Kuvitus: Matti Pikkujämsä

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Vierailija

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa: "On turha kaivata aikaa, jolloin kaikki ruoka tehtiin itse"

Ja mitä sitten, jos kerran viikossa syö perunan ja vaikka keitetyn kukkakaalin kanssa valmislihapullia. Kohtuus kaikessa hei! En itse osta einesruokia kuin tosi harvoin, mutta ennemmin kauhistelen joidenkin lasten liikkumattomuutta tai jumalatonta karkinsyömistä, kuin kotiruoan kanssa silloin tällöin syötyä paria lihapullaa.
Lue kommentti

Kyllästyttääkö ainainen mokkapalojen väsääminen? Ei hätää. Muuntele reseptiä hieman ja yllätä iloisesti perheen herkkusuut.

1. Minecraft-mokkapalat

Johanna Palo-Parkkinen tuunasi elintarvikeväreillä mokkapalat Minecraft-pelistä tutuiksi maapaloiksi. Pohja on sama kuin aiemmin, mutta kuorrute kauniin vihreä. Katso ohje täältä.

Ruohopäällyste sopii loistavasti myös vaikkapa futisfanin mokkapaloihin. Kentälle voi helposti askarrella juoksemaan esimerkiksi lapsen suosikkipelaajat. Katso ohje täältä.

2. Omar-palat

Vauva.fin Sattumia ja suklaarakeita -bloggarin perhe hurahti Omar-munkkeihin ja perheen äiti päätti kokeilla, onnistuiko Omar-herkkujen tekeminen kotona.

Hän päätyi mokkapalapohjaan, johon tulee Omar-kuorrute. Toimii!

Suosikkiohjeen löydät täältä.

Kuinka paljon lasta kotona hoitavan vanhemman pitää maksaa perheen menoista? Pienen lapsen äiti kysyy mielipiteitä keskustelussa

"Olen jäämässä hoitamaan kotiin vauvaamme, mutta ongelmana on raha. Miehestä käytän häntä hyväksi, jos en maksa puolia perheemme menoista, vaikka tienaan vain 400 euroa kuukaudessa", pienen lapsen äiti kirjoittaa vauva.fin Aihe vapaa -palstalla.

Nainen kertoo hoitavansa kotityöt ja tekevänsä ruuan, kun mies käy töissä.

Lisäksi hän maksaa miehelle vuokraa, koska asuu lapsen kanssa miehen talossa.

"Noin vähästä rahasta en pysty enää maksamaan sitäkään vuokraa."

Mies on luvannut, että voi maksaa lapsen äidille korvausta kotonaolosta puolet siitä, mitä päivähoito maksaisi.

"Eli noin 150 euroa kuukaudessa."

Onko lapsi vain äidin projekti?

Aloitukseen tuli heti paljon kommentteja. Monet kummastelivat tapaa, jolla menot jaetaan perheessä.

"Lapsesta aiheutuu taloudellisia menetyksiä. Jomman kumman on ainakin vähän aikaa oltava pois työelämästä. Ne kulut kuuluu jakaa yhteisessä taloudessa kummankin vanhemman kesken. Lapsi ei ole vain äidin projekti, jonka kustannukset äiti yksin hoitaa."

"Laki lapsen elatuksesta sanoo, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsä mukaan. Sinulla ei ole (yhdessä sovitun) vapaan aikana elatuskykyä, joten mies on velvollinen maksamaan lapsen ne kulut, joihin lapsilisä ei riitä. Tuo 400 ei riitä kuin omaan elämiseesi asuinkulujen jälkeen. Voit kysyä asiaa lakimieheltä."

"Onko siis talo miehen omistuksessa vai vuokra-asunto? Varoittaisin kuviosta, jossa mies omistaa asunnon ja te maksatte hänelle vuokraa. Mies kerää kiinteää omaisuutta ja te maksatte kulut. Toivottavasti olette avioliitossa ilman avioehtoa."

Perhevapaat puoliksi

Myös ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi tuli.

"Ehdotukseni on: Jos olet aiemmin tienannut esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa on ansionmenetyksesi 1600 euroa, koska lapsi on yhteinen. Puolet tästä summasta pitäisi olla pois mieheltäsi eikä sinulta 1600 ÷ 2 = 800. Miehesi on maksettava sinulle 800 euroa kuussa. Lapsilisän voitte laittaa eri tilille ja säästää isompia hankitoja varten."

"Miksi ette laita puoliksi perhevapaita, sinä hoidat osan ja mies hoitaa kotona lasta osan aikaa. Tätähän nyt yritetään tehdä jo lain voimalla. Toivottavasti laki tulee mahdollisimman pian voimaan. Meillä ainakin toimi todella hyvin."

Ei penniäkään mieheltä

Toisaalta löytyi naisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin keskustelun aloittajalla.

"Minulla on huonommat tienestit ja kaikki pistetään puoliksi. Jos jostain tarvittavasta puuttuu minun osani, otan velkaa, jonka maksan itse. En ole koskaan penniäkään mieheltä saanut. Esimerkiksi remontit mies on omalta osaltaan maksanut. Minä maksan niistä velkaa. Meillä on laskettuna kaikki."

"Meillä tehtiin niin, että koska minä halusin jäädä vuodeksi kotihoitamaan, säästin etukäteen niin paljon rahaa, että sain maksettua puolet asuntolainasta ja siihen päälle muutaman satasen kuussa ruokarahaa (+ se hoitotuki)."

Mitä sinä vastaisit pienen lapsen äidille?

Etkö ehtinyt hassutella tarpeeksi lasten kanssa viime vuonna? Ei hätää, korjatkaa tilanne nyt!

Näillä Parents.comin vinkeillä pääsette alkuun:

1. Naura niin että ratkeat

Eikä nauru saa olla mitään hymistelyä tai pientä kikatusta vaan sellaista hohotusta, että kitarisat näkyvät, silmistä valuu vettä ja suurimmalle osalle äiti-ihmisistä tulee kiire vessaan.

Hohottaminen on paitsi hauskaa myös auttaa vähentämään stressiä. Tätä lasten kanssa säännöllisesti ja isoina annoksina, kiitos.

2. Hauskoja rutiineja olla pitää

Siivousdisko, iltahippa, arvuuttelukisa löylyssä. Rutiinien ei tarvitse olla kummoisia, kunhan ne saavat hyvälle mielelle.

Tärkeintä on säännöllisyys: kun kiva tapa toistuu sopivan usein, kaikki osaavat odottaa sitä. Ja jo se saa hyvälle mielelle.

3. Haleja, haleja ja lisää haleja

Halaus päivässä ei vielä riitä. Haleja tarvitaan paljon paljon lisää. Halauksen ja kosketuksen merkityksestä on valtavasti tutkimuksia. Tiedetään esimerkiksi, että hellä kosketus muuttaa ihmiset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan.

Halauksen ihmevaikutuksista hyötyvät sekä halaaja että halittava.

4. Olisiko juhlan paikka?

Isä teki upean kääretortun, hienoa. Yksivuotias teki asiansa siististi pottaan, hienoa.  Äiti pääsi tentistä läpi, hienoa. Viisivuotias selvisi aamulla päiväkotiin ilman itkupotkuraivareita, hienoa.

Isot ja pienet saavutukset, isot bileet! Lastenkin saavutuksista kannattaa iloita yhdessä oikein kunnolla, he ovat kehunsa ansainneet. 

Vaikka normaalista käytöksestä ei tarvitsekaan tehdä numeroa, lapsen kehumista ei tarvitse pelätä vaan yrittämisestä on syytä kiittää. 

5. Alas, ylös ja lenkille

Huonot hetket tulevat – ja menevät. Pohjamudissa voi rämpiä hetken ja niin pitääkin. Mutta jos mahdollista, sieltä kannattaa yrittää kammeta itsensä ylös. Ja vaikka diskota hetki koko porukalla.

Oma ilta-aika on pienten lasten vanhemmille rakas. Silti parempi vaihtoehto olisi mennä nukkumaan.

Iltamyöhällä asiat ovat äitien ja isien maailmassa toisin. Silloin kukaan ei keskeytä eikä mikään ole hetkeen tärkeämpää kuin tosi-tv, karkkipussi ja some – tai ihan täydellinen pino viikattuja pyykkejä. Pää tyhjenee niin, että kohina käy.

Hetki on ihana, ja siksi sitä tekee mieli venyttää – liikaa. Meidän Perheen kyselyyn vastanneista vanhemmista useampi kuin yksi viidestä valvoo yli puolenyön melkein joka ilta. Ei ihme, jos aamulla väsyttää.

Ja väsyttääkin: lähes puolet on melkein joka aamu herätessään tosi väsynyt.

Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että vaikka oma aika tulee tarpeeseen, oikeastaan valvomisessa ei ole mitään järkeä. Aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa saman. Pään tyhjennystä tarvitaan, mutta unista sitä ei kannattaisi nipistää.

Huotilaisen mukaan pulmana on, että äidit ja isät yrittävät pitää kiinni samasta iltarituaalista, joka heillä oli ennen lapsia.

–  Lasten kanssa yritetään päästä samaan fiilikseen, mutta tullaan koko ajan keskeytetyiksi. Sitten vapautta yritetään ottaa, kun lapset nukkuvat, Huotilainen sanoo.

Pikkulapsivaihe on aivoille maraton, niin kuormittava se on.

Pikkulapsivaihe on aivoille työläs maraton. Arki on kuormittavaa, ja lepohetkiä on niukasti. Edes viikonloppuihin ja lomiin ei saa enää samanlaista vapaan tunnelmaa. Pitää olla vähän valmiudessa koko ajan.

Kun sitten vielä tulee valvottua liikaa, aivot alkavat oireilla. Väsyttää entistä enemmän, muisti pätkii ja on vaikea keskittyä. Silloin on korkea aika opetella uusia tapoja.

– Ihannetilanteessa palautumista tapahtuu pitkin päivää. Siksi päivällä pitäisi ehtiä syödä lounas ja pitää taukoja. Myös työmatka voi toimia aivolepona. Tehokkainta lepoa on oikeastaan pieni puuhastelu, vaikka tiskikoneen täyttäminen, koiran ulkoiluttaminen tai neulominen, Huotilainen sanoo.

Entä jos jaksaa illasta toiseen vain vanua sohvalla ja hereillä pysyy vähän väkisin?

–  Silloin voisi tosiaan mennä nukkumaan. Unta voi ajatella luksuksena, johon kaikilla on varaa. Ja sen sinäkin ansaitset.

Epäilijöille Huotilaisella on vielä yksi neuvo: Kokeile unipäiväkirjaa. Merkitse ylös, mihin aikaan menit nukkumaan, mihin aikaan heräsit ja miltä vireystaso päivällä tuntui – huomaat pian, miksi nukkuminen kannattaa.

Lukijat kertovat: illan ohjelmassa tänäänkin

Meidän Perheen lukijoiden suosikkipuuhaa illalla on telkkarin katsominen ja somen tai netin selailu. Aika moni tekee myös kotitöitä: siivoaa, viikkaa, järjestelee ja remontoi.

”Taaperon nukkuessa on viimein aikaa levittää kankaat ja kaavalehdet.”

”Puolison kanssa molemmat katsotaan omaa ohjelmaa puhelimella tai televisiosta. Harvoin samaa. Istutaan sohvalla jalat sylikkäin eikä välttämättä puhuta.”

”Keittiön pitää olla puhdas. Valmistelen aamupalan: puurohiutaleet veteen, pöytä katettu. Vaatteet valmiiksi. Ei somettamista!”

”Teen käsitöitä, virkkaan tai teen koruja. Voin myös jumpata rauhassa ilman keskeytyksiä.”

”No en todellakaan ainakaan jumppaa. Suihkussa käyn, kun saan vihdoinkin olla siellä rauhassa.

”Sarjoja katson. Leipää syön. Facessa pörrään.”

”Keskustelemme puolison kanssa aikuisten asioita, joita ei voi puhua lasten kuullen. Hoidamme myös mahdolliset riitaa aiheuttavat aiheet.”

”Haluaisin lukea kirjaa tai edes lehteä tai katsoa joskus jotain omaa ohjelmaa, mutta päivän päätteeksi ei enää jaksa keskittyä. Välillä harmittaa, että oma aika on mennyt somessa roikkuessa.”

”Jumpat ja kotityöt jäi iltarutiinista hoitovapaan jälkeen. Ei vaan jaksa.”

Lähde: Kysely vauva.fissä, 417 vastaajaa.

Meidän Perhe 12/2016