Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Vierailija

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa: "On turha kaivata aikaa, jolloin kaikki ruoka tehtiin itse"

Ja mitä sitten, jos kerran viikossa syö perunan ja vaikka keitetyn kukkakaalin kanssa valmislihapullia. Kohtuus kaikessa hei! En itse osta einesruokia kuin tosi harvoin, mutta ennemmin kauhistelen joidenkin lasten liikkumattomuutta tai jumalatonta karkinsyömistä, kuin kotiruoan kanssa silloin tällöin syötyä paria lihapullaa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Facebookin kirppisryhmät tekevät vauvakaman kierrätyksestä tosi helppoa. Ainakin periaatteessa. Vauvan lukijat paljastavat älyttömimmät FB-kirppis-oharinsa.

Facebook-kirppikset ovat mahtava keino vauvakaman metsästykseen. Shoppailla voi silloin, kun vauva nukkuu päikkäreitä, ja mikä parasta, ryhmiin voi jättää omia Halutaan ostaa -ilmoituksia. Vauvatavara vaihtaa omistaa pikkurahalla ja parhassa tapauksessa nouto tapahtuu naapurista.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen, selvisi Vauvan FB-kirppiskyselystä.  Vauvan lukijoita rassasi järjetön hinnoittelu, epärehelliset myyjät, hupivaraajat ja turhat kyselyt. Yksi ärsytys oli kuitenkin ylitse muiden – oharit. Niitä oli kokenut melkein jokainen kirppisveteraani.

Rahat saapuvat, noutaja ei

”Parhaat oharit oli, kun ostaja maksoi kiltisti, mutta ei koskaan noutanut pakettiaan. Eikä oikein meinannut antaa tilinumeroakaan rahojen palauttamiseksi, kun totesin neljän kuukauden säädön jälkeen, että laitan tuotteen uudelleen myyntiin.”

Aikakäsitys on joustava

”Joskus odotin työpäivän jälkeen työpaikallani 40 minuuttia hakijaa, joka ei koskaan saapunut. Sitten oli lähdettävä, koska toisen tavaran hakijan kanssa olin sopinut treffit meille kotiin, enkä halunnut myöhästyä. Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa. Kyseessä oli muutaman euron arvoinen tuote.”

”Eräs ostaja ilmoitti tulostaan, että 'tulen lauantaina iltapäivällä'. Tivasin tarkempaa aikaa useaan otteeseen. Kun aika koitti, ostajaa ei näkynyt. Annoin vielä toisen mahdollisuuden muutaman päivän päähän – ja hän teki uudet oharit. Siihen loppui kaupanteko. On tympeää vahdata kotona ja odottaa ostajaa, joka ei tulekaan.”

Lopulta kymmenen ”perun varauksen” -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.

”Kerran lähdin kuljettamaan paitaa 30 km päähän kotoani. Odotin ja odotin, laitoin myyjälle viestiä, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle.”

Jono, joka katosi

”Myydessä tuotetta saattaa olla jonottamassa 10 ihmistä, mutta jokainen tekee oharit. Lopulta kymmenen 'perun varauksen' -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.”

Onnistuisiko viides yritys?

" Toisinaan noutoa on sovittu viidestikkin uudelleen, kun joka kerta oli ostajalla jokin syy, ettei pääsekkään.”

neveragain

FB-kirppis koettelee: ”Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa”

Vedin tuotteeni myynnistä, kun sen ensimmäisenä varannut ostaja oli kolme kertaa tehnyt oharit sen hakemisesta. Ketutti viettää iltoja kodin vankina, josko ostaja ilmaantuisi kuitenkin paikalle. Noin kuukauden päästä kehtasi vielä laittaa kyselyä, että onko laukku myyty. Tulisi hakemaan. Kas kummaa, en vastannut viestiin mitään. Annan kyllä ennen vaikka hyväntekeväisyyteen kuin kyttään turhaan tuntitolkulla noutajia.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä mieltä antibiooteista pitäisi olla ja uskaltaako niitä lapselleen antaa? Entä korvatulehdus – tarvitaanko aina lääkekuuri?

Keskustelu antibioottien hyödyistä ja haitoista on hämmentänyt erityisesti pienten lasten vanhempia. Lastentautien dosentti Jukka Vakkila vastaa kahdeksaan yleiseen väittämään antibiooteista.

1. Perheiden tulisi välttää antibioottikuureja, sillä niitä syödään Suomessa liikaa.

Totta on, että antibiootteja määrätään Suomessa liikaa sekä lapsille että aikuisille. Myös lääkärit tietävät tämän, mutta usein on vaikea diagnosoida, onko kyse antibiooteilla hoidettavista bakteeritaudeista vai virustaudeista, joihin antibiootit eivät tehoa. Päätös ja vastuu antibioottien määräämisestä ovat kuitenkin aina lääkärillä. Lääkärin määräämät lääkekuurit on aina hyvä syödä ohjeiden mukaisesti.

2. Peräkkäiset antibioottikuurit sekoittavat lapsen bakteerikannan pahimmillaan vuosiksi.

Totta. Antibiootit tosiaan tuhoavat ihmisen suolistosta hyvää bakteerikantaa ja nämä vaikutukset voidaan nähdä pitkänkin ajan kuluttua. Lapsella antibiootit voivat aiheuttaa ripulia, löysää vatsaa tai ihoreaktioita. Tilannetta voi pyrkiä parantamaan syömällä maitohappobakteereja lääkekuurin aikana sekä syömällä terveellisesti ja monipuolisesti lääkekuurin jälkeen.

3. Jos lapsi on jo tervehtynyt, voi antibioottikuurin jättää kesken.

Osittain tarua. Lääkekuurit on aina hyvä syödä loppuun lääkärin ohjeen mukaisesti. Mikäli haluaa keskeyttää tai lopettaa kuurin aikaisemmin, tulisi siitä aina neuvotella lääkärin kanssa, eikä tehdä lopettamispäätöstä itse. On useita tauteja, joissa vaaditaan pitkääkin kuuria, vaikka olo olisi jo tervehtynyt, koska taudin uusimisriski on muuten suuri. On kuitenkin totta, että antibioottikuurien pituudet ovat aiemmin olleet usein turhan pitkiä.

4. On järkevää kyseenalaistaa lääkärin päätös antibioottikuurista.

Tarua. Lähtökohtaisesti lääkärin hoitopäätöksiin tulee voida luottaa ja antibioottikuuri on hyvä syödä lääkärin ohjeen mukaisesti. Jos vanhemmat kuitenkin haluavat keskustella tarkemmin antibiooteista, kannattaa se tehdä reseptin kirjoittamisen yhteydessä vastaanotolla. Päätökset ja niiden perusteet eivät aina ole mustavalkoisia. Hoitoa ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa myöhemmin kotona omien tietojen pohjalta.

5. Lasten korvatulehdukset voisi hoitaa myös ilman antibiootteja.

Totta. Esimerkiksi jos kyseessä on 2-3 –vuotias kuumeeton lapsi, jolla on toispuoleinen välikorvan tulehdus, voidaan tilannetta useimmiten jäädä tarkkailemaan kipulääkkeen voimin.

6. Lääkärit määräävät aina antibiootit, kun diagnosoivat korvatulehduksen.

Tarua. Eivät määrää aina, ja jos määräävät, eivät ole ajan tasalla. Muualla, esimerkiksi Hollannissa on jo pitkään hoidettu korvatulehduksia pääsääntöisesti seurantalinjalla. Suomessa antibiootteja on käytetty hoidossa enemmän, mutta trendi on selvä ja tutkimukset sitä tukevat – antibioottihoito on usein tarpeeton korvatulehduksen hoidossa.

Joskus lääkärillekin voi olla hankalaa arvioida, milloin ja kuka tarvitsee hyötyy antibioottikuurista, koska selviä kriteereitä sille ei ole olemassa. Antibioottikuurista hyötynee selkeästi vain noin 20 – 30 % välikorvatulehduspotilaista. Päätös hoidosta onkin syytä räätälöidä: alle vuoden ikäinen vauva, jolla on korkea kuume ja molemmat korvat eritteiset ja erittäin tulehtuneet tarvitsee antibiootin ilman muuta. Toisaalta kuumeeton kolmevuotias, jolla toinen korva vain lievästi tulehtunut, eikä muita yleisoireita ei tarvitse antibioottia heti, vaaan tilannetta voidaan seurta ilman lääkitystä.

7. Vauvana syödyt antibiootit voivat lisätä lihomisriskiä myöhemmällä iällä tai vaikuttaa pituuskasvuun tai esimerkiksi astman syntyyn.

Totta. Yksilön kohdalla on usein mahdotonta sanoa, onko antibiooteilla vaikutusta näihin edellä mainittuihin tekijöihin. Jos tarkastellaan isoja ihmismääriä voidaan nähdä,  että antibioottien käytöllä varhaislapsuudessa on vaikutusta esim. pituuteen ja painoon sekä alttiuteen astman ja muiden autoimmuunitautien kehittymiseen myöhemmällä iällä.

8. Antibiootit ovat turhia.

Tarua. Antibiootit ovat hyvin tärkeitä lääkkeitä ja niillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. On kuitenkin tärkeää, että niitä määrätään vain todelliseen tarpeeseen. Yksikin turha tai väärin määrätty kuuri on liikaa. Toisaalta 10 kuuria on hyvä määrä, jos ne on kaikki määrätty oikeilla indikaatioilla.

Asiantuntijana jutussa toimi lastentautien dosentti Jukka Vakkila Mehiläisestä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.