Työn ja perhe-elämän ristiriita kestää kymmenen vuotta. Sinä aikana monista vanhemmista tuntuu, ettei tee mitään kunnolla.

Mistä on äidin ja isän työelämä tehty?

Omasta ajasta, innostumisesta ja työn ilosta. Mutta myös kiireestä, ristiriidoista ja huonosta omastatunnosta. Työn ja perheen vaatimukset panevat vanhemman ristivetoon, sanovat Meidän Perheen lukijat.

Sovittaakseen yhteen työn ja perhe-elämän vanhemmat joutuvat tekemään vaikeita valintoja, kestämään kiirettä ja tunnetta siitä, ettei tee mitään hyvin. Sitä kestää ainakin kymmenen vuotta.

Tätä juttua varten tehdyssä kyselyssä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä kertoi 121 ­vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia. Kursivoidut tekstit ovat vanhempien kokemuksia.

Vaikeinta on kiire

Päiväkoti menee kiinni samalla kellonlyömällä, kun työaika loppuu.

Kiirettä tuntevat etenkin 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat. Puolet heistä tuntee kiirettä ja stressiä usein, toinen puoli silloin tällöin. Alle kouluikäisten vanhemmista kiirettä tuntee jokainen.

Monen työt jatkuvat, kun lapset menevät nukkumaan. Vanhemmat paikkaavat töitään iltaisin, jos he voivat niin tehdä. Myös sairaan lapsen hoito pakottaa työskentelemään iltaisin – vaikka lapsen hoitamiseen on työs­opimuslain mukaan oikeus.

Töitä ei ehdi mitenkään tehdä työaikana, osa jää aina illaksi kotiin. Varsinainen etätyö on kuitenkin kiellettyä.

Jos on pois töistä hoitamassa sairasta lasta, on työt tehtävä iltaisin, eikä niistä makseta.

Kiire ja stressi alkavat hellittää, kun perheen nuorinkin lapsi on noin kymmenen.

Rakas rakas liukuma

Meidän Perhe pyysi vanhempia kertomaan, mitkä työpaikan käytännöt auttavat työn ja perhe-elämän sovittamisessa yhteen. ­Lisäksi vanhemmat kertoivat, toteutuuko käytäntö nyt omalla työpaikalla.

Vanhempien pelastus on liukuva työaika. Liukumien turvin vanhemmat vievät lapsensa neuvolaan ja hammaslääkäriin ja osallistuvat lasten kevätjuhliin. Tavallinen liukuma on tunnin, mutta työaikalain mukaan se saa olla kolmekin tuntia.

Pitkää, kolmen tunnin liukumaa toivoo neljä viidestä Meidän Perheen kyselyyn vastanneesta vanhemmasta. Se helpottaisi arkea. Nyt liukuva työaika on Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosentilla työssäkäyvistä suomalaisista, ja naisilla harvemmin kuin miehillä.

Moni nainen työskentelee hoiva-alalla tai asiakaspalvelussa, joissa työajan alkua tai loppua ei voi siirtää tai tehdä etätyötä.

Olen hoitoalalla vuorotyössä. Jos työkaveri sairastuu, pitäisi jäädä aamuvuorosta vielä iltavuoroon, koska sijaisia ei palkata. Mutta minun on haettava lapsi päivähoidosta.

– Myös pienyrityksessä naisvaltaisella alalla on vaikea saada joustoja. Toisaalta yleensä, kun naisten osuus alalla kasvaa, perheystävällisiä käytäntöjä aletaan kehittää. Niin on käynyt esimerkiksi lääkärien, juristien ja monien muiden asiantuntijoiden työssä, perhe- ja työelämäkysymysten asiantuntija Anna Kokko Väestöliitosta sanoo.

Jos työaika ei jousta, vanhemmat haluavat työvuorolistat mahdollisimman aikaisin. Silloin jää aikaa varata lapsenvahteja, sopia kyytejä ja junailla menoja.

– Esimiesten kannattaa miettiä, kestääkö työkulttuuri normaalia elämää. Jos työt on järjestetty huonosti, työntekijä saattaa ottaa sairauslomaa pakollisten perhe­asioiden järjestämiseen.

Niin: työelämän täytyy kestää se, että lapset käyvät neuvolassa ja päiväkodeissa on kevätjuhlia.

Kukaan ei kaipaa kännykkää

Ylitöistä saa kieltäytyä, mutta siitä huomautellaan jatkuvasti.

Meidän Perheen kyselyn vastaajista melkein jokainen pitää tärkeänä sitä, että työt saa tehtyä työaikana.

Tärkeää on myös se, että omaan puhelimeen voi vastata työpäivän aikana. Erityisen tärkeää on, että sekä esimies että työkaverit suhtautuvat reilusti sairaan lapsen hoitamiseen. Näitä asioita pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä useampi kuin yhdeksän kymmenestä vanhemmasta.

Hyvä uutinen on, että enemmistön työpaikalla nämä tärkeimmät asiat myös sujuvat.

Vähiten tärkeää on saada pitää kännykkänumero perhevapaan ajan tai tulla perhevapaan aikana kutsutuksi työpaikan juhliin. Esimiehen yhteydenpitoa perhevapaan aikana kaipaa vain joka toinen.

Mutta toiveitakin vielä jää.

Kysyisipä se joskus

Jos vanhemmat saisivat päättää, töissä ­olisi näin: Kun lapsi aloittaa koulun tai päivähoidon, työaikaa saisi lyhentää kahdeksi viikoksi ihan vain sopimalla – ilman hakemuksia tai ilman, että kyseessä on varsinainen osittainen hoitovapaa.

Oikeus sairaan lapsen hoitoon olisi nykyistä pidempi ja koskisi alle 13-vuotiaita lapsia. Myös uusi työntekijä saisi kesäloman, vaikka palkattoman. Perhevapaalta palaava työntekijä puolestaan saisi perehdytyksen.

Nämä hyvät käytännöt eivät ole unelmaa, vaan totta joillakin suomalaisilla työpaikoilla. Jutussa mainitut hyvät käytännöt ovat esimerkkejä oikeilta työpaikoilta.

Yleisimmät työelämätoiveet eivät vaadi työnantajalta rahaa vaan sopimista ja keskustelua. Suurin ero toiveiden ja työpaikkojen todellisuuden välillä on siinä, miten asioista puhutaan.

Vanhemmat toivovat, ­että ­kehityskeskustelussa puhuttaisiin myös siitä, miten työ ja perhe sopivat yhteen.

– On perinteinen johtamisajatus, että perhe on yksityisasia, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon töissä, työterveyslaitoksen asiantuntija Salla Toppinen-Tanner sanoo.

– Mutta työn ja perheen sopiminen yhteen on osa työkykyä. Täytyyhän siitä puhua!

Kun Työterveyslaitos pyysi työsuojeluvaltuutettuja ja -päällikköjä keväällä 2014 arvioimaan, miten perhe-elämä nähdään työpaikalla, melkein kolmannes sanoi ettei perhe liity työelämään.

Isoin osuus, 58 prosenttia arvioi, että perhettä pidetään työpaikalla voimavarana. Rasitteena sitä pidetään joka kymmenennellä työpaikalla.

Toppinen-Tanner uskoo, että perheystävällisyys kasvaa osaksi yrityksen kulttuuria vasta, kun se on työpaikan tavoitteissa ja kehityskeskusteluissa.

Joskus kiire ja stressi syntyy pienistä ­asioista. Ne pitäisi vain ottaa puheeksi.

Päiväkotilasten vanhempien pitäisi päästä lähtemään ajoissa. Kokoukset venyvät höpinöiden vuoksi.

Osa-aika ei aina onnistu

Jos työn ja perhe-elämän yhdistäminen on liian vaikeaa, töihin ei tee mieli.

Työ- ja päivähoitoarki kaksi- ja kolmevuotiaiden lasten kanssa on uuvuttavaa. Töissä pitää joustaa ja pidentää usein päivää. Olen hoitovapaalla niin kauan kuin taloudellisesti pystyn.

Lapsille suositellaan enintään kahdeksan tunnin hoitopäivää, mutta töihin on tunnin matka suuntaansa. On pakko valita.

Joskus vanhemmat luovivat monimutkaisissa järjestelyissä.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa syksystä kevääseen ja kesät työttömänä. Lasten hoitojärjestelyt kesällä olisivat liian kalliita ja stressaavia.

Työn ja perheen ristiriita on Toppinen-Tannerin mukaan suuri syy työstressiin. Hän uskoo, että perheystävällisyys on työnantajalle valtti aloilla, joilla kilpaillaan hyvistä työntekijöistä.

Perheystävällisyydellä on isompikin merkitys. Se voisi saada suomalaiset tekemään enemmän töitä.

Tutkijat ja poliitikot puhuvat työurien pidentämisestä. Mitä useampia vuosia jokainen suomalainen tekee töitä ja maksaa veroja, sitä paremmin yhteiset rahat riittävät.

Yksi keino lisätä pikkulasten vanhempien työntekoa on osa-aikatyö. Vielä vanhempien kokemukset siitä eivät ole pelkästään hyviä.

Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat.

Osittaisella hoitovapaalla pitää oikeasti tehdä samat työt pienemmällä palkalla.

Olisin palannut hoitovapaalta aiemmin töihin, jos kolmipäiväinen työviikko olisi ­onnistunut. Ei onnistunut, ja olin lasten kanssa kotona maksimiajan. Nautin joka hetkestä, mutta putosin urakehityksestä.

Tuki on rajattu typerästi. Miksei se ole kaikille, joilla on nuorempi lapsi kuin tokaluokkalainen?

Kunhan tulevat tehdyiksi

Silti suomalaiset vanhemmat tekevät paljon töitä – ja kokopäivää. Suomalaisiin äiteihin verrattuna Euroopassa kokoaikatyötä tekevät useammin vain äidit Sloveniassa, Liettuassa ja Bulgariassa, kertoo tilastotoimisto Eurostat.

Työ antaa perheelle toimeentulon. Se antaa iloa. Ja usein arki myös sujuu ihan hyvin.

Työt saa hoitaa kuten parhaaksi näkee, etänä tai toimistolla.

Jään äitiyslomalle, ja ihana työnantaja palkkasi sijaisen niin, että olemme yhtä aikaa töissä yli kaksi kuukautta. Se tuli tarpeeseen.

En voi valittaa, asiat sujuvat todella hyvin. Suunnittelemme itse työvuoromme, ja kaikki joustavat tarvittaessa. Työ ei määrää elämäämme – vaan elämä määrittelee työn.

Meidän Perhe 9/2014

Teppo

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

"Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat." Mutta 3-6-vuotiaiden vanhemmilla on oikeus silti osittaiseen hoitovapaaseen eli saa tehdä vaan 80% työaikaa, vaikka Kela ei siitä mitään korvaakaan!! Muistakaa tämä!!
Lue kommentti
trayate8

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

Miksi niitä pentuja täytyy tehdä kun se on noin vaikeaa? En ole koskaan ymmärtänyt. Vaan jättänyt hankkimatta. Hankkinut hyvän koulutuksen ja löytyi mukava kumppanikin, mutta kakaroita en välittäisi alkaa hyysäämään kun nyt on ihan hyvä olla. Halvalla vuokralla hyvä asua, ei tarvitse pelätä yllättäviä kulujakaan ja rahaa jää matkusteluun muutaman kerran vuodessa.
Lue kommentti

Kyllästyttääkö ainainen mokkapalojen väsääminen? Ei hätää. Muuntele reseptiä hieman ja yllätä iloisesti perheen herkkusuut.

1. Minecraft-mokkapalat

Johanna Palo-Parkkinen tuunasi elintarvikeväreillä mokkapalat Minecraft-pelistä tutuiksi maapaloiksi. Pohja on sama kuin aiemmin, mutta kuorrute kauniin vihreä. Katso ohje täältä.

Ruohopäällyste sopii loistavasti myös vaikkapa futisfanin mokkapaloihin. Kentälle voi helposti askarrella juoksemaan esimerkiksi lapsen suosikkipelaajat. Katso ohje täältä.

2. Omar-palat

Vauva.fin Sattumia ja suklaarakeita -bloggarin perhe hurahti Omar-munkkeihin ja perheen äiti päätti kokeilla, onnistuiko Omar-herkkujen tekeminen kotona.

Hän päätyi mokkapalapohjaan, johon tulee Omar-kuorrute. Toimii!

Suosikkiohjeen löydät täältä.

Kuinka paljon lasta kotona hoitavan vanhemman pitää maksaa perheen menoista? Pienen lapsen äiti kysyy mielipiteitä keskustelussa

"Olen jäämässä hoitamaan kotiin vauvaamme, mutta ongelmana on raha. Miehestä käytän häntä hyväksi, jos en maksa puolia perheemme menoista, vaikka tienaan vain 400 euroa kuukaudessa", pienen lapsen äiti kirjoittaa vauva.fin Aihe vapaa -palstalla.

Nainen kertoo hoitavansa kotityöt ja tekevänsä ruuan, kun mies käy töissä.

Lisäksi hän maksaa miehelle vuokraa, koska asuu lapsen kanssa miehen talossa.

"Noin vähästä rahasta en pysty enää maksamaan sitäkään vuokraa."

Mies on luvannut, että voi maksaa lapsen äidille korvausta kotonaolosta puolet siitä, mitä päivähoito maksaisi.

"Eli noin 150 euroa kuukaudessa."

Onko lapsi vain äidin projekti?

Aloitukseen tuli heti paljon kommentteja. Monet kummastelivat tapaa, jolla menot jaetaan perheessä.

"Lapsesta aiheutuu taloudellisia menetyksiä. Jomman kumman on ainakin vähän aikaa oltava pois työelämästä. Ne kulut kuuluu jakaa yhteisessä taloudessa kummankin vanhemman kesken. Lapsi ei ole vain äidin projekti, jonka kustannukset äiti yksin hoitaa."

"Laki lapsen elatuksesta sanoo, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsä mukaan. Sinulla ei ole (yhdessä sovitun) vapaan aikana elatuskykyä, joten mies on velvollinen maksamaan lapsen ne kulut, joihin lapsilisä ei riitä. Tuo 400 ei riitä kuin omaan elämiseesi asuinkulujen jälkeen. Voit kysyä asiaa lakimieheltä."

"Onko siis talo miehen omistuksessa vai vuokra-asunto? Varoittaisin kuviosta, jossa mies omistaa asunnon ja te maksatte hänelle vuokraa. Mies kerää kiinteää omaisuutta ja te maksatte kulut. Toivottavasti olette avioliitossa ilman avioehtoa."

Perhevapaat puoliksi

Myös ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi tuli.

"Ehdotukseni on: Jos olet aiemmin tienannut esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa on ansionmenetyksesi 1600 euroa, koska lapsi on yhteinen. Puolet tästä summasta pitäisi olla pois mieheltäsi eikä sinulta 1600 ÷ 2 = 800. Miehesi on maksettava sinulle 800 euroa kuussa. Lapsilisän voitte laittaa eri tilille ja säästää isompia hankitoja varten."

"Miksi ette laita puoliksi perhevapaita, sinä hoidat osan ja mies hoitaa kotona lasta osan aikaa. Tätähän nyt yritetään tehdä jo lain voimalla. Toivottavasti laki tulee mahdollisimman pian voimaan. Meillä ainakin toimi todella hyvin."

Ei penniäkään mieheltä

Toisaalta löytyi naisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin keskustelun aloittajalla.

"Minulla on huonommat tienestit ja kaikki pistetään puoliksi. Jos jostain tarvittavasta puuttuu minun osani, otan velkaa, jonka maksan itse. En ole koskaan penniäkään mieheltä saanut. Esimerkiksi remontit mies on omalta osaltaan maksanut. Minä maksan niistä velkaa. Meillä on laskettuna kaikki."

"Meillä tehtiin niin, että koska minä halusin jäädä vuodeksi kotihoitamaan, säästin etukäteen niin paljon rahaa, että sain maksettua puolet asuntolainasta ja siihen päälle muutaman satasen kuussa ruokarahaa (+ se hoitotuki)."

Mitä sinä vastaisit pienen lapsen äidille?

Etkö ehtinyt hassutella tarpeeksi lasten kanssa viime vuonna? Ei hätää, korjatkaa tilanne nyt!

Näillä Parents.comin vinkeillä pääsette alkuun:

1. Naura niin että ratkeat

Eikä nauru saa olla mitään hymistelyä tai pientä kikatusta vaan sellaista hohotusta, että kitarisat näkyvät, silmistä valuu vettä ja suurimmalle osalle äiti-ihmisistä tulee kiire vessaan.

Hohottaminen on paitsi hauskaa myös auttaa vähentämään stressiä. Tätä lasten kanssa säännöllisesti ja isoina annoksina, kiitos.

2. Hauskoja rutiineja olla pitää

Siivousdisko, iltahippa, arvuuttelukisa löylyssä. Rutiinien ei tarvitse olla kummoisia, kunhan ne saavat hyvälle mielelle.

Tärkeintä on säännöllisyys: kun kiva tapa toistuu sopivan usein, kaikki osaavat odottaa sitä. Ja jo se saa hyvälle mielelle.

3. Haleja, haleja ja lisää haleja

Halaus päivässä ei vielä riitä. Haleja tarvitaan paljon paljon lisää. Halauksen ja kosketuksen merkityksestä on valtavasti tutkimuksia. Tiedetään esimerkiksi, että hellä kosketus muuttaa ihmiset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan.

Halauksen ihmevaikutuksista hyötyvät sekä halaaja että halittava.

4. Olisiko juhlan paikka?

Isä teki upean kääretortun, hienoa. Yksivuotias teki asiansa siististi pottaan, hienoa.  Äiti pääsi tentistä läpi, hienoa. Viisivuotias selvisi aamulla päiväkotiin ilman itkupotkuraivareita, hienoa.

Isot ja pienet saavutukset, isot bileet! Lastenkin saavutuksista kannattaa iloita yhdessä oikein kunnolla, he ovat kehunsa ansainneet. 

Vaikka normaalista käytöksestä ei tarvitsekaan tehdä numeroa, lapsen kehumista ei tarvitse pelätä vaan yrittämisestä on syytä kiittää. 

5. Alas, ylös ja lenkille

Huonot hetket tulevat – ja menevät. Pohjamudissa voi rämpiä hetken ja niin pitääkin. Mutta jos mahdollista, sieltä kannattaa yrittää kammeta itsensä ylös. Ja vaikka diskota hetki koko porukalla.

Oma ilta-aika on pienten lasten vanhemmille rakas. Silti parempi vaihtoehto olisi mennä nukkumaan.

Iltamyöhällä asiat ovat äitien ja isien maailmassa toisin. Silloin kukaan ei keskeytä eikä mikään ole hetkeen tärkeämpää kuin tosi-tv, karkkipussi ja some – tai ihan täydellinen pino viikattuja pyykkejä. Pää tyhjenee niin, että kohina käy.

Hetki on ihana, ja siksi sitä tekee mieli venyttää – liikaa. Meidän Perheen kyselyyn vastanneista vanhemmista useampi kuin yksi viidestä valvoo yli puolenyön melkein joka ilta. Ei ihme, jos aamulla väsyttää.

Ja väsyttääkin: lähes puolet on melkein joka aamu herätessään tosi väsynyt.

Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että vaikka oma aika tulee tarpeeseen, oikeastaan valvomisessa ei ole mitään järkeä. Aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa saman. Pään tyhjennystä tarvitaan, mutta unista sitä ei kannattaisi nipistää.

Huotilaisen mukaan pulmana on, että äidit ja isät yrittävät pitää kiinni samasta iltarituaalista, joka heillä oli ennen lapsia.

–  Lasten kanssa yritetään päästä samaan fiilikseen, mutta tullaan koko ajan keskeytetyiksi. Sitten vapautta yritetään ottaa, kun lapset nukkuvat, Huotilainen sanoo.

Pikkulapsivaihe on aivoille maraton, niin kuormittava se on.

Pikkulapsivaihe on aivoille työläs maraton. Arki on kuormittavaa, ja lepohetkiä on niukasti. Edes viikonloppuihin ja lomiin ei saa enää samanlaista vapaan tunnelmaa. Pitää olla vähän valmiudessa koko ajan.

Kun sitten vielä tulee valvottua liikaa, aivot alkavat oireilla. Väsyttää entistä enemmän, muisti pätkii ja on vaikea keskittyä. Silloin on korkea aika opetella uusia tapoja.

– Ihannetilanteessa palautumista tapahtuu pitkin päivää. Siksi päivällä pitäisi ehtiä syödä lounas ja pitää taukoja. Myös työmatka voi toimia aivolepona. Tehokkainta lepoa on oikeastaan pieni puuhastelu, vaikka tiskikoneen täyttäminen, koiran ulkoiluttaminen tai neulominen, Huotilainen sanoo.

Entä jos jaksaa illasta toiseen vain vanua sohvalla ja hereillä pysyy vähän väkisin?

–  Silloin voisi tosiaan mennä nukkumaan. Unta voi ajatella luksuksena, johon kaikilla on varaa. Ja sen sinäkin ansaitset.

Epäilijöille Huotilaisella on vielä yksi neuvo: Kokeile unipäiväkirjaa. Merkitse ylös, mihin aikaan menit nukkumaan, mihin aikaan heräsit ja miltä vireystaso päivällä tuntui – huomaat pian, miksi nukkuminen kannattaa.

Lukijat kertovat: illan ohjelmassa tänäänkin

Meidän Perheen lukijoiden suosikkipuuhaa illalla on telkkarin katsominen ja somen tai netin selailu. Aika moni tekee myös kotitöitä: siivoaa, viikkaa, järjestelee ja remontoi.

”Taaperon nukkuessa on viimein aikaa levittää kankaat ja kaavalehdet.”

”Puolison kanssa molemmat katsotaan omaa ohjelmaa puhelimella tai televisiosta. Harvoin samaa. Istutaan sohvalla jalat sylikkäin eikä välttämättä puhuta.”

”Keittiön pitää olla puhdas. Valmistelen aamupalan: puurohiutaleet veteen, pöytä katettu. Vaatteet valmiiksi. Ei somettamista!”

”Teen käsitöitä, virkkaan tai teen koruja. Voin myös jumpata rauhassa ilman keskeytyksiä.”

”No en todellakaan ainakaan jumppaa. Suihkussa käyn, kun saan vihdoinkin olla siellä rauhassa.

”Sarjoja katson. Leipää syön. Facessa pörrään.”

”Keskustelemme puolison kanssa aikuisten asioita, joita ei voi puhua lasten kuullen. Hoidamme myös mahdolliset riitaa aiheuttavat aiheet.”

”Haluaisin lukea kirjaa tai edes lehteä tai katsoa joskus jotain omaa ohjelmaa, mutta päivän päätteeksi ei enää jaksa keskittyä. Välillä harmittaa, että oma aika on mennyt somessa roikkuessa.”

”Jumpat ja kotityöt jäi iltarutiinista hoitovapaan jälkeen. Ei vaan jaksa.”

Lähde: Kysely vauva.fissä, 417 vastaajaa.

Meidän Perhe 12/2016