Perheen koira Anita on oppinut vanhanakin uusia temppuja. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Putous-näyttelijä opetteli jämäkäksi uusperheessä bonustyttärensä kanssa.

Putouksesta ja Napapiirin sankareista tuttu näyttelijä Timo Lavikainen, 43, lähti isyyden uudelle kierrokselle viisi vuotta sitten.

Silloin hän sai elämäänsä nykyisen vaimonsa Maikin sekä bonustyttärensä Hetan. Uusperheessä käynnistyi sekä Hetan että Timon kasvuprosessi.

Timosta olisi ollut helpompaa olla leppoisa joo joo -isä, sillä sellainen hän oli omalle tyttärelleen Janicalle, 19. Uusi puoliso ja tytär olivat tottuneet päinvastaiseen.

– Tekisin nyt ensimmäisessä isyydessäni toisin kaiken sen, mitä olen oppinut aikuisena Hetan kanssa. Mutta asiat eivät mene aina niin kuin kuvitteli, Timo sanoo.

”Olin todella lepsu isä”

Janican syntyessä Timo oli 23-vuotias ja odotti isyyttä toiveikkaana. Joensuussa asuva nuorukainen oli mielestään jo konkari elämässä – olihan hän muuttanut kotoa 16-vuotiaana, mennyt naimisiin 18-vuotiaana ja 20-vuotiaana jo eronnut. Lapsi uuden avopuolison kanssa oli vain luonteva jatke elämälle.

– Kuvittelin olevani täysi aikuinen ja tosi kypsä silloin, Timo naurahtaa.

Vuosia myöhemmin, kun Janica oli aloittanut koulun, puhelin soi. Opettaja kysyi, miksi ekaluokkalaisella oli niin paljon poissaoloja.

Timo ei tiennyt. Hän ja Janican äiti olivat eronneet, kun tyttö oli parivuotias, ja Janica oli asunut enemmäkseen äidillään.

”Olin todella lepsu isä.” 

Timo otti tytön luokseen ja alkoi yksinhuoltajaksi. Hän teki jo näyttelijäntöitä iltaisin ja muusikonkeikkoja viikonloppuisin, ja Timon vanhemmista tuli Janicalle kuin toinen perhe. Perjantaisin Timo haki tytön koulusta, jätti hänet mummolaan ja palasi sunnuntaisin hakemaan. Isän ja tyttären laatuaikaa ei ollut.

– Kun Janica muutti luokseni, minusta tuli hänelle korostetun tärkeä. Se oli toki hyvä asia, mutta sai minut toimimaan ehkä huonommin: itse sain kasvaa niin, ettei menemisiäni ja tekemisiäni juuri rajoitettu, ja koska tunsin niin huonoa omaatuntoa kaikesta kokemastamme ja poissaolostani, paikkasin sitä antamalla Janicalle aina periksi. Olin todella lepsu isä.

Miten Timo ja Maikki saivat uusperheen arjen toimimaan? Koko haastattelu Meidän Perheen numerossa 3/2017.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Joka perheessä on vakiintuneita sääntöjä ja tapoja. Teilläkin on varmasti!

Nam, munkkeja!

Saunamunkit. Meidän viisihenkisellä perheellä on tapana ostaa torstaisin tuoreet munkit lähikaupasta ja syödä niitä saunavuorolla taloyhtiön saunan pesuhuoneessa.

Leipää ei saa koskaan laittaa suoraan pöydälle, vaan alla pitää olla talouspaperi tai lautanen.

Silloin kun eläimillä ja ihmisillä on yhtä aikaa ruoka-aika, niin eläimelle annetaan ruokaa ensin, ja sitten vasta saavat ihmiset syödä. Ei ole reilua, jos täysin ihmisen vallan alla elävä lemmikki joutuu nälkäisenä katsomaan vierestä, kun toiset syövät.

Leivän päälle saa laittaa vain joko kinkkua tai juustoa, ei molempia kerrallaan, muu on pröystäilyä! Tämä periytyy ajalta, jolloin olimme varattomia opiskelijoita, ja tapa on vain jäänyt päälle.

Aamulla syödään aina tummaa leipää, illalla vaaleaa.

Syön usein luonnonjogurttia ja mysliä sekä aamu- että iltapalalla. Illalla jogurtti nautitaan ehdottomasti mukista, aamulla ehdottomasti kulhosta. Menee ihan pasmat sekaisin, jos yrittää jotain muuta.

Matto, jonka päälle ei saa astua

Kaappien ovien pitää olla aina kiinni. Nousen sohvalta erikseen sulkemaan oven, jos joku on jättänyt sen auki. Itsehän en koskaan jätä. Sama juttu makuuhuoneen oven kanssa.

Maanantaina aina sininen paita päälle, en tiedä mistä tapa on tullut.

Meillä kastellaan kukat aina perjantaisin. Aina perjantaina.

Mummoni antoi lahjaksi pienen maton saatesanoilla: se on niin hieno, että sen päälle ei sitten saa astua.

Vaatteet vaihdetaan heti kotiin tullessa. Kukaan ei ole sanonut sääntöä ääneen, mutta lapsikin tekee sen saman tien ihan oma-aloitteisesti.

Käsilaukkua ei saa pitää lattialla, muuten loppuvat rahat. Eikä leipää (limppua) saa pitää väärinpäin, muuten talosta loppuu leipä.

Vessapaperissa ei saa olla kuvioita, sen pitää olla yksiväristä. Siihen ei ole mitään rationaalista syytä. Ajatus vain on epämiellyttävä.

Näpit irti tiskikoneesta!

Aina kun tullaan sisään ovesta, pestään kädet. Vaikka oltaisiin haettu hanska portailta.

Päivävaatteilla ei mennä sänkyyn, jos sänkyä ei ole pedattu. Eli vain yökkärit päällä lakanoissa.

Mies ei saa täyttää tiskikonetta, koska minä olen siinä niin ylivoimaisen hyvä! Helpoimmalla pääsen, kun täytän koneen alusta alkaen itse.

Monia ihmetyttää se, että meidän perheessä pidetään kerran viikossa täysin ruutuvapaa päivä. Lasten on pakko keksiä itse tekemistä, ja aikuisetkin keskittyvät kännykän ja tv:n sijaan enemmän yhdessä olemiseen.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.