Äitiysloman ruokavalio: kylmää kahvia ja nahistuneita voileipiä. Vauvan ja Meidän Perheen ruokatoimittaja Outi Väisänen kertoo, miten se vältetään.

Ruokatoimittaja Outi Väisäsen suhde arkiruokaan muuttui täysin, kun hän sai vauvan. Äitiysloman oivalluksista syntyi kirja Samasta padasta, jonka ideana on tehdä samalla vaivalla herkullista ja terveellistä ruokaa koko perheelle, myös vauvalle. Tässä Outin ruokaperiaatteet pähkinänkuoressa:

1. Kaikille samaa

Vauvavuonna käy helposti niin, että äiti keskittyy vauvan ruokkimiseen eikä muista tai ehdi laittaa itselleen kunnon lounasta. Näin kävi myös Outille.

– En ole varmaan koskaan syönyt epäterveellisemmin kuin äitiysloman ensimmäisinä kuukausina. Tyttöni oli pienempänä pahin ja ihanin sylivauva kaikista. Hän viihtyi ehkä viisitoista sekuntia lattialla. Aamupalaksi söin tavallisesti kylmää kahvia ja hätäisesti kyhätyn leivän samalla kun hytkytin vauvaa kantorepussa. Elämäni muuttui täysin, kun hän alkoi syödä monipuolisemmin ja pystyin tekemään hänen ruokansa ja omani samaan aikaan.

Outi alkoi etsiä ja kehittää ruokalajeja, joista oli helppo erottaa vauvan osuus ennen suolan lisäämistä. Vauva tutustui monipuolisesti eri makuihin, ja koko perhe sai entistä terveellisempää kotiruokaa.

– Nyt minun ja yksivuotiaan tyttäreni yhteisiä lempiruokia ovat tofukeitto, linssipata ja härkäpapumakaronilaatikko.

2. Tee iso määrä ruokaa, joka on hyvää vielä huomennakin

– Ehkä suurin oivallukseni oli annoskoon kasvattaminen reilusti, Outi kertoo.

Jos on pitkään tottunut laittamaan ruokaa vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle kerrallaan, suurkeittiöasenteen omaksuminen ei välttämättä käy itsestään. Outi otti oppia ystävältään, joka linjasi: lapsiperheessä illallista on AINA riitettävä seuraavan päivän lounaaksi.

– Päätin kokata niin isoja annoksia, että ruokaa riittää pariksi päiväksi ja lisäksi voin pakastaa useita annoksia vauvalle. Kerran näin, kun ystäväni kaivoi omalle vauvalleen kassista muffinin muotoisen jäisen sosepalan. Kysyin, miten hän oli tehnyt ne. Silikonisissa muffinivuoissa, nerokasta! Siitä lähtien meilläkin oli aina pakastimessa muffinin muotoisia vauvanruokia.

3. Kohtuullisen vaivan kulinarismia

Outi halusi, että koko perhe syö itse tehtyä ruokaa, joka maistuu hyvältä – mutta jonka valmistamiseen ei silti mene liikaa aikaa. Siksi hän kehitti kirjaansa reseptejä, jotka valmistuvat puolessa tunnissa ja joiden raaka-aineet löytyvät kohtuullisesti varustetusta lähikaupasta.

– Ennen lasta en koskaan kokannut samoja ruokia vaan kokeilin aina uusia inspiroivia reseptejä. Nykyään en todellakaan kierrä herkkukaupoissa hakemassa erikoisia raaka-aineita vaan ihan Alepan valikoimilla mennään. Nykyään minulla on käytössä perusrepertuaari nopeita ja hyviä ruokia, kuten avokadolohi ja kurkumakukkakaali.

Samasta padasta – Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi (Readme.fi) ilmestyy elokuussa.

Onko teillä ilmainen puistoruoka, kesäkerho koululla vai jotain muuta kivaa? Keräämme kuntien kesätarjonnasta jutun.

Koululaiset kotona, vanhemmat töissä. Mitä puuhaa keksitään? Monissa Suomen kunnissa on kouluikäisille järjestetty kesäksi ilmaista toimintaa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on tarjonnut kuumaa kesäruokaa helsinkiläislapsille jo 75 vuotta.

Kerro meille oman kuntasi, kyläsi tai kaupunkisi ilmainen kesäjuttu lapsille! Se voi olla leiri, tapahtuma, puuhanurkkaus, ohjattu liikuntahetki tai vaikka ilmaista uimaopetusta – mitä vain! Kokoamme vinkeistä jutun.

Toiminnan kuvaus? Milloin tarjolla? Kenelle suunnattu? Linkki tapahtumaan?Mistä lisätietoa?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näitkö jo tämän? #imomsohard-kaksikon uimapukuvideo paljastaa, miksi äidit eivät innostu kesän uusimmasta uikkarimallistosta.

 

 

Kysely

Milloin ostit uuden uikkarin viimeksi?

Minä osaan! huusi neljävuotias, ja äidille tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta.

Jo pelkästä ajatuksesta tuli hiki. Neljävuotias tahtoi lähteä päiväkotiin kuusivuotiaan vanhalla pyörällä – vähän isolla, epäsopivalla, apupyörättömällä. Minä osaan! hän julisti kiskoessaan kypärää päähänsä, veti repun selkään ja paineli edeltä pyörävarastolle.

Laskin mielessäni lisäminuutteja, jotka matka väkisin veisi. Eihän se opi, ellei saa yrittää, huokaisin ja suljin oven.

Kuusivuotias polki edellä. Nelivuotiaan pyörä oli juuri niin iso ja meno koukeroista kuin pelkäsinkin, mutta lokasuojan helinä alkoi heti naurattaa. Roikuin puolijuoksua käsi lapsen niskassa koko matkan, jotta hän pysyisi pystyssä.

Tie puiston halki oli yön jäljiltä kostea, puiden välissä leijaili sumu, mutta aurinko lämmitti jo. Katso! Minä suorassa ja pyörä suorassa! nelivuotias hihkui.

Tuli kuuma, ja sitten tuli pari onnenkyyneltä.

Metsässä liikkuminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Siksi myös lapset kannattaa totuttaa nuoresta pitäen liikkumaan metsässä.

"Elvy synnytyksestä, voimaannu kannonnokkaimetyksestä"

Mikä olisikaan parempaa hyöytyliikuntaa synnytyksestä toipuvalle naiselle kuin metsässä samoilu? Se sekä kohottaa mielialaa että rentouttaa, ja vauva kulkee kätevästi mukana kantoliinassa tai -repussa. Kun pienelle tulee nälkä, äiti imettää lapsosen kannonnokassa istuen – ja tuntee itsensä kansantarujen metsänjumalattareksi. 

"Apu se on lapsestakin – jopa mustikkametsällä"

Vanhempien marjaretket saavat uutta potkua, kun mukaan otetaan vastikään kävelemään oppinut taapero. Lapsonen istutetaan mustikkamättään vierelle, missä hän jaksaa istuskella loputtomasti vitamiineista pullistelevia marjoja suuhunsa napsien. Samalla onnesta ymmyrkäinen napero lauleskelee ja kertoilee viihdyttäviä tarinoitaan. Söpön viihdytystiimin ansiosta vanhempien marjastus sujuu kuin tanssi vain. 

"Taaperoni on sienibongari"

Sienimetsässä pienestä pitäen mukana kulkenut lapsi oppii nopeasti tunnistamaan simppeleimmät lajit, kuten kantarellin. Tämän jälkeen taaperon voi kouluttaa kantarellibongariksi jo ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Kun kantorinkassa keikkuva lapsi huutaa ”kantta, kantta!” ja osoittaa pullealla sormellaan aluskasvillisuuden suuntaan, tiedät, että metsien kultaa on lähistöllä.

”Nyt naperot hiljaa, Luontoilta alkaa!”

Pikkulapsen ottaminen mukaan metsäretkelle johtaa väistämättä valtavaan kysymystulvaan. Esimerkiksi eri eläinten jätösten erottaminen toisistaan edellyttää suurimmalta osalta vanhempia Googlen käyttötaitoja. Näin aikuisen tiedot ja ymmärrys luonnosta väistämättä kasvavat ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Ennen kuin huomaatkaan sinusta on kehittynyt Pirkka-Pekka Peteliuksen veroinen lajitunnistaja ja radion Luontoiltojen vakituinen kuuntelija. 

"Tenavankantotreenillä teräskuntoon"

Tiesitkö, että kävely metsän epätasaisessa maastossa kehittää pikkulapsen karkeamotoriikkaa? Toisaalta, jos metsämaasto on todella hankalaa, aikuisen on välillä pakko kantaa lasta. Tällöin maastokävely kasvattaa myös aikuisen lihasvoimia ja kohottaa kestävyyttä. Unohda siis kuntosalitreeni, mene tenavien kanssa metsään!