi saada suomalaiset tekemään enemmän töitä.

Tutkijat ja poliitikot puhuvat työurien pidentämisestä. Mitä useampia vuosia jokainen suomalainen tekee töitä ja maksaa veroja, sitä paremmin yhteiset rahat riittävät.

Yksi keino lisätä pikkulasten vanhempien työntekoa on osa-aikatyö. Vielä vanhempien kokemukset siitä eivät ole pelkästään hyviä.

Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat.

Osittaisella hoitovapaalla pitää oikeasti tehdä samat työt pienemmällä palkalla.

Olisin palannut hoitovapaalta aiemmin töihin, jos kolmipäiväinen työviikko olisi ­onnistunut. Ei onnistunut, ja olin lasten kanssa kotona maksimiajan. Nautin joka hetkestä, mutta putosin urakehityksestä.

Tuki on rajattu typerästi. Miksei se ole kaikille, joilla on nuorempi lapsi kuin tokaluokkalainen?

Kunhan tulevat tehdyiksi

Silti suomalaiset vanhemmat tekevät paljon töitä – ja kokopäivää. Suomalaisiin äiteihin verrattuna Euroopassa kokoaikatyötä tekevät useammin vain äidit Sloveniassa, Liettuassa ja Bulgariassa, kertoo tilastotoimisto Eurostat.

Työ antaa perheelle toimeentulon. Se antaa iloa. Ja usein arki myös sujuu ihan hyvin.

Työt saa hoitaa kuten parhaaksi näkee, etänä tai toimistolla.

Jään äitiyslomalle, ja ihana työnantaja palkkasi sijaisen niin, että olemme yhtä aikaa töissä yli kaksi kuukautta. Se tuli tarpeeseen.

En voi valittaa, asiat sujuvat todella hyvin. Suunnittelemme itse työvuoromme, ja kaikki joustavat tarvittaessa. Työ ei määrää elämäämme – vaan elämä määrittelee työn.

Meidän Perhe 9/2014

Teppo

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

"Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat." Mutta 3-6-vuotiaiden vanhemmilla on oikeus silti osittaiseen hoitovapaaseen eli saa tehdä vaan 80% työaikaa, vaikka Kela ei siitä mitään korvaakaan!! Muistakaa tämä!!
Lue kommentti
trayate8

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

Miksi niitä pentuja täytyy tehdä kun se on noin vaikeaa? En ole koskaan ymmärtänyt. Vaan jättänyt hankkimatta. Hankkinut hyvän koulutuksen ja löytyi mukava kumppanikin, mutta kakaroita en välittäisi alkaa hyysäämään kun nyt on ihan hyvä olla. Halvalla vuokralla hyvä asua, ei tarvitse pelätä yllättäviä kulujakaan ja rahaa jää matkusteluun muutaman kerran vuodessa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Joka perheessä on vakiintuneita sääntöjä ja tapoja. Teilläkin on varmasti!

Nam, munkkeja!

Saunamunkit. Meidän viisihenkisellä perheellä on tapana ostaa torstaisin tuoreet munkit lähikaupasta ja syödä niitä saunavuorolla taloyhtiön saunan pesuhuoneessa.

Leipää ei saa koskaan laittaa suoraan pöydälle, vaan alla pitää olla talouspaperi tai lautanen.

Silloin kun eläimillä ja ihmisillä on yhtä aikaa ruoka-aika, niin eläimelle annetaan ruokaa ensin, ja sitten vasta saavat ihmiset syödä. Ei ole reilua, jos täysin ihmisen vallan alla elävä lemmikki joutuu nälkäisenä katsomaan vierestä, kun toiset syövät.

Leivän päälle saa laittaa vain joko kinkkua tai juustoa, ei molempia kerrallaan, muu on pröystäilyä! Tämä periytyy ajalta, jolloin olimme varattomia opiskelijoita, ja tapa on vain jäänyt päälle.

Aamulla syödään aina tummaa leipää, illalla vaaleaa.

Syön usein luonnonjogurttia ja mysliä sekä aamu- että iltapalalla. Illalla jogurtti nautitaan ehdottomasti mukista, aamulla ehdottomasti kulhosta. Menee ihan pasmat sekaisin, jos yrittää jotain muuta.

Matto, jonka päälle ei saa astua

Kaappien ovien pitää olla aina kiinni. Nousen sohvalta erikseen sulkemaan oven, jos joku on jättänyt sen auki. Itsehän en koskaan jätä. Sama juttu makuuhuoneen oven kanssa.

Maanantaina aina sininen paita päälle, en tiedä mistä tapa on tullut.

Meillä kastellaan kukat aina perjantaisin. Aina perjantaina.

Mummoni antoi lahjaksi pienen maton saatesanoilla: se on niin hieno, että sen päälle ei sitten saa astua.

Vaatteet vaihdetaan heti kotiin tullessa. Kukaan ei ole sanonut sääntöä ääneen, mutta lapsikin tekee sen saman tien ihan oma-aloitteisesti.

Käsilaukkua ei saa pitää lattialla, muuten loppuvat rahat. Eikä leipää (limppua) saa pitää väärinpäin, muuten talosta loppuu leipä.

Vessapaperissa ei saa olla kuvioita, sen pitää olla yksiväristä. Siihen ei ole mitään rationaalista syytä. Ajatus vain on epämiellyttävä.

Näpit irti tiskikoneesta!

Aina kun tullaan sisään ovesta, pestään kädet. Vaikka oltaisiin haettu hanska portailta.

Päivävaatteilla ei mennä sänkyyn, jos sänkyä ei ole pedattu. Eli vain yökkärit päällä lakanoissa.

Mies ei saa täyttää tiskikonetta, koska minä olen siinä niin ylivoimaisen hyvä! Helpoimmalla pääsen, kun täytän koneen alusta alkaen itse.

Monia ihmetyttää se, että meidän perheessä pidetään kerran viikossa täysin ruutuvapaa päivä. Lasten on pakko keksiä itse tekemistä, ja aikuisetkin keskittyvät kännykän ja tv:n sijaan enemmän yhdessä olemiseen.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.