Kuva: Anna Huovinen

Ruuhkavuosina rakkautta on, että haluaa jakaa arjen yhdessä.

Olen kuusivuotiaan kanssa pyörälenkillä, odotamme liikennevaloissa. Lapsi katsoo risteyksessä seisovia autoja ja sanoo: ”Äiti, tuon punaisen auton mies ja nainen ovat varmaan just rakastuneita.”

Kysyn, miksi hän niin arvelee, ja tytär vastaa. ”Koska ne juttelevat yhdessä. Ja tuolla naisella on huulipunaa. Niillä ei varmaan ole vielä lapsia.”

Auts. Onneksi valo vaihtuu vihreäksi. Ei tarvitse selitellä, että kyllähän mekin isän kanssa jutellaan. Tänäänkin siitä, mitä syötäisiin ja onko pestäviä farkkuja, miten lakanat kuuluu niitä vetäessä taitella ja – no, noista nyt kumminkin.

Minäkin ihastuin ensimmäisenä mieheni silmiin, lempeisiin ja ruskeisiin.

Meidän Perhe on tehnyt yhdessä suomalaisten tutkijoiden kanssa suuren rakkaustutkimuksen, josta kerrotaan täällä. Kun luet, mistä rakkaus alkaa ja kuinka sitten käy, saattaa moni asia kuulostaa tutulta.

Minäkin ihastuin ensimmäisenä mieheni silmiin, lempeisiin ja ruskeisiin. Ehkä ne periytyisivät lapsillemme, mietin salaa aika pian. Kun paljon myöhemmin vihdoin saimme ensin yhden ja sitten toisen sinisilmäisen tyttären, kenenkään silmien värillä ei ollut enää väliä. Lempeydellä oli.

Ruuhkavuosien rakkautta on, että haluaa jakaa arjen yhdessä: harrastuskuskaukset ja koekuulustelut, imuroinnin ja kaupassa käynnin, perjantaipitsat ja lauantaisaunat, asuntolainan ja univelan.

Silloin voi istua ilman huulipunaa autossa tai sohvalla tai missä vain. Olla hiljaa vain ja tietää, että toinen on ihan lähellä.

Meidän Perhe 10/2016

Kuinka paljon lasta kotona hoitavan vanhemman pitää maksaa perheen menoista? Pienen lapsen äiti kysyy mielipiteitä keskustelussa

"Olen jäämässä hoitamaan kotiin vauvaamme, mutta ongelmana on raha. Miehestä käytän häntä hyväksi, jos en maksa puolia perheemme menoista, vaikka tienaan vain 400 euroa kuukaudessa", pienen lapsen äiti kirjoittaa vauva.fin Aihe vapaa -palstalla.

Nainen kertoo hoitavansa kotityöt ja tekevänsä ruuan, kun mies käy töissä.

Lisäksi hän maksaa miehelle vuokraa, koska asuu lapsen kanssa miehen talossa.

"Noin vähästä rahasta en pysty enää maksamaan sitäkään vuokraa."

Mies on luvannut, että voi maksaa lapsen äidille korvausta kotonaolosta puolet siitä, mitä päivähoito maksaisi.

"Eli noin 150 euroa kuukaudessa."

Onko lapsi vain äidin projekti?

Aloitukseen tuli heti paljon kommentteja. Monet kummastelivat tapaa, jolla menot jaetaan perheessä.

"Lapsesta aiheutuu taloudellisia menetyksiä. Jomman kumman on ainakin vähän aikaa oltava pois työelämästä. Ne kulut kuuluu jakaa yhteisessä taloudessa kummankin vanhemman kesken. Lapsi ei ole vain äidin projekti, jonka kustannukset äiti yksin hoitaa."

"Laki lapsen elatuksesta sanoo, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsä mukaan. Sinulla ei ole (yhdessä sovitun) vapaan aikana elatuskykyä, joten mies on velvollinen maksamaan lapsen ne kulut, joihin lapsilisä ei riitä. Tuo 400 ei riitä kuin omaan elämiseesi asuinkulujen jälkeen. Voit kysyä asiaa lakimieheltä."

"Onko siis talo miehen omistuksessa vai vuokra-asunto? Varoittaisin kuviosta, jossa mies omistaa asunnon ja te maksatte hänelle vuokraa. Mies kerää kiinteää omaisuutta ja te maksatte kulut. Toivottavasti olette avioliitossa ilman avioehtoa."

Perhevapaat puoliksi

Myös ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi tuli.

"Ehdotukseni on: Jos olet aiemmin tienannut esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa on ansionmenetyksesi 1600 euroa, koska lapsi on yhteinen. Puolet tästä summasta pitäisi olla pois mieheltäsi eikä sinulta 1600 ÷ 2 = 800. Miehesi on maksettava sinulle 800 euroa kuussa. Lapsilisän voitte laittaa eri tilille ja säästää isompia hankitoja varten."

"Miksi ette laita puoliksi perhevapaita, sinä hoidat osan ja mies hoitaa kotona lasta osan aikaa. Tätähän nyt yritetään tehdä jo lain voimalla. Toivottavasti laki tulee mahdollisimman pian voimaan. Meillä ainakin toimi todella hyvin."

Ei penniäkään mieheltä

Toisaalta löytyi naisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin keskustelun aloittajalla.

"Minulla on huonommat tienestit ja kaikki pistetään puoliksi. Jos jostain tarvittavasta puuttuu minun osani, otan velkaa, jonka maksan itse. En ole koskaan penniäkään mieheltä saanut. Esimerkiksi remontit mies on omalta osaltaan maksanut. Minä maksan niistä velkaa. Meillä on laskettuna kaikki."

"Meillä tehtiin niin, että koska minä halusin jäädä vuodeksi kotihoitamaan, säästin etukäteen niin paljon rahaa, että sain maksettua puolet asuntolainasta ja siihen päälle muutaman satasen kuussa ruokarahaa (+ se hoitotuki)."

Mitä sinä vastaisit pienen lapsen äidille?

Etkö ehtinyt hassutella tarpeeksi lasten kanssa viime vuonna? Ei hätää, korjatkaa tilanne nyt!

Näillä Parents.comin vinkeillä pääsette alkuun:

1. Naura niin että ratkeat

Eikä nauru saa olla mitään hymistelyä tai pientä kikatusta vaan sellaista hohotusta, että kitarisat näkyvät, silmistä valuu vettä ja suurimmalle osalle äiti-ihmisistä tulee kiire vessaan.

Hohottaminen on paitsi hauskaa myös auttaa vähentämään stressiä. Tätä lasten kanssa säännöllisesti ja isoina annoksina, kiitos.

2. Hauskoja rutiineja olla pitää

Siivousdisko, iltahippa, arvuuttelukisa löylyssä. Rutiinien ei tarvitse olla kummoisia, kunhan ne saavat hyvälle mielelle.

Tärkeintä on säännöllisyys: kun kiva tapa toistuu sopivan usein, kaikki osaavat odottaa sitä. Ja jo se saa hyvälle mielelle.

3. Haleja, haleja ja lisää haleja

Halaus päivässä ei vielä riitä. Haleja tarvitaan paljon paljon lisää. Halauksen ja kosketuksen merkityksestä on valtavasti tutkimuksia. Tiedetään esimerkiksi, että hellä kosketus muuttaa ihmiset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan.

Halauksen ihmevaikutuksista hyötyvät sekä halaaja että halittava.

4. Olisiko juhlan paikka?

Isä teki upean kääretortun, hienoa. Yksivuotias teki asiansa siististi pottaan, hienoa.  Äiti pääsi tentistä läpi, hienoa. Viisivuotias selvisi aamulla päiväkotiin ilman itkupotkuraivareita, hienoa.

Isot ja pienet saavutukset, isot bileet! Lastenkin saavutuksista kannattaa iloita yhdessä oikein kunnolla, he ovat kehunsa ansainneet. 

Vaikka normaalista käytöksestä ei tarvitsekaan tehdä numeroa, lapsen kehumista ei tarvitse pelätä vaan yrittämisestä on syytä kiittää. 

5. Alas, ylös ja lenkille

Huonot hetket tulevat – ja menevät. Pohjamudissa voi rämpiä hetken ja niin pitääkin. Mutta jos mahdollista, sieltä kannattaa yrittää kammeta itsensä ylös. Ja vaikka diskota hetki koko porukalla.

Oma ilta-aika on pienten lasten vanhemmille rakas. Silti parempi vaihtoehto olisi mennä nukkumaan.

Iltamyöhällä asiat ovat äitien ja isien maailmassa toisin. Silloin kukaan ei keskeytä eikä mikään ole hetkeen tärkeämpää kuin tosi-tv, karkkipussi ja some – tai ihan täydellinen pino viikattuja pyykkejä. Pää tyhjenee niin, että kohina käy.

Hetki on ihana, ja siksi sitä tekee mieli venyttää – liikaa. Meidän Perheen kyselyyn vastanneista vanhemmista useampi kuin yksi viidestä valvoo yli puolenyön melkein joka ilta. Ei ihme, jos aamulla väsyttää.

Ja väsyttääkin: lähes puolet on melkein joka aamu herätessään tosi väsynyt.

Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että vaikka oma aika tulee tarpeeseen, oikeastaan valvomisessa ei ole mitään järkeä. Aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa saman. Pään tyhjennystä tarvitaan, mutta unista sitä ei kannattaisi nipistää.

Huotilaisen mukaan pulmana on, että äidit ja isät yrittävät pitää kiinni samasta iltarituaalista, joka heillä oli ennen lapsia.

–  Lasten kanssa yritetään päästä samaan fiilikseen, mutta tullaan koko ajan keskeytetyiksi. Sitten vapautta yritetään ottaa, kun lapset nukkuvat, Huotilainen sanoo.

Pikkulapsivaihe on aivoille maraton, niin kuormittava se on.

Pikkulapsivaihe on aivoille työläs maraton. Arki on kuormittavaa, ja lepohetkiä on niukasti. Edes viikonloppuihin ja lomiin ei saa enää samanlaista vapaan tunnelmaa. Pitää olla vähän valmiudessa koko ajan.

Kun sitten vielä tulee valvottua liikaa, aivot alkavat oireilla. Väsyttää entistä enemmän, muisti pätkii ja on vaikea keskittyä. Silloin on korkea aika opetella uusia tapoja.

– Ihannetilanteessa palautumista tapahtuu pitkin päivää. Siksi päivällä pitäisi ehtiä syödä lounas ja pitää taukoja. Myös työmatka voi toimia aivolepona. Tehokkainta lepoa on oikeastaan pieni puuhastelu, vaikka tiskikoneen täyttäminen, koiran ulkoiluttaminen tai neulominen, Huotilainen sanoo.

Entä jos jaksaa illasta toiseen vain vanua sohvalla ja hereillä pysyy vähän väkisin?

–  Silloin voisi tosiaan mennä nukkumaan. Unta voi ajatella luksuksena, johon kaikilla on varaa. Ja sen sinäkin ansaitset.

Epäilijöille Huotilaisella on vielä yksi neuvo: Kokeile unipäiväkirjaa. Merkitse ylös, mihin aikaan menit nukkumaan, mihin aikaan heräsit ja miltä vireystaso päivällä tuntui – huomaat pian, miksi nukkuminen kannattaa.

Lukijat kertovat: illan ohjelmassa tänäänkin

Meidän Perheen lukijoiden suosikkipuuhaa illalla on telkkarin katsominen ja somen tai netin selailu. Aika moni tekee myös kotitöitä: siivoaa, viikkaa, järjestelee ja remontoi.

”Taaperon nukkuessa on viimein aikaa levittää kankaat ja kaavalehdet.”

”Puolison kanssa molemmat katsotaan omaa ohjelmaa puhelimella tai televisiosta. Harvoin samaa. Istutaan sohvalla jalat sylikkäin eikä välttämättä puhuta.”

”Keittiön pitää olla puhdas. Valmistelen aamupalan: puurohiutaleet veteen, pöytä katettu. Vaatteet valmiiksi. Ei somettamista!”

”Teen käsitöitä, virkkaan tai teen koruja. Voin myös jumpata rauhassa ilman keskeytyksiä.”

”No en todellakaan ainakaan jumppaa. Suihkussa käyn, kun saan vihdoinkin olla siellä rauhassa.

”Sarjoja katson. Leipää syön. Facessa pörrään.”

”Keskustelemme puolison kanssa aikuisten asioita, joita ei voi puhua lasten kuullen. Hoidamme myös mahdolliset riitaa aiheuttavat aiheet.”

”Haluaisin lukea kirjaa tai edes lehteä tai katsoa joskus jotain omaa ohjelmaa, mutta päivän päätteeksi ei enää jaksa keskittyä. Välillä harmittaa, että oma aika on mennyt somessa roikkuessa.”

”Jumpat ja kotityöt jäi iltarutiinista hoitovapaan jälkeen. Ei vaan jaksa.”

Lähde: Kysely vauva.fissä, 417 vastaajaa.

Meidän Perhe 12/2016