Kuva: Vastavalo

Päivähoidossa ei ole kaikki hyvin. Vain vanhemmat voivat sen muuttaa – mutta ensin heidän pitää kuulla, millaista päivähoidossa oikeasti on. Nyt päiväkotien ammattilaiset kertovat. Yksi ongelma on yli muiden: lapsille ei riitä aikaa.

Tätä vanhemmat eivät halua kuulla, sillä luvassa on huolta. Meidän Perhe -lehti kysyi päivähoidossa työskenteleviltä lastentarhanopettajilta ja hoitajilta, millaista on lasten arki päiväkodissa.

735 päiväkodissa opettajana tai lastenhoitajana työskentelevää vastasi.

706, eli 96 prosenttia heistä sanoi, että varhaiskasvatus ja päivähoito on säästämisen takia huonompaa kuin ennen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja vastauksista.

Tärkein ongelma: aikuiset eivät riitä

Ongelmat toistuvat jotakuinkin samanlaisina noin 700 vastauksessa: Sijaisia ei oteta tai saada, joten usein ryhmissä on liian vähän aikuisia. Erityistä tukea tarvitsevat lapset eivät saa avustajaa, ja tarvitsevat siksi ryhmän yhden aikuisen huomion. Hiljaiset ja sopeutuvat lapset jäävät vaille huomiota. Aamuisin ja iltapäivisin aikuisia on ryhmän kanssa yksi tai kaksi, lapset joutuvat olemaan hetkiä yksin ja tapaturmia sattuu. Yhdellä kasvattajalla voi olla vastuullaan 13 puolipäivähoidossa olevaa lasta. Tavarat ovat rikki, tarvikkeet lopussa, patjat moneen kertaan pissattu ja tilat liian pieniä. Lapsille ei riitä tuoleja tai lokeroja.

Eikä ennen kaikkea aikuista. Näin yksi vastaaja sanoo: Paikkaa sylissä ei riitä kaikille tarvitseville.

Moni pelkää, että tilanne menee huonommaksi.

Teksti jatkuu kuvan alla.

Päätös kerrallaan lapsilta pois

Nämä päätökset Suomi on jo tehnyt: Yhtä hoitajaa kohden saa olla enemmän lapsia kuin ennen, kahdeksan yli kolmevuotiasta. Kunta saa rajata lapsen oikeuden päivähoitoon puoleen päivään, jos lapsen vanhemmat ovat kotona esimerkiksi työttömyyden takia. Puolipäiväisyyden piti saada hoitopaikkoihin tilaa. Sen sijaan se on aiheuttanut joissakin päiväkodeissa vaikeuksia. Puoli päivää hoidossa oleva lapsi lasketaan puolikkaaksi ihmiseksi, ja lapsia saa olla aikuista kohden 13.

Tämä on kaaos. Lapsia tulee ja menee koko ajan, ja kaikki keskeytyy.

Osapäiväryhmässä melkein kaikki lapset ovat maahanmuuttajataustaisia. Miten kotoutumista auttaa kielikylpy somaliksi, venäjäksi tai arabiaksi?

Rajauksesta kärsivät eniten jo ennestään huonossa asemassa olevat lapset ja perheet.

Ja sitten toisaalta: Varakkaalla alueella vanhemmilla on töitä, eikä tämän asian kanssa ole pulmia.

Lisää huonoutta! Opettajia on riittävästi, kun joka kolmas kasvattaja on korkeakoulutettu opettaja. Kansainvälinen suositus on puolet.

Seuraavaksi hallitus aikoo tehdä mahdolliseksi sen, että esikoululaisten iltapäivät olisivat kerhotoimintaa, ei päivähoitoa. Samalla eskaritkin olisivat puolipäiväisiä, eli esiopetuksessa 13 lapselle olisi yksi aikuinen. Kerhotoiminnassa henkilökunnalle ei ole samoja pätevyysvaatimuksia.

Päiväkodin aikuisten toive yli muiden on, että vanhemmat alkaisivat vaatia.

– Vanhempien pitäisi kysyä, mitä pedagogista toimintaa tänään on ollut. Onko maalattu, tanssittu, musisoitu tai jumpattu? Ei saa vain tyytyä siihen, että lapsi on syönyt ja nukkunut ihan hyvin, sanoo erityisasiantuntija Ritva Semi, varhaiskasvatuksen asiantuntija Opettajien ammattijärjestössä.

– Vanhempien on uskallettava kysyä myös henkilöstön määrästä, ryhmäkoosta, ruuan laadusta ja siitä, onko päiväkodissa sijaisia.

Entä jos kukaan ei kerro?

Harva vanhempi tietää, millaista päiväkodin arki on. Siitä ei puhuta. Osa ei halua tietää. Ajatus siitä, ettei lapsen arki olekaan kovin hyvää, on raskas.

Päivähoidossa tärkeintä on luottamus: että vanhemmat uskaltavat tuoda lapsensa hoitoon ja mennä töihin hyvillä mielin. Monella kaikki onkin hyvin. Lapset oppivat, saavat ystäviä ja viihtyvät.

Kyselyn tulokset ovat silti selvät. Päiväkodeissa on hätä siitä, millaista lasten arki on. Resursseihin tyytyväisiä vastaajia oli 29, eli neljä prosenttia vastaajista. He korostivat päiväkodin johtajan merkitystä.

Kaikki riippuu johtajasta ja kuinka hän jakaa resurssit. Jotkut panostavat siihen, että aina on henkilökuntaa, toiset eivät.

Suuri ryhmä voi opettaa vahvemman oikeutta

Kyselyssä sadat päiväkotien ammattilaiset kertovat, että vaaratilanteiden määrä on kasvanut. Aikuiset eivät ehdi nähdä kaikkea, eivätkä ohjata lapsia kun riitaa tulee.

Lapsia on jatkuvasti jossain keskenään, koska lähes aina joku henkilökunnasta puuttuu.

Paljon on pikku haavereita, joista kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä on sattunut ja miksi.

Ulkoilu on välillä hasardia, kun yksi ihminen voi pitää silmällä kolmeakymmentä lasta.

Pienet joutuvat odottamaan likaisissa vaipoissa liian pitkään.

Lapsia on välillä hukassa.

Suurin huoli liittyy siihen, että aikuiset eivät ehdi olla mukana sosiaalisissa tilanteissa. Suuri ryhmä voi opettaa vahvemman

oikeutta, ei ystävyyssuhteita ja leikkiä.

On kiusaamista, jota aikuiset eivät näe tai johon ei ehdi puuttua.

Varhaiskasvatuksen sijaan päivät tuntuvat selviytymiseltä. Se vie työstä ilon. Yritän vain selvitä päivästä niin, että kukaan

ei satuta itseään. En pysty toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta, ja tunnen riittämättömyyttä. Kouluttauduin lastentarhanopettajaksi, en lapsiparkin vartijaksi.

Olen niin kyllästynyt ja uuvuksissa.

Mutta kuka uskaltaa puhua?

Melkein jokainen vastaaja, joka arvioi säästöjen heikentäneen varhaiskasvatusta, sanoo ettei voi puhua asiasta vanhempien

kanssa. Osaa on kielletty, mutta hyvin monista puhuminen myös tuntuu vanhempien huolestuttamiselta.

Vanhemmille tästä asiasta puhuminen on ehdottomasti kielletty.

Ei saa sanoa muuta kuin hyvää. Miten kertoa hyvää, kun arki päiväkodissa on surkeaa?

Korostetaan kuinka tärkeää varhaiskasvatus on lapselle. Näillä resursseilla epäilen.

Emme jaksa enää puhua tästä katastrofista.

Päivähoidon väki on lamaantunut.

Moni silti uskoo, että asia muuttuisi, jos vanhemmat vain tarttuisivat asiaan. Suomessa on 287 000 perhettä, joissa on alle seitsemänvuotiaita lapsia.

Henkilökunnan salainen toive on, että vanhemmat alkaisivat selvittämään asioita.

Jos vanhemmat tietäisivät päivähoidon todellisen tilan, resursseja ei leikattaisi. Todennäköisesti jopa lisättäisiin, sen verran iso ryhmä lasten vanhemmat yhteiskunnassa on.

Laatu ylös, äidit töihin

Naiset töihin! Kotihoidontuki pitää lakkauttaa! Varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten määrää pitää nostaa!

Poliitikot julistavat tavoitteita, mutta kukaan ei myönnä: tavoitteiden ja päivähoidon laadun välillä on ristiriita.

Osa vanhemmista ei halua viedä pientä lasta päivähoitoon, koska ryhmät ovat niin suuria. Silloin luottamus on jo mennyt. Joillekin päiväkodeissa työskenteleville niin on jo käynyt.

Vanhemmat tuskin toisivat lapsiaan suuriin ryhmiin, jos he tietäisivät kuinka pienillä resursseilla mennään.

Toivon, että kaikki pitäisivät lapsensa kotona, eikä huonosti säilöttyinä. Itse en lastani veisi enää päiväkotiin. Hurjaa on meno.

Selvitys tehtiin kyselylomakkeella, jota jaettiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten suljetuissa ammatillisissa Facebook-ryhmissä sekä Suomen Lastenhoitoalan Liiton viestintäkanavissa. Kysely tehtiin joulukuussa 2016. Vastaajia oli 743, ja heistä 735 työskentelee päiväkodissa, loput perhepäivähoitossa.

Lue satoja päivähoidon ammattilaisten vastauksia

Aikuisten ja lasten suhdeluku pätee vain hetken päivässä – "Arki on riittämättömyyttä, itkua ja kiirettä"

Päiväkotien arjessa aikuiset eivät riitä: "On kiusaamista ja tapaturmia, joita ei ehdi nähdä"

Päivähoito-oikeutta rajattiin, mitä siitä seurasi? Opettajat ja hoitajat kertovat "tämä on kaaos"

Mitä voit tehdä?

Kysy päiväkodin johtajalta aikuisten määrästä ja millaista varhaiskasvatusta lapsi saa.

Äänestä kuntavaaleissa huhtikuun 9. päivä ehdokasta, joka välittää varhaiskasvatuksesta ja tekee konkreettisia lupauksia puolustaa sitä: esimerkiksi, ettei kunta ota käyttöön subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista tai suurenna ryhmiä. Lähetä ehdokkaallesi sähköpostia ja kerro, mitä vaadit.

Mene Meidän Perheen Facebook-sivuille tai Instagramiin ja jaa vaatimuksesi sieltä löytyvillä korteilla. Tehdään tästä numero!

Huolestunut LTO

Päivähoidon hätähuuto: 735 päiväkotien työntekijää kertoo, millaista arki päiväkodissa on

Päiväkotipäivän aikana riittää kun kerran päivän aikana kasvatusvastuullisia aikuisia on lapsimäärään nähden riittävästi. Jos lapsia on kuitenkin sama määrä aamusta iltapäivään, mutta aikuisten määrä vähenee, eikö tässä kohtaa ole melkoinen porsaanreikä laissa joka säätelee aikuisten ja lasten suhdelukuja?? Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi tulisi taata niin, että lakiin pohjautuvat suhdeluvut täyttyisivät läpi päivän jokaisessa lapsiryhmässä. Päiväkodin arkea on nykyisin se, että lasketaan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Joka perheessä on vakiintuneita sääntöjä ja tapoja. Teilläkin on varmasti!

Nam, munkkeja!

Saunamunkit. Meidän viisihenkisellä perheellä on tapana ostaa torstaisin tuoreet munkit lähikaupasta ja syödä niitä saunavuorolla taloyhtiön saunan pesuhuoneessa.

Leipää ei saa koskaan laittaa suoraan pöydälle, vaan alla pitää olla talouspaperi tai lautanen.

Silloin kun eläimillä ja ihmisillä on yhtä aikaa ruoka-aika, niin eläimelle annetaan ruokaa ensin, ja sitten vasta saavat ihmiset syödä. Ei ole reilua, jos täysin ihmisen vallan alla elävä lemmikki joutuu nälkäisenä katsomaan vierestä, kun toiset syövät.

Leivän päälle saa laittaa vain joko kinkkua tai juustoa, ei molempia kerrallaan, muu on pröystäilyä! Tämä periytyy ajalta, jolloin olimme varattomia opiskelijoita, ja tapa on vain jäänyt päälle.

Aamulla syödään aina tummaa leipää, illalla vaaleaa.

Syön usein luonnonjogurttia ja mysliä sekä aamu- että iltapalalla. Illalla jogurtti nautitaan ehdottomasti mukista, aamulla ehdottomasti kulhosta. Menee ihan pasmat sekaisin, jos yrittää jotain muuta.

Matto, jonka päälle ei saa astua

Kaappien ovien pitää olla aina kiinni. Nousen sohvalta erikseen sulkemaan oven, jos joku on jättänyt sen auki. Itsehän en koskaan jätä. Sama juttu makuuhuoneen oven kanssa.

Maanantaina aina sininen paita päälle, en tiedä mistä tapa on tullut.

Meillä kastellaan kukat aina perjantaisin. Aina perjantaina.

Mummoni antoi lahjaksi pienen maton saatesanoilla: se on niin hieno, että sen päälle ei sitten saa astua.

Vaatteet vaihdetaan heti kotiin tullessa. Kukaan ei ole sanonut sääntöä ääneen, mutta lapsikin tekee sen saman tien ihan oma-aloitteisesti.

Käsilaukkua ei saa pitää lattialla, muuten loppuvat rahat. Eikä leipää (limppua) saa pitää väärinpäin, muuten talosta loppuu leipä.

Vessapaperissa ei saa olla kuvioita, sen pitää olla yksiväristä. Siihen ei ole mitään rationaalista syytä. Ajatus vain on epämiellyttävä.

Näpit irti tiskikoneesta!

Aina kun tullaan sisään ovesta, pestään kädet. Vaikka oltaisiin haettu hanska portailta.

Päivävaatteilla ei mennä sänkyyn, jos sänkyä ei ole pedattu. Eli vain yökkärit päällä lakanoissa.

Mies ei saa täyttää tiskikonetta, koska minä olen siinä niin ylivoimaisen hyvä! Helpoimmalla pääsen, kun täytän koneen alusta alkaen itse.

Monia ihmetyttää se, että meidän perheessä pidetään kerran viikossa täysin ruutuvapaa päivä. Lasten on pakko keksiä itse tekemistä, ja aikuisetkin keskittyvät kännykän ja tv:n sijaan enemmän yhdessä olemiseen.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.