Yhteisen pöydän ääreen kokoonnutaan usein. Tällä kertaa isäntänä Ahmed, pöydän ääressä Lauri, Aatu, Iida ja Ali. Kuvat: Johanna Kokkola

Ola perheineen pakeni Irakista. Hilkka perheineen kutsui heidät omakotitalonsa yläkertaan asumaan. Kun tulevaisuudesta ei tiedä, on keskityttävä tähän hetkeen.

Pöytään katetaan leipää, voita, teetä ja kahvia. Ruisleivässä maistuu rouhea riihi, ja sen on leiponut Aatu Mehtätalo, 9. Litteässä khubz-leivässä maistuvat lempeä vehnä ja mausteet. Sen on leiponut Ola Abdulhussein Muhammed, 26.

Itäsuomalaisen pöydän ääressä kaksi lapsiperhettä haukkaa vuoronperään molempia leipiä.

Leipä saattaa olla erilaista, mutta ihmiset ovat samanlaisia. Sen Hilkka, 40, ja Lauri Mehtätalo, 41, perheineen ovat oppineet päätettyään vuosi sitten majoittaa kotiinsa turvapaikkaa hakevan irakilaisperheen.

Syksyllä 2015 Hilkka katsoo voimattomana uutisista, miten pakolaisveneet uppoavat Välimereen. On tehtävä jotain. On autettava edes jotakuta lapsista ja heidän vanhemmistaan.

Samaan aikaan jossakin päin Eurooppaa Ola peittelee väliaikaismajoituksessa nukkumaan 5-vuotiasta Janaa ja puolitoistavuotiasta Alia.

Janaa pelottaa. Ola selittää, että matka on vielä kesken, mutta lopulta päästään perille.

Janaa pelottaa. Ola selittää, että matka on vielä kesken, mutta lopulta päästään perille.

Perhe on ollut matkalla jo monta viikkoa. Lapset ovat istuneet lentokoneessa, veneessä, junassa ja bussissa. Käyneet nukkumaan melkein joka ilta eri paikassa.

Kun Mehtätalojen yläkerrassa asuva vuokralainen muuttaa muualle, Hilkka ja Lauri päättävät majoittaa kolmen huoneen asuntoon pakolaisperheen. Se on helppo tapa auttaa: yläkerrassa on hyvin tilaa pienelle perheelle. Mehtätaloja ei haittaa, vaikka vuokratuloja ei tule – kotimajoituksesta ei peritä vuokraa.

Vanhemmat arvelevat, että yhteisasuminen avaisi myös lapsille, Juholle, 15, Iidalle, 13, Oskarille, 12, ja Aatulle, 9, uusia ikkunoita maailmaan.

Lasten mielestä ajatus on hyvä. Kunhan yläkertaan muuttaisi suomea puhuva perhe. Ja kunhan lapset olisivat suunnilleen saman ikäisiä kuin he, ei enää aivan pieniä.

Tammikuisena lauantaina pihaan ajaa auto. Pian pihalla viipottaa kaksi pikkulasta, joista toinen puhuu arabiaa ja toinen ei vielä mitään.

Tapaamisen tarkoituksena on selvittää puolin ja toisin, voisiko yhteisasuminen toimia.

Hilkkaa jännittää. Tulisiko hän toimeen arabikulttuurin kanssa?

Hilkkaa jännittää. Tulisiko hän toimeen arabikulttuurin kanssa? Miten hän kestäisi, jos näkisi omassa talossaan, että nainen elää alistetussa asemassa?

Huoli hälvenee jo ensikohtaamisessa pihalla. Tuntuu jännällä tavalla tutulta. Olasta ja hänen miehestään Ahmedista välittyy lämpö. Ei auto tuonutkaan heille mitään arabikulttuuria, vaan kaksi mukavaa aikuista lapsineen. Perheen, joka nyt vain sattuu olemaan kotoisin Irakista.

Pelien pelaaminen on mukavaa yhdessäoloa silloin, kun kaikki eivät ymmärrä toistensa kieltä. Jana tuulettaa, Lauri ja Iida kannustavat.
Pelien pelaaminen on mukavaa yhdessäoloa silloin, kun kaikki eivät ymmärrä toistensa kieltä. Jana tuulettaa, Lauri ja Iida kannustavat.

Pieni Ali juoksee edestakaisin yläkerrassa. Täällä on tilaa toisin kuin vastaanottokeskuksen yhdessä huoneessa. Ola ihastelee avaraa maalaismaisemaa talon ympärillä. Hän näkee ensimmäistä kertaa suomalaisen omakotitalon. Kotona Bagdadissa talot on rakennettu tiiviisti vieretysten.

Ahmed pelaa sählyä Aatun, Iidan ja Oskarin kanssa. Se sinetöi lasten mielipiteen: tervetuloa! Samaa mieltä ovat myös Hilkka ja Lauri.

Seuraavana lauantaina Lauri ajaa farmariautolla vastaanottokeskukseen Kiteelle. Auton takakonttiin sullotaan huomattava määrä muovipusseja. Niissä on ruokatarvikkeita ja vaatteet, jotka perhe on ehtinyt Suomeen tultuaan hankkia. Ahmed istuu etupenkille, Ola ja lapset taakse.

Sitten ajetaan kotiin. Hilkka on laittanut punajuurikeittoa ja rieskaa.

Lapset löytävät nopeasti yhteisen kielen: Aatu ja Jana puhuvat sekaisin arabiaa, suomea ja englantia. Ali puhuu omaa kieltään, jota kukaan ei ymmärrä.

Yhteiset tavat syntyvät, kun arkea eletään yhdessä.

Yhteiset tavat syntyvät, kun arkea eletään yhdessä. Ja juuri arki on Olalle ja Ahmedille luksusta.

– Täällä saamme elää normaalia elämää. Aivan toisenlaista kuin vastaanottokeskuksen yhdessä huoneessa. Ja täysin erilaista kuin Irakissa, Ola sanoo.

Menee aikansa ennen kuin Ola ja Ahmed uskovat, että lasten on turvallista leikkiä ulkona. Irakissa se ei olisi mahdollista. Nyt Ola ja Ahmed ulkoilevat lastensa kanssa vapaasti. Jana ja Ali viilettävät pitkin peltoja, läimivät sählyä ja keräävät munia pihan kanalasta.

Iltaisin talon alakerrassa Hilkka ja Lauri seuraavat suomalaiskanavien uutisia. Yläkerrassa Ola ja Ahmed katselevat arabikanavia. Kun pommi räjähtää Bagdadissa entisen kodin lähellä, se ei luultavasti ylitä uutiskynnystä Suomessa.

Maailma näyttää erilaiselta eri kulmista.

Miten itse huolehtisin perheestä vastaavassa tilanteessa? Mitä jos me joutuisimme lähtemään niin kauas kotoa? Miten voi elää, kun tulevaisuudensuunnitelmia ei voi tehdä?

Kysymykset eivät jätä Hilkkaa rauhaan. Joskus ne valvottavat öisin.

Olan ja Ahmedin kautta Hilkka ja Lauri tutustuvat myös muihin turvapaikanhakijoihin. Päätöksiä oleskeluluvasta jännitetään yhdessä. Viime aikoina on kuulunut paljon huonoja uutisia. Se tuntuu kaikkien mielestä käsittämättömältä.

Niin tuntuvat välillä myös arkiset hankaluudet, joihin turvapaikanhakija törmää Suomessa. Turvapaikanhakijoiden talous pyörii käteisen rahan turvin. Se haetaan henkilökohtaisesti vastaanottokeskuksesta kuukausittain.

Ilman sosiaaliturvatunnusta ei voi tehdä töitä tai saada pankkitunnuksia. Ilman pankkitunnuksia ei voi maksaa laskuja.

Kun Jana saa esikoulusta koulukuvat, Laurin ja Hilkan pitää maksaa lasku, sillä kuvia ei voi lunastaa käteisellä. Jos Ahmed haluaa lähteä Helsinkiin arabikauppaan ostamaan elintarvikkeita, Laurin ja Hilkan täytyy varata paikka hänen puolestaan Onnibussiin, koska sen voi tehdä vain pankkitunnuksilla.

”Yhteiskuntaan kiinni pääsemistä ei ole tehty kovin helpoksi.”

– Turvapaikanhakijan elämä on täynnä tällaisia hankaluuksia. Yhteiskuntaan kiinni pääsemistä ei ole tehty kovin helpoksi, Lauri sanoo.

Ola ja Ahmed iloitsevat, kun Jana aloittaa esikoulun. Koko suku arvostaa koulutusta. Ola on opiskellut biologiaa, Ahmed lakia. Vastaan­ottokeskuksessa Ola toimi usein tulkkina, koska hän puhuu englantia.

Perheeseen kuuluu tiiviisti myös kolmas aikuinen. Olan äiti Jinan asuu yhä Bagdadissa. Hänelle soitetaan videopuheluita joskus kymmenenkin kertaa päivässä. Jos Jana ei usko äitiään, mummo komentaa puhelimitse.

Oikeastaan Janalla on kaksi äitiä. Hän kutsuu myös mummoaan äidiksi.

Oikeastaan Janalla on kaksi äitiä. Hän kutsuu myös mummoaan äidiksi.

– Kun Jana syntyi, opiskelin vielä. Äitini hoiti paljon Janaa. Niin isoäidit tapaavat tehdä Irakissa, Ola kertoo.

Viikonloppuisin Bagdadissa koko suku kokoontui aina mummon taloon. Ei enää. Serkut, sedät ja tädit ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa.

Nyt Ola ja Ahmed opettelevat uuden maan tavoille. Nykyhetkeen keskittyminen on yksi keino selviytyä. Tekee liian kipeää ajatella kaikkea sitä, mikä on jäänyt taakse.

He haluavat kokeilla kaikenlaista, mitä Mehtätalot ehdottavat. Syksyllä Ahmed hakkaa halkoja koko vuoden tarpeiksi.

– Se on erinomaista treeniä, hän kehuu.

Hän käy kalassa Oskarin kanssa ja kesäyönä teltassa hän nukkuu sikeämmin kuin koskaan.

Irakissa aikuiset naiset eivät pyöräile, mutta Itä-Suomen maaseudulla se on välttämätöntä, jos mielii päästä neljän kilometrin päähän bussipysäkille.

Ola leipoo suomalaista rieskaa, poimii vattuja hyttysiä kuhisevassa pusikossa ja saa takaisin lapsuudesta tutun taidon. Irakissa aikuiset naiset eivät pyöräile, mutta Itä-Suomen maaseudulla se on välttämätöntä, jos mielii päästä neljän kilometrin päähän bussipysäkille.

Iidan vanhan Jopon satula lasketaan niin alas, että jalat yltävät maahan. Aluksi Ola vinkuroi pyörällä hiekkatien laidasta laitaan. Sitten alkaa sujua.

Hilkka opettaa Olalle joogaa. Ola neuvoo Hilkalle, mitkä yrtit ja mausteet helpottavat kuukautiskipuja.

– Minulle tuli hämmästyttävän nopeasti olo, että meillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, Hilkka sanoo.

Ola (vas.) ja Hilkka ovat huomanneet, että heillä on paljon  yhteistä. Molempia kiinnostavat esimerkiksi puhdas ruoka  ja kasvilääkintä.
Ola (vas.) ja Hilkka ovat huomanneet, että heillä on paljon yhteistä. Molempia kiinnostavat esimerkiksi puhdas ruoka ja kasvilääkintä.

Kulttuurierot tuntuvat arjessa vain vähän. Sen verran, ettei Hilkka enää viipota saunan jälkeen alasti pihalla, kuten hänellä aiemmin oli ollut tapana.

Lauri puolestaan muistaa pitää enemmän ääntä mennessään koputtelemaan Olan ja Ahmedin ovelle. Niin Ola ehtii peittää hiuksensa päähineellä ennen Laurin tapaamista.

”Ahmedin kanssa kättely ja halailu kuuluvat kuvioon paljon enemmän kuin suomalaismiesten kesken.”

– Tällaiset asiat ovat menneet luontevasti. Jossain vaiheessa tajusin, etten ole koskaan edes kätellyt Olaa, mutta Ahmedin kanssa kättely ja halailu kuuluvat kuvioon paljon enemmän kuin suomalaismiesten kesken, Lauri kertoo.

Vain paastokuukausi ramadanin aikaan Hilkkaa ja Lauria huolestuttaa. Vuoden 2016 ramadan sattuu kesäkuulle, jolloin päivänvaloa riittää lähes ympäri vuorokauden. Olaa ja Ahmedia ei paljoa näy. He eivät jaksa juuri liikkua kotoa, sillä syöminen ja juominen on sallittua ainoastaan kello 23–2 välisenä aikana.

Välillä Hilkka käy kurkistamassa, ollaanko yläkerrassa hengissä.

– Paastoon tottuu kyllä, Ola nauraa.

Talossa on entistä enemmän ääntä ja elämää. Ali on kaikkien lellikki. Välillä lapset ottavat yhteen niin kuin sisarukset, eikä Iida aina jaksa, kun Jana pyrkii isojen tyttöjen seuraan.

– Meidän lapsia turhauttaa, jos Jana ei noudata sääntöjä pihapelissä. Niissä tilanteissa on tarvittu aikuisia tulkeiksi, Hilkka kertoo.

Kesällä trampoliinille on jonoa. Olympiavuoden kunniaksi Aatu järjestää koko talon väelle kisat, lajeina muiden muassa korkeushyppy trampoliinilla ja sählygolf.

Ala- ja yläkerran väki tapaa toisiaan vähintään ohimennen päivittäin.

Ala- ja yläkerran väki tapaa toisiaan vähintään ohimennen päivittäin. Kattilaa tai kahvia lainataan puolin ja toisin. Hilkka ja Oskari ovat innostuneet opiskelemaan arabian alkeita. Ahmed ja Aatu lukevat yhdessä suomalaisia lastenkirjoja: Aatu saa hyvää harjoitusta lukemisessa, ja Ahmed oppii kieltä.

Kun Hilkka hankkii älypuhelimen, lapset – ja aikuisetkin – intoilevat Pokémon go -pelistä. Ola löytää yhden pokemonin keskeltä itäsuomalaista metsää. Sellaisia siellä ei olekaan ennen nähty.

Mehtätalot eivät uskalla ajatella, mitä tapahtuu, jos Ola ja Ahmed saavat karkotuspäätöksen. Siitä eivät Ola ja Ahmedkaan paljoa puhu, sillä paluu ei ole vaihtoehto. Lapsia ei voi kasvattaa pelon ja pommien keskellä.

On raskasta, kun elämässä on pause-nappula pohjassa.

On raskasta, kun elämässä on pause-nappula pohjassa. Tulevaisuutta ei voi suunnitella, siitä voi vain unelmoida.

Ola haluaisi perustaa oman ravintolan, joka tarjoaisi arabialaista ruokaa. Viime vuonna perheet järjestivät yhdessä ravintolapäivän Mehtätalojen olohuoneessa. Ola kokkasi koko viikon ja kestitsi 30 asiakasta seisovasta pöydästä. Syksyllä hän suoritti hygieniapassin.

Ravintolan lisäksi Olalla ja Ahmedilla on toinen, vielä suurempi haave. Tavallinen, rauhallinen elämä.

Jutun tekemisen jälkeen perhe sai kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta perusteluissa oli väärinkäsitys. Nyt he odottavat toiveikkaina uutta päätöstä. Ahmed on saanut töitä pizzeriasta.

Perheet

Sosiologi Hilkka Mehtätalo, 40, ja apulaisprofessori Lauri Mehtätalo, 41, antoivat kotinsa yläkerran irakilaisen turvapaikan hakijaperheen kodiksi. Mehtätaloilla on neljä lasta, Juho, 15, Iida, 13, Oskari, 12 ja Aatu, 9. Yläkerrassa asuvat nyt biologian kandidaatti Ola Abdulhussein Muhammed, 26, ja lakia opiskellut Ahmed Muhammed Abdulkhani, 29, sekä Jana, 6, ja Ali, 2.

Jännittääkö juhannuksen sää? Ei ole aina ennenkään paistanut, mutta ei se ole vauhtia hidastanut. Meidän Perheen juhannuskone kertoo sinulle tämän juhannuksen tapahtumat!

 

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.

Vauva.fin Havaintoja parisuhteesta -bloggaaja Sami Minkkinen nähdään ensi syksynä Kielletty rakkaus -televisiosarjan juontajana.

– Minulta kysyttiin lähdenko juontamaan ohjelmaa samalla viikolla, kun olin julkaissut oman elämäni uutispommin. Kysyin vastaukseksi, että oletteko tietoisia, mitä minulle on tapahtunut, Minkkinen nauraa.

Kielletty rakkaus -tv-ohjelma käsittelee normista poikkeavia rakkaustarinoita, jotka herättävät vastustusta läheisissä. Ohjelma alkaa syksyllä Livillä.

Oma kielletty rakkauteni auttaa ymmärtämään ohjelman pareja

Minkkinen kertoo, että hänen toukokuinen eronsa ja uuden rakkauden paljastaminen samaan syssyyn vain lisäsi tuotantoryhmän halua ottaa hänet juontajaksi ohjelmaan.

– Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja, ymmärrän heidän tunteitaan.

Minkkinen kertoo olevansa hämmentynyt mutta iloinen uudesta työstään: uutta ja epämukavuusalueita kohti! Hän ei ole koskaan juontanut mitään, joten uusi askel on myös jännittävä.

Oman kokemukseni kautta pääsen paljon lähemmäs ohjelmassa esiintyviä pareja

Ohjelman idea on Minkkiselle tärkeä. Hän ei olisi lähtenyt tekemään mitään, missä ihmisille nauretaan tai heidän tarinoilla mässäillään. Kielletty rakkaus -ohjelman tulevalla tuotantokaudella ihmisiä kohdellaan Minkkisen mukaan arvostavasti.

– Ohjelma ei ole mikään friikkisirkus, vaan siinä mennään rakkaus ja ihmisyys edellä. Tavoite on saada ohjelmasarjasta ennen kaikkea arkisen kaunis, lohdullinen ja toiveikas.

Minkkinen kertoo ohjelmassa esiintyvien parien olevan rohkeita ja voimakkaita. Hän toivoo, että heidän läheisensä, ja varsinkin heidän rakkauttaan vastustavat ihmiset ymmärtäisivät, että rakkauden ei koskaan pitäisi olla vastustettava asia.

– Omaan rakkauteeni liittyvä somemyrsky ja julkinen ryöpytys tuntuu edelleen käsittämättömältä, mutta pieneltä siihen nähden, mitä ohjelmassa esiintyvät ihmiset ovat joutuneet kestämään vain siksi, että rakastavat. Ja silti rakkaus voittaa.

Kesäinen Ahvenanmaa houkuttelee lapsiperheet ulos. Tutustu riistasafariin, huvipuistoon, historialliseen linnoitukseen ja söpöön pieneläinpuistoon.

Ahvenanmaa houkuttelee kesällä sijainnillaan; ollaan vähän kuin Ruotsissa, mutta ei kuitenkaan! 

Matka Turusta Maarianhaminaan on juuri sopivan pituinen, viidessä tunnissa ehtii syödä puffetissa, kauhoa pallomeressä, ostaa hallonbåtarit tax-freestä ja levätä hetken hytissä. Kukaan ei ehdi pitkästyä, ja hinku palata takaisin laivaan jää juuri oikean kokoiseksi.

Kaunis kesäinen päivä Ahvenanmaalla anelee olemaan ulkona, nauttimaan virkistävästä saaristoilmasta. Maarianhaminan kujat ja Eckerön ympäristö maalaavat mieleen Astrid Lindgrenin Saariston lasten tai Melukylän maisemat: pastellinväriset talot, kalliot, koristeelliset ikkunaruudut, kalastusaitat ja säihkyvän sininen meri ovat kuin muistoja lapsuudesta. 

Ahvenanmaalla kaikki on lähellä, ja autolla näkee yhdessäkin päivässä paljon, mutta kohde on, kuten monet tietävätkin, myös erinomainen pyörällä tarkasteltavaksi.

On helppoa jättää palaveriaikataulut ja deadlinet taakse, ja keskittyä olennaiseen: lapsiin, rentoutumiseen ja syömiseen. Ja muuten, jos ruotsinkielentaito mietityttää, Ahvenanmaalla pärjää mainiosti myös suomeksi!

Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.
Ahvenanmaa on kaunis lapsiperheen matkakohde. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Lilla Holmen

”Äiti, täällä voi syöttää pupuja!” Helmeilevä meri, vaaleahiekkainen ranta ja pieneläinpuisto – mitä muuta kesäinen piknikretki tarvitsee onnistuakseen?

Aivan kaupungin keskustan tuntumassa, itäisen sataman vieressä avautuu upea lehtomainen puisto. Lapset kirmaavat pitkin hiekkaisia puistokujia ihmetellen rantakallioita, keltavuokkoja ja vanhoja lehtipuita.

Puiston rannalta löytyy kaunis joutsenkoristeinen portti, jonka alta siltaa myöden voi kipittää erilliselle saarelle, Lilla Holmenille, joka on ilmainen rantaretki- ja pieneläinpuistokohde aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa.

Viltti kainaloon, eväät koriin ja uikkarit kassiin. Lilla Holmenissa on sileähiekkainen uimaranta, kiipeilylaiva ja sekä söpö pieneläinpuisto. Lapset saavat onkia Lilla Holmenin laiturilta ja rannalta löytyvät sekä wc että pukuhuone.

Lilla Holmen on kaislojen suhinassa kelluva lintusaari. Kesäisin saarella käyskentelee vapaana uljaat riikinkukot sulkineen. Saarelta pieneläinpuiston valkoinen kani saa syödäkseen voikukanlehtiä, ruskeankirjava pupu taas herkuttelee apiloilla. Kookkaat papukaijat kiinnostavat pieniä ihmisiä kiipeillessään häkissään. Undulaattien sirkutus täyttää ilman.

Vaikka alue ei ole eläintarhamaisen iso, siitä riittää näkemistä ja kokemista pitkäksi aikaa. Vielä hetkeksi mereen kellumaan, sitten kuumaa kaakaota termarista ja eväät esiin, niin päivä kääntyykin jo illaksi.

Ps. Maarianhaminan keskustassa on leikkipaikka kaupungin torilla sekä Lindanin leikkipuisto Torggatanin eteläpäässä. Pohjois-Maarianhaminassa on leikkipaikat Ljungvägenin kadun varrella ja Backebergin puistossa, ja lännessä Västernäsin kaupunginosassa.

Lilla Holmenille on vapaa pääsy. 


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Lilla Holmen, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Kastelhoman linnoitus

Ritarimiekat suhahtelevat huotrastaan, kun pienet seikkailijat pujahtavat historiaan Kastelhoman sisäpihalla. Satojavuosia vanha kivilinnoitus laittaa mielikuvituksen kiitämään, ja korkeat kivihallit ja tykkiaukot saavat perheen pienemmätkin ihmettelemään: "Ai, milloin täällä on asuttu?"

Pienet seiikailijat, ritarit ja linnanneidot viihtyvät Ahvenanmaan keskiaikaisen linnoituksen varjoissa jo paikan keskiaikaisen hengen tähden, mutta vielä mielenkiintoisemmalta kohde vaikuttaa, kun tietää, että siellä on asunut sekä Kustaa Vaasa että Suomen herttua Juhana III.  Vankina siellä on pidetty kuningas Eerik XIV:tä yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa.

Kastelholman alueella sijaitsee myös ahvenanmaalaisista rakennusperinteistään tunnettu Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo ja vankilamuseo Vita Björn, jotka saattavat kiinnostaa pieniä historiantutkijoita.

Linnoitus on auki kesä- ja elokuussa klo 10.00-17.00 sekä heinäkuussa klo 10.00-18.00. Pääsymaksu on 6€ aikuisilta ja 4,5€ yli 7-vuotiailta lapsilta. Opastuskierros Kastelhoman linnoituksessa sisältyy lipun hintaan, ja se pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi kerran päivässä.


Smartpark

Kotieläimiä, kiipeilyratoja, hiekkalinnaleikkejä, sähkö- ja polkuautoja ja kauko-ohjattavia veneitä! Smartparkin  ulkohuvipuisto on kuin päivitetty versio Puuhamaasta, ja se sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päästä Marienhaminasta. 

Täällä viihtyivät niin isot kuin pienet leikkijät. Silitä lampaita, kaiva sähkökaivurilla ja pyöri karusellissa! Kouluikäiset sotkevat menemään polkuautoilla, kiipeilevät kiipeilylinnassa ja ohjaavat veneitä lammella. Leikki-ikäiset tankkaavat sähköautojaan huolellisesti ja kiinnittävät autojen perään peräkärryjä, joihin kasataan puupinoja lastiksi. Työmieshommia, katsos.

Lasten ehdoton suosikki on upea kahluuallas, jossa voi leikkiä Oolannin sotaa oikeilla vesitykeillä. Lapset innostuivat Oolannin sodasta niin, että joudun toppuuttelemaan leikkiä: ”aikuiskohde” nuorempi lapsistani huusi ja ruiskutti tykistä suoraan kohti. Joten vaihtovaatteet tai uikkarit mukaan koko perheelle!

Alue on iso ja tilava, joten tilaa piknik-viltille löytyy myös ruuhka-aikaan. Huvipuistossa saa kulutettua vaikka koko päivän. Pienehkö ravintola tarjoaa lapsille mieluisaa ruokaa kuten spaghettia ja hampurilaisia, ja järven rannalla oleva kahvilasta voi ostaa jäätelöä ja kevyttä purtavaa. Myös omat eväät on sallittu.

Pääsymaksu Smartparkkiin on kaikilta yli 3-vuotiailta 20€, mutta esimerkiksi 4 hnegen perhelippu maksaa 72€. Puisto on auki 17.6-20.8 kello 11.00-19.00, muina aikoina klo 12.00-18.00.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Smartpark, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.

Riistasafari

Traktorin kyydissä saksanhirviä syöttämään tai juoksujalkaa varastamaan strutsin muna? Riistasafari on ilahduttavan erilainen eläintarha, joka tulee iholle ja sieraimiin – eläimet ovat sopivan lähellä, mutta eivät iholla. Paitsi strutsi ja laama, jos niitä haluaa syöttää kädestä.

Eckerön pohjoispuolella, ihan Vanhan Käringsundin vierasvenesataman vierestä löytyy Viltsafari eli riistaeläinsafari. Safarilla hypätään traktorin peräkärryn kyytiin yli kolmenkymmenen muun kanssa. 32 hehtaarin suuruista aluetta kierretään rempseän, ruotsia- ja englantia puhuvan oppaan kanssa melkein tunnin ajan.

Hyvin nopeasti kyytiin noustuamme meitä tuli tervehtimään komea saksanhirvipariskunta, ja opas kertoi uroksen kasvattaneen lähes metrin pituisia sarviaan helmikuusta lähtien. Sarvet tekivät vaikutuksen lapsiin, ja traktorin vaunussa oli aivan hiljaista, jotteivät eläimet pelästyisi pois kosketusetäisyydeltä.

Traktorin kyydissä oli letkeää istuskella ja ihastella vetteikköjä ja suoalueita, sekä mäntymetsää, jonka varjoissa näkyi pieniä kauriin poikasia emoineen. Kylmänä päivänä lämmin takki, hattu ja hanskat ovat mukava lisä viihtymisen kannalta.

Tapasimme myös mahtailevia villisikoja, joiden aitauksen luona oli ehdottomasti toteltava käskyä olla laittamatta käsiä aitauksen aukoista sisään. Isojen ja varsinkin helleaikaan melko pahalta haisevien villisikojen jaloissa juoksenteli pieniä ruskearaidallisia possuja, joiden ehdottomasta söpöydestä ei käy kiisteleminen.

Strutsit olivat isoja! Voi hyvänen aika, kuinka mahtavia lintuja ja äidin puntti hieman tutisi, kun lapset halusivat syöttää noita kolme kertaa heidän kokoisia lintuja suoraan kädestä. Kaukana aitauksen takana pilkotti iso, valkoinen muna, joka vastaa kooltaan noin kahtakymmentäneljää kananmunaa. Opas kertoi, että koska munasta ei kuoriudu poikasta, vaikka isästrutsi sitä tarkkaan vartioikin, saattavat puiston työntekijät tehdä munasta jättiläismunakkaan. Jos siis ehtivät munan luokse ennen isästrutsia – strutsithan ovat tunnetusti maailman nopeimpia lintuja ja niiden potkun voimakkuus voi vahingoittaa!

Safarille pääsee kesä-heinäkuussa kolmesta kuuteen kertaan päivässä  40 henkeä kerralla varaamalla safarille paikan sähköpostitse viltsafari@aland.net. Pääsymaksu: aikuiset 10€, lapset 7€/5€.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.


Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.
Viltsafari, Ahvenanmaa. Kuva: Anna Dammert.