Uusi kirja raha-asioista panee miettimään onnea ja ajankäyttöä. Siksi se sopii hyvin vanhemmille.

Vapautta, onnea ja hyvää elämää. Tämä uusi kirja lupaa paljon. Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin Erilainen ote omaan talouteen (Talentum 2014) kannattaa lukea – ainakin, jos

  • Tili tulee ja tili menee, eikä mitään tunnu jäävän.
  • Tuntuu, että on pakko tehdä töitä, jotta saa maksettua velkansa.
  • Työtä on tehtävä niin paljon, että on aina stressaantunut ja kiireinen.
  • Koti on täynnä tavaraa, mutta tili aina tyhjä.
  • Säästäminen ja sijoittaminen eivät ole tulleet mieleenkään.

Kirja neuvoo, miten ottaa raha-asiat haltuun ja lopettaa ajautuminen. Mitä kirja antaa? Tässä tärppini:

Mikä onneen riittää?

On hyvä miettiä rehellisesti, mikä kulutuksen taso on tarpeen, jotta on onnellinen (ja perhe on).

On helppoa ajautua elämäntapainflaatioon, jossa tulojen lisääntyminen ei kerrytäkään säästöjä, vähennä stressiä tai helpota elämää. Vaikka tulot kasvavat, kaikki raha menee kuin ennenkin.

Sadan tunnin sohva

Hankintojen hintaa kannattaa ajatella myös aikana, ei vain rahana. Laske ensin, paljonko vapaasti kulutettavaa rahaa sinulle jää tekemääsi työtuntia kohden. Vähennä palkastasi asuminen ja muut välttämättömät menot ja jaa loput työtuntien määrällä.

Paljonko on tehtävä töitä, että pakollisten menojen päälle tuleva ostos tulee maksettua?

Tee tämä testi

Kannattaa tehdä taloutensa stressitesti. Kirja tarjoaa yksinkertaisen tavan laskea tuloistaan, menoistaan, varoistaan ja veloistaan onko oma talous tasapainossa.

Kokeilin testiä ja voin luvata, että tulos on mielenkiintoinen.

Pöhö pois

Käy läpi toistuvat maksut ja mieti, mikä on turhaa.

Heti kirjan luettuani muistin taas, että television kanavapaketin päälle tilattuja lisäkanavia ei katso kukaan. Olen tilannut niitä silti kolme vuotta, muutaman euron kuukausihintaan. Nyt muistan perua tilauksen.

Älä juutu näpertelyyn

Kirja puuttuu myös yhteen mieliaiheistani, säästönäpertelyyn.

Näpertelijä näkee paljon vaivaa ja käyttää aikaa säästääkseen pienen summan – mutta ei esimerkiksi kilpailuta sähkösopimustaan, vakuutuksiaan tai asuntolainaansa.

Esimerkiksi sähkösopimuksen vaihtaminen halvempaan vaatii vain vähän vaivaa, muttei näy mitenkään arjessa huonompana laatuna tai jostakin luopumisena. Säästökin on todennäköisesti isompi kuin näpertelemällä voi saada.

Haluatko imperiumin?

Näiden lisäksi mieleen jää kirjan siteeraama brasilialainen tarina vapaudesta.

Tarinassa kalastaja on pyytänyt kalaa perheensä tarpeiksi ja palaa loppupäiväksi perheensä luo, tapaamaan ystäviään ja soittelemaan kitaraa. Hän saa turistilta neuvoja: Voisit kalastaa pidempään, myydä saaliin, ostaa isomman veneen, sitten kokonaisen kalastuslaivaston, neuvotella sopimuksia tehtaiden kanssa, muuttaa New Yorkiin, hallinnoida kokonaista kalastusimperiumia, tulla miljonääriksi. Vaivaisen 25 vuoden työ – ja sinulla olisi aikaa olla perheesi kanssa, tavata ystäviäsi ja soitella kitaraa.

En halua imperiumia. Haluan olla perheeni kanssa jo nyt.

Lue lisää:

9 faktaa isistä ja työstä

Äidit, nuo työmyyrät

Raha ei kasva puissa – ja muut tyhmät hokemani

Anna Ruohonen pyörittää nelihenkisen perheen raha-asioita ja on työskennellyt myös taloustoimittajana. Hänen paras sijoituksensa ovat olleet lasten me&i-velourhaalarit, jotka tuottivat vuoden käytön jälkeen voittoa 30 prosenttia.

Onko teillä ilmainen puistoruoka, kesäkerho koululla vai jotain muuta kivaa? Keräämme kuntien kesätarjonnasta jutun.

Koululaiset kotona, vanhemmat töissä. Mitä puuhaa keksitään? Monissa Suomen kunnissa on kouluikäisille järjestetty kesäksi ilmaista toimintaa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on tarjonnut kuumaa kesäruokaa helsinkiläislapsille jo 75 vuotta.

Kerro meille oman kuntasi, kyläsi tai kaupunkisi ilmainen kesäjuttu lapsille! Se voi olla leiri, tapahtuma, puuhanurkkaus, ohjattu liikuntahetki tai vaikka ilmaista uimaopetusta – mitä vain! Kokoamme vinkeistä jutun.

Toiminnan kuvaus? Milloin tarjolla? Kenelle suunnattu? Linkki tapahtumaan?Mistä lisätietoa?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näitkö jo tämän? #imomsohard-kaksikon uimapukuvideo paljastaa, miksi äidit eivät innostu kesän uusimmasta uikkarimallistosta.

 

 

Kysely

Milloin ostit uuden uikkarin viimeksi?

Minä osaan! huusi neljävuotias, ja äidille tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta.

Jo pelkästä ajatuksesta tuli hiki. Neljävuotias tahtoi lähteä päiväkotiin kuusivuotiaan vanhalla pyörällä – vähän isolla, epäsopivalla, apupyörättömällä. Minä osaan! hän julisti kiskoessaan kypärää päähänsä, veti repun selkään ja paineli edeltä pyörävarastolle.

Laskin mielessäni lisäminuutteja, jotka matka väkisin veisi. Eihän se opi, ellei saa yrittää, huokaisin ja suljin oven.

Kuusivuotias polki edellä. Nelivuotiaan pyörä oli juuri niin iso ja meno koukeroista kuin pelkäsinkin, mutta lokasuojan helinä alkoi heti naurattaa. Roikuin puolijuoksua käsi lapsen niskassa koko matkan, jotta hän pysyisi pystyssä.

Tie puiston halki oli yön jäljiltä kostea, puiden välissä leijaili sumu, mutta aurinko lämmitti jo. Katso! Minä suorassa ja pyörä suorassa! nelivuotias hihkui.

Tuli kuuma, ja sitten tuli pari onnenkyyneltä.

Metsässä liikkuminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Siksi myös lapset kannattaa totuttaa nuoresta pitäen liikkumaan metsässä.

"Elvy synnytyksestä, voimaannu kannonnokkaimetyksestä"

Mikä olisikaan parempaa hyöytyliikuntaa synnytyksestä toipuvalle naiselle kuin metsässä samoilu? Se sekä kohottaa mielialaa että rentouttaa, ja vauva kulkee kätevästi mukana kantoliinassa tai -repussa. Kun pienelle tulee nälkä, äiti imettää lapsosen kannonnokassa istuen – ja tuntee itsensä kansantarujen metsänjumalattareksi. 

"Apu se on lapsestakin – jopa mustikkametsällä"

Vanhempien marjaretket saavat uutta potkua, kun mukaan otetaan vastikään kävelemään oppinut taapero. Lapsonen istutetaan mustikkamättään vierelle, missä hän jaksaa istuskella loputtomasti vitamiineista pullistelevia marjoja suuhunsa napsien. Samalla onnesta ymmyrkäinen napero lauleskelee ja kertoilee viihdyttäviä tarinoitaan. Söpön viihdytystiimin ansiosta vanhempien marjastus sujuu kuin tanssi vain. 

"Taaperoni on sienibongari"

Sienimetsässä pienestä pitäen mukana kulkenut lapsi oppii nopeasti tunnistamaan simppeleimmät lajit, kuten kantarellin. Tämän jälkeen taaperon voi kouluttaa kantarellibongariksi jo ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Kun kantorinkassa keikkuva lapsi huutaa ”kantta, kantta!” ja osoittaa pullealla sormellaan aluskasvillisuuden suuntaan, tiedät, että metsien kultaa on lähistöllä.

”Nyt naperot hiljaa, Luontoilta alkaa!”

Pikkulapsen ottaminen mukaan metsäretkelle johtaa väistämättä valtavaan kysymystulvaan. Esimerkiksi eri eläinten jätösten erottaminen toisistaan edellyttää suurimmalta osalta vanhempia Googlen käyttötaitoja. Näin aikuisen tiedot ja ymmärrys luonnosta väistämättä kasvavat ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Ennen kuin huomaatkaan sinusta on kehittynyt Pirkka-Pekka Peteliuksen veroinen lajitunnistaja ja radion Luontoiltojen vakituinen kuuntelija. 

"Tenavankantotreenillä teräskuntoon"

Tiesitkö, että kävely metsän epätasaisessa maastossa kehittää pikkulapsen karkeamotoriikkaa? Toisaalta, jos metsämaasto on todella hankalaa, aikuisen on välillä pakko kantaa lasta. Tällöin maastokävely kasvattaa myös aikuisen lihasvoimia ja kohottaa kestävyyttä. Unohda siis kuntosalitreeni, mene tenavien kanssa metsään!