Työn ja perhe-elämän ristiriita kestää kymmenen vuotta. Sinä aikana monista vanhemmista tuntuu, ettei tee mitään kunnolla.

Mistä on äidin ja isän työelämä tehty?

Omasta ajasta, innostumisesta ja työn ilosta. Mutta myös kiireestä, ristiriidoista ja huonosta omastatunnosta. Työn ja perheen vaatimukset panevat vanhemman ristivetoon, sanovat Meidän Perheen lukijat.

Sovittaakseen yhteen työn ja perhe-elämän vanhemmat joutuvat tekemään vaikeita valintoja, kestämään kiirettä ja tunnetta siitä, ettei tee mitään hyvin. Sitä kestää ainakin kymmenen vuotta.

Tätä juttua varten tehdyssä kyselyssä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä kertoi 121 ­vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia. Kursivoidut tekstit ovat vanhempien kokemuksia.

Vaikeinta on kiire

Päiväkoti menee kiinni samalla kellonlyömällä, kun työaika loppuu.

Kiirettä tuntevat etenkin 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat. Puolet heistä tuntee kiirettä ja stressiä usein, toinen puoli silloin tällöin. Alle kouluikäisten vanhemmista kiirettä tuntee jokainen.

Monen työt jatkuvat, kun lapset menevät nukkumaan. Vanhemmat paikkaavat töitään iltaisin, jos he voivat niin tehdä. Myös sairaan lapsen hoito pakottaa työskentelemään iltaisin – vaikka lapsen hoitamiseen on työs­opimuslain mukaan oikeus.

Töitä ei ehdi mitenkään tehdä työaikana, osa jää aina illaksi kotiin. Varsinainen etätyö on kuitenkin kiellettyä.

Jos on pois töistä hoitamassa sairasta lasta, on työt tehtävä iltaisin, eikä niistä makseta.

Kiire ja stressi alkavat hellittää, kun perheen nuorinkin lapsi on noin kymmenen.

Rakas rakas liukuma

Meidän Perhe pyysi vanhempia kertomaan, mitkä työpaikan käytännöt auttavat työn ja perhe-elämän sovittamisessa yhteen. ­Lisäksi vanhemmat kertoivat, toteutuuko käytäntö nyt omalla työpaikalla.

Vanhempien pelastus on liukuva työaika. Liukumien turvin vanhemmat vievät lapsensa neuvolaan ja hammaslääkäriin ja osallistuvat lasten kevätjuhliin. Tavallinen liukuma on tunnin, mutta työaikalain mukaan se saa olla kolmekin tuntia.

Pitkää, kolmen tunnin liukumaa toivoo neljä viidestä Meidän Perheen kyselyyn vastanneesta vanhemmasta. Se helpottaisi arkea. Nyt liukuva työaika on Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosentilla työssäkäyvistä suomalaisista, ja naisilla harvemmin kuin miehillä.

Moni nainen työskentelee hoiva-alalla tai asiakaspalvelussa, joissa työajan alkua tai loppua ei voi siirtää tai tehdä etätyötä.

Olen hoitoalalla vuorotyössä. Jos työkaveri sairastuu, pitäisi jäädä aamuvuorosta vielä iltavuoroon, koska sijaisia ei palkata. Mutta minun on haettava lapsi päivähoidosta.

– Myös pienyrityksessä naisvaltaisella alalla on vaikea saada joustoja. Toisaalta yleensä, kun naisten osuus alalla kasvaa, perheystävällisiä käytäntöjä aletaan kehittää. Niin on käynyt esimerkiksi lääkärien, juristien ja monien muiden asiantuntijoiden työssä, perhe- ja työelämäkysymysten asiantuntija Anna Kokko Väestöliitosta sanoo.

Jos työaika ei jousta, vanhemmat haluavat työvuorolistat mahdollisimman aikaisin. Silloin jää aikaa varata lapsenvahteja, sopia kyytejä ja junailla menoja.

– Esimiesten kannattaa miettiä, kestääkö työkulttuuri normaalia elämää. Jos työt on järjestetty huonosti, työntekijä saattaa ottaa sairauslomaa pakollisten perhe­asioiden järjestämiseen.

Niin: työelämän täytyy kestää se, että lapset käyvät neuvolassa ja päiväkodeissa on kevätjuhlia.

Kukaan ei kaipaa kännykkää

Ylitöistä saa kieltäytyä, mutta siitä huomautellaan jatkuvasti.

Meidän Perheen kyselyn vastaajista melkein jokainen pitää tärkeänä sitä, että työt saa tehtyä työaikana.

Tärkeää on myös se, että omaan puhelimeen voi vastata työpäivän aikana. Erityisen tärkeää on, että sekä esimies että työkaverit suhtautuvat reilusti sairaan lapsen hoitamiseen. Näitä asioita pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä useampi kuin yhdeksän kymmenestä vanhemmasta.

Hyvä uutinen on, että enemmistön työpaikalla nämä tärkeimmät asiat myös sujuvat.

Vähiten tärkeää on saada pitää kännykkänumero perhevapaan ajan tai tulla perhevapaan aikana kutsutuksi työpaikan juhliin. Esimiehen yhteydenpitoa perhevapaan aikana kaipaa vain joka toinen.

Mutta toiveitakin vielä jää.

Kysyisipä se joskus

Jos vanhemmat saisivat päättää, töissä ­olisi näin: Kun lapsi aloittaa koulun tai päivähoidon, työaikaa saisi lyhentää kahdeksi viikoksi ihan vain sopimalla – ilman hakemuksia tai ilman, että kyseessä on varsinainen osittainen hoitovapaa.

Oikeus sairaan lapsen hoitoon olisi nykyistä pidempi ja koskisi alle 13-vuotiaita lapsia. Myös uusi työntekijä saisi kesäloman, vaikka palkattoman. Perhevapaalta palaava työntekijä puolestaan saisi perehdytyksen.

Nämä hyvät käytännöt eivät ole unelmaa, vaan totta joillakin suomalaisilla työpaikoilla. Jutussa mainitut hyvät käytännöt ovat esimerkkejä oikeilta työpaikoilta.

Yleisimmät työelämätoiveet eivät vaadi työnantajalta rahaa vaan sopimista ja keskustelua. Suurin ero toiveiden ja työpaikkojen todellisuuden välillä on siinä, miten asioista puhutaan.

Vanhemmat toivovat, ­että ­kehityskeskustelussa puhuttaisiin myös siitä, miten työ ja perhe sopivat yhteen.

– On perinteinen johtamisajatus, että perhe on yksityisasia, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon töissä, työterveyslaitoksen asiantuntija Salla Toppinen-Tanner sanoo.

– Mutta työn ja perheen sopiminen yhteen on osa työkykyä. Täytyyhän siitä puhua!

Kun Työterveyslaitos pyysi työsuojeluvaltuutettuja ja -päällikköjä keväällä 2014 arvioimaan, miten perhe-elämä nähdään työpaikalla, melkein kolmannes sanoi ettei perhe liity työelämään.

Isoin osuus, 58 prosenttia arvioi, että perhettä pidetään työpaikalla voimavarana. Rasitteena sitä pidetään joka kymmenennellä työpaikalla.

Toppinen-Tanner uskoo, että perheystävällisyys kasvaa osaksi yrityksen kulttuuria vasta, kun se on työpaikan tavoitteissa ja kehityskeskusteluissa.

Joskus kiire ja stressi syntyy pienistä ­asioista. Ne pitäisi vain ottaa puheeksi.

Päiväkotilasten vanhempien pitäisi päästä lähtemään ajoissa. Kokoukset venyvät höpinöiden vuoksi.

Osa-aika ei aina onnistu

Jos työn ja perhe-elämän yhdistäminen on liian vaikeaa, töihin ei tee mieli.

Työ- ja päivähoitoarki kaksi- ja kolmevuotiaiden lasten kanssa on uuvuttavaa. Töissä pitää joustaa ja pidentää usein päivää. Olen hoitovapaalla niin kauan kuin taloudellisesti pystyn.

Lapsille suositellaan enintään kahdeksan tunnin hoitopäivää, mutta töihin on tunnin matka suuntaansa. On pakko valita.

Joskus vanhemmat luovivat monimutkaisissa järjestelyissä.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa syksystä kevääseen ja kesät työttömänä. Lasten hoitojärjestelyt kesällä olisivat liian kalliita ja stressaavia.

Työn ja perheen ristiriita on Toppinen-Tannerin mukaan suuri syy työstressiin. Hän uskoo, että perheystävällisyys on työnantajalle valtti aloilla, joilla kilpaillaan hyvistä työntekijöistä.

Perheystävällisyydellä on isompikin merkitys. Se voisi saada suomalaiset tekemään enemmän töitä.

Tutkijat ja poliitikot puhuvat työurien pidentämisestä. Mitä useampia vuosia jokainen suomalainen tekee töitä ja maksaa veroja, sitä paremmin yhteiset rahat riittävät.

Yksi keino lisätä pikkulasten vanhempien työntekoa on osa-aikatyö. Vielä vanhempien kokemukset siitä eivät ole pelkästään hyviä.

Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat.

Osittaisella hoitovapaalla pitää oikeasti tehdä samat työt pienemmällä palkalla.

Olisin palannut hoitovapaalta aiemmin töihin, jos kolmipäiväinen työviikko olisi ­onnistunut. Ei onnistunut, ja olin lasten kanssa kotona maksimiajan. Nautin joka hetkestä, mutta putosin urakehityksestä.

Tuki on rajattu typerästi. Miksei se ole kaikille, joilla on nuorempi lapsi kuin tokaluokkalainen?

Kunhan tulevat tehdyiksi

Silti suomalaiset vanhemmat tekevät paljon töitä – ja kokopäivää. Suomalaisiin äiteihin verrattuna Euroopassa kokoaikatyötä tekevät useammin vain äidit Sloveniassa, Liettuassa ja Bulgariassa, kertoo tilastotoimisto Eurostat.

Työ antaa perheelle toimeentulon. Se antaa iloa. Ja usein arki myös sujuu ihan hyvin.

Työt saa hoitaa kuten parhaaksi näkee, etänä tai toimistolla.

Jään äitiyslomalle, ja ihana työnantaja palkkasi sijaisen niin, että olemme yhtä aikaa töissä yli kaksi kuukautta. Se tuli tarpeeseen.

En voi valittaa, asiat sujuvat todella hyvin. Suunnittelemme itse työvuoromme, ja kaikki joustavat tarvittaessa. Työ ei määrää elämäämme – vaan elämä määrittelee työn.

Meidän Perhe 9/2014

Teppo

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

"Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat." Mutta 3-6-vuotiaiden vanhemmilla on oikeus silti osittaiseen hoitovapaaseen eli saa tehdä vaan 80% työaikaa, vaikka Kela ei siitä mitään korvaakaan!! Muistakaa tämä!!
Lue kommentti
trayate8

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

Miksi niitä pentuja täytyy tehdä kun se on noin vaikeaa? En ole koskaan ymmärtänyt. Vaan jättänyt hankkimatta. Hankkinut hyvän koulutuksen ja löytyi mukava kumppanikin, mutta kakaroita en välittäisi alkaa hyysäämään kun nyt on ihan hyvä olla. Halvalla vuokralla hyvä asua, ei tarvitse pelätä yllättäviä kulujakaan ja rahaa jää matkusteluun muutaman kerran vuodessa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jännittääkö juhannuksen sää? Ei ole aina ennenkään paistanut, mutta ei se ole vauhtia hidastanut. Meidän Perheen juhannuskone kertoo sinulle tämän juhannuksen tapahtumat!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauva.fin Havaintoja parisuhteesta -bloggaaja Sami Minkkinen nähdään ensi syksynä Kielletty rakkaus -televisiosarjan juontajana.

– Minulta kysyttiin lähdenko juontamaan ohjelmaa samalla viikolla, kun olin julkaissut oman elämäni uutispommin. Kysyin vastaukseksi, että oletteko tietoisia, mitä minulle on tapahtunut, Minkkinen nauraa.

Kielletty rakkaus -tv-ohjelma käsittelee normista poikkeavia rakkaustarinoita, jotka herättävät vastustusta läheisissä. Ohjelma alkaa syksyllä Livillä.

Oma kielletty rakkauteni auttaa ymmärtämään ohjelman pareja

Minkkinen kertoo, että hänen toukokuinen eronsa ja uuden rakkauden paljastaminen samaan syssyyn vain lisäsi tuotantoryhmän halua ottaa hänet juontajaksi ohjelmaan.

– Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja, ymmärrän heidän tunteitaan.

Minkkinen kertoo olevansa hämmentynyt mutta iloinen uudesta työstään: uutta ja epämukavuusalueita kohti! Hän ei ole koskaan juontanut mitään, joten uusi askel on myös jännittävä.

Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja

Ohjelman idea on Minkkiselle tärkeä. Hän ei olisi lähtenyt tekemään mitään, missä ihmisille nauretaan tai heidän tarinoilla mässäillään. Kielletty rakkaus -ohjelman tulevalla tuotantokaudella ihmisiä kohdellaan Minkkisen mukaan arvostavasti.

– Ohjelma ei ole mikään friikkisirkus, vaan siinä mennään rakkaus ja ihmisyys edellä. Tavoite on saada ohjelmasarjasta ennen kaikkea arkisen kaunis, lohdullinen ja toiveikas.

Minkkinen kertoo ohjelmassa esiintyvien parien olevan rohkeita ja voimakkaita. Hän toivoo, että heidän läheisensä, ja varsinkin heidän rakkauttaan vastustavat ihmiset ymmärtäisivät, että rakkauden ei koskaan pitäisi olla vastustettava asia.

– Omaan rakkauteeni liittyvä somemyrsky ja julkinen ryöpytys tuntuu edelleen käsittämättömältä, mutta pieneltä siihen nähden, mitä ohjelmassa esiintyvät ihmiset ovat joutuneet kestämään vain siksi, että rakastavat. Ja silti rakkaus voittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kesäinen Ahvenanmaa houkuttelee lapsiperheet ulos. Tutustu riistasafariin, huvipuistoon, historialliseen linnoitukseen ja söpöön pieneläinpuistoon.

Ahvenanmaa houkuttelee kesällä sijainnillaan; ollaan vähän kuin Ruotsissa, mutta ei kuitenkaan! 

Matka Turusta Maarianhaminaan on juuri sopivan pituinen, viidessä tunnissa ehtii syödä puffetissa, kauhoa pallomeressä, ostaa hallonbåtarit tax-freestä ja levätä hetken hytissä. Kukaan ei ehdi pitkästyä, ja hinku palata takaisin laivaan jää juuri oikean kokoiseksi.

Kaunis kesäinen päivä Ahvenanmaalla anelee olemaan ulkona, nauttimaan virkistävästä saaristoilmasta. Maarianhaminan kujat ja Eckerön ympäristö maalaavat mieleen Astrid Lindgrenin Saariston lasten tai Melukylän maisemat: pastellinväriset talot, kalliot, koristeelliset ikkunaruudut, kalastusaitat ja säihkyvän sininen meri ovat kuin muistoja lapsuudesta. 

Ahvenanmaalla kaikki on lähellä, ja autolla näkee yhdessäkin päivässä paljon, mutta kohde on, kuten monet tietävätkin, myös erinomainen pyörällä tarkasteltavaksi.

On helppoa jättää palaveriaikataulut ja deadlinet taakse, ja keskittyä olennaiseen: lapsiin, rentoutumiseen ja syömiseen. Ja muuten, jos ruotsinkielentaito mietityttää, Ahvenanmaalla pärjää mainiosti myös suomeksi!

Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.
Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen

”Äiti, täällä voi syöttää pupuja!” Helmeilevä meri, vaaleahiekkainen ranta ja pieneläinpuisto – mitä muuta kesäinen piknikretki tarvitsee onnistuakseen?

Aivan kaupungin keskustan tuntumassa, itäisen sataman vieressä avautuu upea lehtomainen puisto. Lapset kirmaavat pitkin hiekkaisia puistokujia ihmetellen rantakallioita, keltavuokkoja ja vanhoja lehtipuita.

Puiston rannalta löytyy kaunis joutsenkoristeinen portti, jonka alta siltaa myöden voi kipittää erilliselle saarelle, Lilla Holmenille, joka on ilmainen rantaretki- ja pieneläinpuistokohde aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa.

Viltti kainaloon, eväät koriin ja uikkarit kassiin. Lilla Holmenissa on sileähiekkainen uimaranta, kiipeilylaiva ja sekä söpö pieneläinpuisto. Lapset saavat onkia Lilla Holmenin laiturilta ja rannalta löytyvät sekä wc että pukuhuone.

Lilla Holmen on kaislojen suhinassa kelluva lintusaari. Kesäisin saarella käyskentelee vapaana uljaat riikinkukot sulkineen. Saarelta pieneläinpuiston valkoinen kani saa syödäkseen voikukanlehtiä, ruskeankirjava pupu taas herkuttelee apiloilla. Kookkaat papukaijat kiinnostavat pieniä ihmisiä kiipeillessään häkissään. Undulaattien sirkutus täyttää ilman.

Vaikka alue ei ole eläintarhamaisen iso, siitä riittää näkemistä ja kokemista pitkäksi aikaa. Vielä hetkeksi mereen kellumaan, sitten kuumaa kaakaota termarista ja eväät esiin, niin päivä kääntyykin jo illaksi.

Ps. Maarianhaminan keskustassa on leikkipaikka kaupungin torilla sekä Lindanin leikkipuisto Torggatanin eteläpäässä. Pohjois-Maarianhaminassa on leikkipaikat Ljungvägenin kadun varrella ja Backebergin puistossa, ja lännessä Västernäsin kaupunginosassa.

Lilla Holmenille on vapaa pääsy. 


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Kastelhoman linnoitus

Ritarimiekat suhahtelevat huotrastaan, kun pienet seikkailijat pujahtavat historiaan Kastelhoman sisäpihalla. Satojavuosia vanha kivilinnoitus laittaa mielikuvituksen kiitämään, ja korkeat kivihallit ja tykkiaukot saavat perheen pienemmätkin ihmettelemään: "Ai, milloin täällä on asuttu?"

Pienet seiikailijat, ritarit ja linnanneidot viihtyvät Ahvenanmaan keskiaikaisen linnoituksen varjoissa jo paikan keskiaikaisen hengen tähden, mutta vielä mielenkiintoisemmalta kohde vaikuttaa, kun tietää, että siellä on asunut sekä Kustaa Vaasa että Suomen herttua Juhana III.  Vankina siellä on pidetty kuningas Eerik XIV:tä yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa.

Kastelholman alueella sijaitsee myös ahvenanmaalaisista rakennusperinteistään tunnettu Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo ja vankilamuseo Vita Björn, jotka saattavat kiinnostaa pieniä historiantutkijoita.

Linnoitus on auki kesä- ja elokuussa klo 10.00-17.00 sekä heinäkuussa klo 10.00-18.00. Pääsymaksu on 6€ aikuisilta ja 4,5€ yli 7-vuotiailta lapsilta. Opastuskierros Kastelhoman linnoituksessa sisältyy lipun hintaan, ja se pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi kerran päivässä.


Smartpark

Kotieläimiä, kiipeilyratoja, hiekkalinnaleikkejä, sähkö- ja polkuautoja ja kauko-ohjattavia veneitä! Smartparkin  ulkohuvipuisto on kuin päivitetty versio Puuhamaasta, ja se sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päästä Marienhaminasta. 

Täällä viihtyivät niin isot kuin pienet leikkijät. Silitä lampaita, kaiva sähkökaivurilla ja pyöri karusellissa! Kouluikäiset sotkevat menemään polkuautoilla, kiipeilevät kiipeilylinnassa ja ohjaavat veneitä lammella. Leikki-ikäiset tankkaavat sähköautojaan huolellisesti ja kiinnittävät autojen perään peräkärryjä, joihin kasataan puupinoja lastiksi. Työmieshommia, katsos.

Lasten ehdoton suosikki on upea kahluuallas, jossa voi leikkiä Oolannin sotaa oikeilla vesitykeillä. Lapset innostuivat Oolannin sodasta niin, että joudun toppuuttelemaan leikkiä: ”aikuiskohde” nuorempi lapsistani huusi ja ruiskutti tykistä suoraan kohti. Joten vaihtovaatteet tai uikkarit mukaan koko perheelle!

Alue on iso ja tilava, joten tilaa piknik-viltille löytyy myös ruuhka-aikaan. Huvipuistossa saa kulutettua vaikka koko päivän. Pienehkö ravintola tarjoaa lapsille mieluisaa ruokaa kuten spaghettia ja hampurilaisia, ja järven rannalla oleva kahvilasta voi ostaa jäätelöä ja kevyttä purtavaa. Myös omat eväät on sallittu.

Pääsymaksu Smartparkkiin on kaikilta yli 3-vuotiailta 20€, mutta esimerkiksi 4 hnegen perhelippu maksaa 72€. Puisto on auki 17.6-20.8 kello 11.00-19.00, muina aikoina klo 12.00-18.00.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Riistasafari

Traktorin kyydissä saksanhirviä syöttämään tai juoksujalkaa varastamaan strutsin muna? Riistasafari on ilahduttavan erilainen eläintarha, joka tulee iholle ja sieraimiin – eläimet ovat sopivan lähellä, mutta eivät iholla. Paitsi strutsi ja laama, jos niitä haluaa syöttää kädestä.

Eckerön pohjoispuolella, ihan Vanhan Käringsundin vierasvenesataman vierestä löytyy Viltsafari eli riistaeläinsafari. Safarilla hypätään traktorin peräkärryn kyytiin yli kolmenkymmenen muun kanssa. 32 hehtaarin suuruista aluetta kierretään rempseän, ruotsia- ja englantia puhuvan oppaan kanssa melkein tunnin ajan.

Hyvin nopeasti kyytiin noustuamme meitä tuli tervehtimään komea saksanhirvipariskunta, ja opas kertoi uroksen kasvattaneen lähes metrin pituisia sarviaan helmikuusta lähtien. Sarvet tekivät vaikutuksen lapsiin, ja traktorin vaunussa oli aivan hiljaista, jotteivät eläimet pelästyisi pois kosketusetäisyydeltä.

Traktorin kyydissä oli letkeää istuskella ja ihastella vetteikköjä ja suoalueita, sekä mäntymetsää, jonka varjoissa näkyi pieniä kauriin poikasia emoineen. Kylmänä päivänä lämmin takki, hattu ja hanskat ovat mukava lisä viihtymisen kannalta.

Tapasimme myös mahtailevia villisikoja, joiden aitauksen luona oli ehdottomasti toteltava käskyä olla laittamatta käsiä aitauksen aukoista sisään. Isojen ja varsinkin helleaikaan melko pahalta haisevien villisikojen jaloissa juoksenteli pieniä ruskearaidallisia possuja, joiden ehdottomasta söpöydestä ei käy kiisteleminen.

Strutsit olivat isoja! Voi hyvänen aika, kuinka mahtavia lintuja ja äidin puntti hieman tutisi, kun lapset halusivat syöttää noita kolme kertaa heidän kokoisia lintuja suoraan kädestä. Kaukana aitauksen takana pilkotti iso, valkoinen muna, joka vastaa kooltaan noin kahtakymmentäneljää kananmunaa. Opas kertoi, että koska munasta ei kuoriudu poikasta, vaikka isästrutsi sitä tarkkaan vartioikin, saattavat puiston työntekijät tehdä munasta jättiläismunakkaan. Jos siis ehtivät munan luokse ennen isästrutsia – strutsithan ovat tunnetusti maailman nopeimpia lintuja ja niiden potkun voimakkuus voi vahingoittaa!

Safarille pääsee kesä-heinäkuussa kolmesta kuuteen kertaan päivässä  40 henkeä kerralla varaamalla safarille paikan sähköpostitse viltsafari@aland.net. Pääsymaksu: aikuiset 10€, lapset 7€/5€.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.