Kuva: Anna Huovinen

Ruuhkavuosina rakkautta on, että haluaa jakaa arjen yhdessä.

Olen kuusivuotiaan kanssa pyörälenkillä, odotamme liikennevaloissa. Lapsi katsoo risteyksessä seisovia autoja ja sanoo: ”Äiti, tuon punaisen auton mies ja nainen ovat varmaan just rakastuneita.”

Kysyn, miksi hän niin arvelee, ja tytär vastaa. ”Koska ne juttelevat yhdessä. Ja tuolla naisella on huulipunaa. Niillä ei varmaan ole vielä lapsia.”

Auts. Onneksi valo vaihtuu vihreäksi. Ei tarvitse selitellä, että kyllähän mekin isän kanssa jutellaan. Tänäänkin siitä, mitä syötäisiin ja onko pestäviä farkkuja, miten lakanat kuuluu niitä vetäessä taitella ja – no, noista nyt kumminkin.

Minäkin ihastuin ensimmäisenä mieheni silmiin, lempeisiin ja ruskeisiin.

Meidän Perhe on tehnyt yhdessä suomalaisten tutkijoiden kanssa suuren rakkaustutkimuksen, josta kerrotaan täällä. Kun luet, mistä rakkaus alkaa ja kuinka sitten käy, saattaa moni asia kuulostaa tutulta.

Minäkin ihastuin ensimmäisenä mieheni silmiin, lempeisiin ja ruskeisiin. Ehkä ne periytyisivät lapsillemme, mietin salaa aika pian. Kun paljon myöhemmin vihdoin saimme ensin yhden ja sitten toisen sinisilmäisen tyttären, kenenkään silmien värillä ei ollut enää väliä. Lempeydellä oli.

Ruuhkavuosien rakkautta on, että haluaa jakaa arjen yhdessä: harrastuskuskaukset ja koekuulustelut, imuroinnin ja kaupassa käynnin, perjantaipitsat ja lauantaisaunat, asuntolainan ja univelan.

Silloin voi istua ilman huulipunaa autossa tai sohvalla tai missä vain. Olla hiljaa vain ja tietää, että toinen on ihan lähellä.

Meidän Perhe 10/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Metsässä liikkuminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Siksi myös lapset kannattaa totuttaa nuoresta pitäen liikkumaan metsässä.

"Elvy synnytyksestä, voimaannu kannonnokkaimetyksestä"

Mikä olisikaan parempaa hyöytyliikuntaa synnytyksestä toipuvalle naiselle kuin metsässä samoilu? Se sekä kohottaa mielialaa että rentouttaa, ja vauva kulkee kätevästi mukana kantoliinassa tai -repussa. Kun pienelle tulee nälkä, äiti imettää lapsosen kannonnokassa istuen – ja tuntee itsensä kansantarujen metsänjumalattareksi. 

"Apu se on lapsestakin – jopa mustikkametsällä"

Vanhempien marjaretket saavat uutta potkua, kun mukaan otetaan vastikään kävelemään oppinut taapero. Lapsonen istutetaan mustikkamättään vierelle, missä hän jaksaa istuskella loputtomasti vitamiineista pullistelevia marjoja suuhunsa napsien. Samalla onnesta ymmyrkäinen napero lauleskelee ja kertoilee viihdyttäviä tarinoitaan. Söpön viihdytystiimin ansiosta vanhempien marjastus sujuu kuin tanssi vain. 

"Taaperoni on sienibongari"

Sienimetsässä pienestä pitäen mukana kulkenut lapsi oppii nopeasti tunnistamaan simppeleimmät lajit, kuten kantarellin. Tämän jälkeen taaperon voi kouluttaa kantarellibongariksi jo ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Kun kantorinkassa keikkuva lapsi huutaa ”kantta, kantta!” ja osoittaa pullealla sormellaan aluskasvillisuuden suuntaan, tiedät, että metsien kultaa on lähistöllä.

”Nyt naperot hiljaa, Luontoilta alkaa!”

Pikkulapsen ottaminen mukaan metsäretkelle johtaa väistämättä valtavaan kysymystulvaan. Esimerkiksi eri eläinten jätösten erottaminen toisistaan edellyttää suurimmalta osalta vanhempia Googlen käyttötaitoja. Näin aikuisen tiedot ja ymmärrys luonnosta väistämättä kasvavat ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Ennen kuin huomaatkaan sinusta on kehittynyt Pirkka-Pekka Peteliuksen veroinen lajitunnistaja ja radion Luontoiltojen vakituinen kuuntelija. 

"Tenavankantotreenillä teräskuntoon"

Tiesitkö, että kävely metsän epätasaisessa maastossa kehittää pikkulapsen karkeamotoriikkaa? Toisaalta, jos metsämaasto on todella hankalaa, aikuisen on välillä pakko kantaa lasta. Tällöin maastokävely kasvattaa myös aikuisen lihasvoimia ja kohottaa kestävyyttä. Unohda siis kuntosalitreeni, mene tenavien kanssa metsään! 

   

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mökkeily pienten lasten kanssa ei aina ole yhtä auringonpaistetta ja jatkuvia lettukestejä. Näiden ohjeiden avulla rakennat perheellesi leppoisan mökkiloman.

Ota iisisti, älä suorita

Mökillä on tapana muuttua työleiriksi, sillä puuhaa on sekä sisällä että ulkona loputtomasti. Pikkulapsivaiheessa kannattaa luopua kunnianhimoisista tavoitteista: kuivan metsämaan muuttaminen Eedenin puutarhaksi saa odottaa. Nyt on aika keskittyä leikkiin, uimiseen ja jäätelön syöntiin. 

Työllistä pienet puuhapetet ja -pirkot

Lapset kannattaa ottaa pienestä pitäen mukaan mökin töihin: kantamaan puita, lämmittämään saunaa ja hoitamaan puutarhaa. Näin aika kuluu joutuisammin, lapset tottuvat mökkielämään ja oppivat luontaisesti välttelemään mökin pahimpia vaaranpaikkoja. Lisäksi aikuisten töihin osallistuminen vahvistaa lasten itsetuntoa.

Sauno päivällä

Saunominen vauhdikkaiden pikkulasten kanssa voi olla hektistä hommaa. Erityisen kiihkeät tunnelmat saunassa on iltaisin, kun kaikki ovat väsyneitä. Poikkea rutiineista ja lämmitä sauna silloin, kun lapset ovat virkeimmillään. Aamusauna herättää aistit uuteen päivään. Päiväunien jälkeinen iltapäiväsauna on sadepäivän pelastus.

Panosta parisuhteeseen

Mökin tunnelma pysyy positiivisena, jos vanhemmilla on aikaa myös toisilleen. Parisuhdetta on helpointa hoitaa silloin, kun lapset nukkuvat. Unohtakaa tiskaaminen ja ottakaa ilo irti päiväuniajasta. Tähän tarvitaan vain itkuhälytin, saunakammari ja hetki nakuilua kahden kesken.

Vältä mökkihöperöityminen

Jos tunnelma käy kireäksi, älä emmi poistua mökiltä – pääset aina takaisin. Suuntaa lähimmän kaupungin sisähuvipuistoon tai leikkikentälle ja päästä jälkikasvusi riehumaan vapaasti. Vaihtoehtoisesti voit kutsua mökille vieraita: ystävien seura on parasta vastalääkettä mökkihöperöitymiselle.   

Muista puhdistuspyyhkeet!

Vauvan puhdistuspyyhkeet pelastavat mökillä tilanteessa kuin tilanteessa. Hoidat niillä vauvan pepun pesun, korvaat tarvittaessa käsipesun ja puhdistat grilliaterian jäljiltä pienet naamat, mökin kalusteet ja omat vaatteesi ketsupista. 

      

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomen kesä on niin lyhyt, että voi tuntua vähän hassulta satsata kattavaan UV-vaatevarastoon. Onneksi on muitakin keinoja suojata lapsi paahteelta.

Vauvan ensisijainen aurinkosuoja on varjo ja vaatetus. Alle kaksivuotiaalla käytetään aurinkosuojavoiteita vain poikkeustapauksissa, sillä voiteiden täyttä turvallisuutta ei ole pystytty takaamaan. Käytä kuitenkin maalaisjärkeä: voiteet ovat aina pienempi paha kuin palaminen.

Mikä tahansa vaatetus suodattaa haitallisia ultraviolettisäteitä, mutta parhaan suojan antavat varta vasten uv-suojaukseen kehitetyt vaatteet. Vaatteiden suojakerroin ilmoitetaan upf-arvona. Parhaiten auringolta suojaavien vaatteiden upf-arvo on yli 50.

 

Tavallisista vaatteista parhaan suojan antavat tiiviisti kudotut paksut kankaat, esimerkiksi farkku.

 

Jos hankit aurinkosuojavaatteita, kannattaa kaupassa kysellä kankaan valmistustavasta. Paras suoja ja kesto saadaan lisäämällä jo kankaan valmistusvaiheessa kuidun sisään kemiallisia uv-suoja-aineita. Jos suoja-aine taas on lisätty valmiin kankaan pintaan, se voi kulua pesuissa nopeastikin. 

Tavallisista vaatteista parhaan suojan antavat tiiviisti kudotut paksut kankaat, esimerkiksi farkku. Hyvän suojan antaa myös tiivis silkki. T-paidan suojakerroin on väristä ja iästä riippuen noin upf 5 ja käyttämättömän uimapuvun upf 30.
 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Univajeinen ihminen ei ole skarpeimmillaan. Jos epäilet olevasi vähän väsynyt, Vauvan testi paljastaa totuuden!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.